Päivä 18 / 20.9.2012 / [Yellowstone: Grant Village - Old Faithful - Biscuit Basin - Morning Glory - Firehole Lake - Grand Prismatic Spring - Canyon Village - Grand Canyon of the Yellowstone - Firehole Canyon] - West Yellowstone, MT
Heräsimme Yellowstone-päivään jo seitsemältä aamulla. Aamulla oli viileää, yöllä oli lämpötila oli ollut Celsius-asteissa miinuksen puolella. Rikun retkipatja oli yön aikana sanonut työsopimuksensa irti, ja hänen kertomansa mukaan kylmyys hohkasi maaperästä makuupussinkin läpi. Täyttöventtilikään ei enää toiminut, joten emme alkaneet paikantamaan ilmapatjan vuotokohtaa. Leirintäalue oli Yellowstone-yöpymiseen sopiva. Itse karhuja emme onneksi nähneet, vain varoituskylttejä ja -esitteitä.
Aamu oli kylmyydestä huolimatta kaunis, joten oli muitakin syitä herätä varhain. Grant Villagen leirintäalueen läheisyydessä oli suihkutilat, tasokkaat kansallispuiston suihkutiloiksi. Yöpyminen leirintäalueella oli maksanut veroineen $28.22, ja siihen sisältyi kaksi suihkukäyntiä. Huomasin paikan hinnastosta, että erikseen suihkun hinta olisi ollut $3.25, ja ottaen huomioon, että tilat olivat siistit ja toimivat, olisi sekin ollut hyvinkin kohtuullinen hinta. Aukiolo alkoi ainakin viikolla aamukahdeksalta.
Suihkustopin jälkeen olimme valmiit päivän seikkailuihin. Olimme laskeneet, että Yellowstonen kuuluisin kuuma lähde Old Faithful, Vanha Uskollinen, purkautuisi seuraavan kerran puoli kymmenen seutuun, joten ehdimme hyvin ajaa sinne, pysäköidä automme kymmenien autojen joukkoon ja kävellä kuuman lähteen tuntumaan ennen purkausta. Alue oli jälleen varustettu asianmukaisilla kylteillä, ja kävellä sai vain merkityillä alueilla. Purkaus kesti muutaman minuutin ja tapahtuu siis noin 90 minuutin välein, eli tämä kuuma lähde todella on nimensä mukainen.
En ole koskaan käynyt Islannissa, joten en osaa vertailla, mutta jos matkustaa Yellowstoneen, toki tässä kannattaa pysähtyä. Vierestä löytyy tasokas Visitor Center näyttelyineen ja matkamuistomyymälöineen, ja myös ruokakauppa ja postitoimisto, josta olisi kuulemma saanut lähetyksiin Old Faithful -leiman. En malttanut jäädä kirjoittamaan postikorttia tällä kertaa. Sen sijaan kävimme leimaamassa Rikun kansallispuistopassin, kuten myöhemmin Yellowstonen Grand Canyoninkin vierailijakeskuksessa. Lisäksi teimme aamiaisostoksia paikallisessa General Storessa.
Ajoimme Old Faithfulilta ehkä noin kahden mailin päähän Biscuit Basinin parkkipaikalle. Riku oli kartuttanut Lonely Planet -opaskirjojensa kokoelmaa Yellowstone ja Grand Teton -oppaalla edellisenä iltana, ja se osoittautui hyödylliseksi etsiessämme reittiä Morning Glory -lähteelle. Kävimme ensin ihastelemassa upeaa Black Opal Springiä, joka oli oma suosikkini kaikista Yellowstonen kuumista lähteistä. Se ei kuplinut, vaan sen tasainen, samettinen pinta oli kerrassaan lumoava.
Emme lähteneet kiertämään muiden turistien täyttämää Biscuit Basinia vaan menimme tien toiselle puolelle metsäpolulle, joka johti Morning Glory -lähteelle. Aikanaan kauniissa kelta-sini-vihreissä sävyissä hohtanut Morning Glory on menettänyt paljon värejään, kun vierailijat ovat etenkin 70-luvulle asti tyhjentäneet roskat autoistaan tähän kuumaan lähteeseen! Vielä nykyäänkin ihmiset heittelevät sinne vuodessa noin 5000 kolikkoa ja kiveä, joita puiston työntekijät joutuvat keräämään pois.
Matkalla Morning Glorylle ja takaisin näimme monta mielenkiintoista kohtaa: lähteitä, ja aivan kuin perunakattila olisi kiehunut täydellä teholla joen varrella! Kuten opaskirjassakin sanottiin, 90 prosenttia ihmisistä on autoteiden varsilla olevissa nähtävyyksissä, eli jalkautumalla Yellowstoneen voi ihastella luontoa ilman, että muita on joka puolella. Tämän reilun tunnin kestäneen kävelyn aikana näimme viitisen pariskuntaa metsäreitillä, Morning Gloryllä oli tosin enemmän ihmisiä, jotka olivat kävelleet sinne Old Faithfulilta päin. Näiden pariskuntien joukossa oli saksalainen pariskunta, joka kertoi matkustaneensa Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa päästä päähän jo 27 kuukautta! Heidän kameravarusteidensa vuoksi mietimme, että he ehkä kuvaavat erilaisia kohteita työkseen.
Yö oli kylmä ja aamulla oli vielä vähän viileää, mutta päivällä lämpötila nousi niin, että pärjäsi hyvin lyhythihaisessa paidassa sielläkin, missä kuuma lähde ei ollut aivan vieressä. Sää suosi meitä jälleen - pari päivää myöhemmin alueella oli ilmeisesti parikin synkän sateista päivää putkeen, mutta me saimme ihastella kansallispuistoa kirkkaassa auringonpaisteessa.
Näimme ensimmäiset biisonit, joita buffaloiksikin kutsutaan, metsän siimeksessä parkkipaikan lähellä. Eläinten bongaus tapahtuu Yellowstonessa parhaiten bongaamalla pysähtyneitä autoja ja kameroitaan käyttäviä ihmisiä - olimme jo edellisenä päivänä huomanneet, että siellä minne on pysähtynyt pari autoa tai enemmän, on yleensä nähtävillä eläimiä. Parkkipaikalta taisi nähdä itse asiassa enemmän kuin tien varresta, joten nappasimme pari kuvaa ennen kuin menimme autoon.
Jatkoimme autolla parkkipaikalle, josta pääsi Fairy Fallsin kävelyreitille. Emme kävelleet Fairy Fallseille asti, vaan kävimme Grand Prismatic Springin tuntumassa. Olimme luulleet, että Yellowstonen kuuluisimmalle ja suurimmalle kuumalle lähteelle pääsisi tätä kautta, mutta reitillä ollessamme huomasimme, että pitäisi vielä ajaa eteenpäin. Riku kiipesi mäen päälle ihastelemaan ylhäältä auringon muotoista Grand Prismatic Springiä kaikkine väreineen, mutta mäki oli liian jyrkkä, jotta olisin itse voinut sinne kiivetä (kaatuminen voisi olla kohtalokasta välilevynpullistuman vuoksi, joten en vielä halua ottaa turhia riskejä, vaikka paraneminen onkin hyvässä vauhdissa). Rikun iloisen innokas ilme takaisin mäen päältä tullessaan kertoi kyllä kaiken siitä, että kiipeäminen oli ollut vaivan arvoista. Näkymät olivat kuitenkin hienot kävelyreitin varreltakin, koska värit oikein hohkasivat maaperästä. Lisäksi näimme, kuinka joukosta löytyi vähän järeämminkin varustautuneita.
Seuraavaksi kävimme ihastelemassa Grand Prismatic Springiä sen luokse varustetuilla, suht tiheästi kansoitetuilla kävelyreitillä. Vulkaaninen näkymä oli hieno, mutta rajoitettu ollessamme samassa tasossa.
Lähdimme ajamaan kohti kanjonia, Grand Canyon of the Yellowstone, kun pääsimme tekemään lähempää tuttavuutta biisonien kanssa. Ensimmäinen käytti oikeanpuoleista liikennettä ja käveli niin läheltä autoamme, että ikkunan avaamalla sitä olisi voinut koskettaa. Emme kuitenkaan tehneet niin, ja itse asiassa minua pelotti niin paljon, että kuva Rikusta ja vierestä tallustelevasta biisonista jäi ottamatta. Vihaisen näköinen otus! Seuraava biisoni puolestaan tuli vastaan tien vasenta laitaa pitkin, mutta tässä se ensimmäinen:
Grand Canyon of the Yellowstone oli auringon jo alkaessa laskea upea hohtavankeltaisissa sävyissä. Nyt on hyvä odotella lokakuuta ja vielä vähän isompaa kanjonia!
Kanjonilta ajoimme Hayden Valleyn laaksoon, jossa näimme satapäin biisoneja, ja olipa yksi lauma liikenteen tukkona. Näimme, kuinka amerikkalaiset turistit vaaransivat henkensä menemällä ottamaan kuvia ulos - juuri, kuten kaikkialla kielletään tekemästä. Biisonien lisäksi näimme päivän aikana suden metsän reunassa. Komeasarvinen hirvi nähtiin myös edellisenä päivänä nähdyn nuoren hirven lisäksi, ja useampi hirvi nähtiin iltahämärässä. Muun muassa leirintäalueella minioravia :) Karhu - musta tai grizzly, molempia lajeja löytyisi - jäi harmiksemme näkemättä, mutta paljon ehdimme jo tänä yhtenä päivänä.
Olimme saaneet päivän aikana eräältä pariskunnalta vinkin käydä ajamassa Firehole Laken tai Firehole Canyonin reitti, ja koska emme muistaneet kumpaa he suosittelivat, ajoimme molemmat. Firehole Laken varrella hienoin oli minitulivuori, tai ainakin siltä näyttänyt muodostuna. Pienellä kanjonilla olimme vasta hämärän tultua, ja näkymät olivat kyllä hienot, mutta ehkä tämä olisi kannattanut tehdä ennen suurempaa kanjonia.
Juuri ennen valojen sammumista Yellowstonessa näytti mm. tältä:
Ajoimme auringon jo laskettua puiston länsiportilta välittömästi portin vieressä olevaan West Yellowstonen kaupunkiin. Kaupunki näytti juuri siltä kuin Yellowstonen vieressä olevalta kaupungilta odottaakin: paljon puurakennuksia ja pikkukaupungin tunnelmaa. Jos Yellowstonessa viipyy muutaman päivän, kannattaa West Yellowstoneenkin varata hieman aikaa. Tarkoituksemme oli ajaa leirintäalueelle, mutta emme olleet löytäneet päivän aikana Rikulle uutta retkipatjaa ja kaupungissa ei näkynyt yhtään järkevää outdoor-liikettä tai Walmartia, joten lähdimme etsimään sisämajoitusta. Aiemmin varavaihtoehdoksi katsomassamme motellissa oli jo täyttä. TripAdvisorissa suositellussa Kellyssä oli vain neljän hengen huone hintaan $189 + verot saatavilla, ja se oli liikaa. Sieltä meidät ohjattiin viereiseen Clubhouse Inniin, jossa hinta oli $149 + verot. Olimme väsyneitä ja jälleen oli tulossa kylmä yö, joten päätimme jäädä. Kävimme illalla hotellin uima-altaalla ja hot tubissa, ja huonekin oli oikein mukava leirintäalueöiden jälkeen.
Päivä 19 / 21.9.2012 / West Yellowstone, MT - Pocatello, ID - Twin Falls, ID [Shoshone Falls] - Jerome, ID
Perjantaiaamu alkoi harmituksella. Käytävältä ja viereisistä huoneista kuului useamman kertaa pidemmän aikaa imuroinnin ääntä, eikä mitenkään vaimeasti, ja sekös harmitti, kun olimme kuitenkin saapuneetkin hotellille vasta puoli kymmeneltä illalla. Menin kertomaan harmituksestani respaan ja respatäti vain kommentoi että niin täällä West Yellowstonessa siivotaan, ja että meidän olisi pitänyt erikseen sanoa että haluamme nukkua... Eipä ole aiemmin tullut vastaan tällaista imurointiaikaa! Etenkin asia pitäisi ottaa huomioon täällä, kun seinät ovat paperinohuet. Ja check-out-aika kuitenkin on lähestulkoon kaikkialla jo klo 11. Respa muuttui niin epäkohteliaaksi, että pyysin nähdä johtajan, joka sentään pahoitteli tapahtunutta. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, ettei imuroinnista voinut aiheutua paljoakaan haittaa ja suostui hyvittämään vain 10 taalaa. Sanoin hänelle, että paljon tärkeämpää olisi, että he vähän miettisivät prosessejaan - kenties niin, että huoneet siivottaisiin muuten, mutta imurointi tehtäisiin vasta esim. kymmenen jälkeen? Olisimme lopulta mieluusti maksaneet sen 40 taalaa enemmän, kun kerran jo maksoimme tuplaten sen mitä motelliyöstä normaalisti, jos olisimme tienneet, että maksamme imuroinnin kuuntelusta.
Clubhouse Inn olisi ollut muuten ihan hyvä majapaikka, mutta aamun episodi harmitti sen verran, ettei muistettu edes kuvaa ottaa. West Yellowstone jäi taakse näissä tunnelmissa, ja Montanan ja Idahon osavaltioiden raja tulikin pian ylitetyksi. Ajoimme kohti Pocatelloa, jonka keskusta ei näyttänyt aivan niin kivalta kuin odotin, joten kävimme vain pihvilounaalla keskustan ulkopuolella olevassa Green T Bar & Grillissä ja jatkoimme ostettuamme Rikulle retkipatjan Dick's Sporting Goodsista matkaa kohti Jeromea ja Twin Fallsia, jälleen lämpimässä auringonpaisteessa ja täysin vatsoin. Ulkopuolelta ei niin kovin houkuttelevan näköinen ravintola osoittautui kelpo pihvipaikaksi.
Matkan varrella näytti tältä:
Saavuimme leirintäalueelle iltakuuden tienoilla, ja pääsimme kokoamaan teltan valoisalla. Harmillisesti leirintäalue oli keskellä maaseutua, joten kärpäsiä riitti. Ne kuitenkin kaikkosivat vähän, kun kiinnitimme telttaan ötökkäkarkottimen - tällaista apukeinoa tarvittiin täällä ensi kertaa koko reissun aikana.
Päätimme lähteä käymään ihastelemassa Twin Fallsin upeaa kanjonia ja vähän vaatimattomia vesiputouksia vielä ennen auringonlaskua. Tien varressa olleet minivesiputoukset olivat kyllä kiinnostavia:
Jos olisimme nähneet paikan ennen Yellowstonea, ehkä se olisi näyttänyt vielä
upeammalta. Nyt ongelmana näyttää hieman olevan, näyttävätkö tällaiset paikat enää niin huikeilta. Toisaalta matkan tarkoitus on olla muutakin kuin wau-elämysten ilotulitus, ja kyllä näissä maisemissa kelpaa rentoutua.
Pimeän tultua vietimme jälleen leirintäalueella telttaelokuvailtaa. Edessä oli jo paljon lämpimämpi yö edellisiin leirintäalueöihin verrattuna.
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad
