Lähdimme Rikun kanssa keskiviikkoaamupäivänä Woodland Hillsin hotellilta ensin Orangeen käymään Storage Wars eli Huutokaupan metsästäjät -sarjasta tuttujen Brandin ja Jarrodin Now And Then Second Hand Storessa ja sitten lähdimme ajamaan kohti aavikkoa. Markku halusi jäädä vielä päiväksi Los Angelesiin ja tuli suoraan Las Vegasiin seuraavana päivänä bussilla.
Brandin ja Jarrodin kaupassa on myynnissä kaikenlaista huutokaupatuista varastoista löytynyttä. Jarrod oli toimistollaan kaupan takana, joten kuulimme hänen äänensä hänen vastaanottaessaan erään vieraan. Brandi ei ollut paikalla. Kauppa oli hienompi sisältä kuin ulkoa, mutta kaiken kaikkiaan hyvin amerikkalaista:
Ajoimme seuraavaksi villin lännen elokuvalavastekaupunkiin Pioneertowniin. Päivä oli edellisten tapaan aurinkoinen ja kuuma. Kaistoja oli mistä valita:
Maisemat vaihtuivat vähitellen tällaisiksi:
Pysähdyimme syömään ilmeisesti Pioneertownin ainoaan ravintolaan, Pappy and Harriet's Pioneertown Palaceen, jota oli suositeltu Yelpissa. Matkan aikana olemme huomanneet, että mitä ränsistyneempi ravintola on ulkopuolelta, sitä parempaa ruokaa siellä todennäköisesti tarjoillaan, ja tämä osoittautui jälleen todeksi. Naistenhuoneen ovimaalaukset ansaitsevat erikoismaininnan.
Seuraavaksi teimme pienen kävelykierroksen Pioneertownissa. Siellä jo kymmenisen vuotta keramiikkaa tehnyt pariskunta oli hyvin iloinen saadessaan maailmankarttaansa kaksi vierailijanastaa Suomenkin kohdalle.
Ajoimme Pioneertownista kohti Yermossa sijaitsevaa KOA-leirintäaluetta. Minäkin asetuin ratin taakse noin 50 mailin ajaksi. Niskani ei sallinut edelleenkään ajamista kunnolla, ja samanlaisena tilanne taitaa pysyä matkan loppuun asti. Auton ilmastoinnille oli käyttöä niissä lämpötiloissa!
Kävimme leirintäalueella toteamassa, että varaamamme tiipii oli kovin ränsistynyt, joten vaihdoimme sen telttapaikkaan.
Seitsemältä ajoimme Skyline Drive-Iniin Barstown kaupungin puolelle katsomaan animaatioelokuvan Hotel Transylvania. Skyline Drive-Inissä oli kaksi valkokangasta ja niiltä molemmilta näytettiin kaksi elokuvaa peräkkäin. Päivä oli ollut pitkä, eikä elokuvatarjonta ollut kovin mieluinen, joten lähdimme nukkumaan ensimmäisen elokuvan jälkeen. Nukuimme autossa, koska aavikolla tuuli kovasti ja siellä liikkui kaikenlaisia pelottavia ötököitä. Leirintäalueen hyviin puoliin kuului jousiammuntapaikka, jota emme valitettavasti ehtineet testata.
Päivä 32 / 4.10.2012 / Yermo, CA - [Death Valley: Badwater - Artist's Drive - Artist's Palette - Furnace Creek - Mesquite Flat Sand Dunes - Mosaic Canyon - Zabrikie Point] - Las Vegas, NV
Viidennen viikon torstain vietimme Kuolemanlaaksossa. Ajomatkaa leirintäalueelta Badwateriin oli pari tuntia. Jos Kuolemanlaaksoon on menossa käymään vain päiväseltään, sinne kannattaa lähteä jo aikaisin, koska siellä on niin paljon nähtävää. Olimme valvoneet melko myöhään, joten lähtö jäi meillä lähes puoleenpäivään. Toisaalta Kuolemanlaakson kuumuudessa olisi ollut hankala olla pitkän päivän ajan.
Leirintäalueen vieressä on aavekaupunki, jossa olisimme vierailleet, mikäli meillä olisi ollut enemmän aikaa varattuna matkalle kohti Vegasia. Kasinokaupungin valot kuitenkin vetivät puoleensa ja olimme halunneet ajaa Pioneertownin kautta, josta tuli useamman tunnin mutka - joka kyllä oli ajamisen arvoinen.
Saavuimme siis Kuolemanlaaksoon etelän suunnalta. Death Valley eroaa muista kansallispuistoista siten, ettei teillä ole sisääntuloportteja. Liput pitää käydä siis maksamassa vierailijakeskuksissa. Tyhmää, koska tällöin vain rehellisimmät maksavat. Kartan sai automaksun yhteydessä vierailijakeskuksesta.
Palvelujen loppumisesta "varoitettiin" pari mailia viimeisten palvelujen jälkeen:
Ensipysähdyksemme oli Badwater, joka on Pohjois-Amerikan matalin kohta.
Jatkoimme yksisuuntaiselle Artist's Drivelle ja ensimmäinen pysähtymispaikkamme, jonka valitsimme samaan paikkaan pysähtyneen toisen auton perusteella, oli tosi hieno. Mutta oli siellä myös kuuma, vettä kului litrakaupalla.
Seuraavana reitillä oli Artist's Palette, taiteilijan paletti, joka näyttää tältä:
Pysähdyimme Kuolemanlaakson keitaalla eli Furnace Creekissä. Ostimme jäätelöt viilentämään, mutta huikean kuumuuden takia ne piti syödä pikavauhtia. Posti oli mennyt kiinni jo neljältä, joten erityiset postileimat jäivät taas saamatta.
Seuraava pysähdys oli vierailijakeskus, josta siis ostimme lipun ja leimasimme Rikun kansallispuistopassin, ja sitten ajoimme Mesquite Flat Sand Dunes -hiekkadyyneille toteuttamaan Rikun visiota:
Hiekkadyyneiltä jatkoimme Mosaic Canyonille erittäin arveluttavaa tietä pitkin. Kävin keräämässä isoja, teräviä kiviä tieltä useamman kerran. Marmorinen kivikanjoni oli upea, mutta reitti muuttui jonkin aikaa käveltyämme liian riskialttiiksi kaularankaani ajatellen. Riku jatkoi eteenpäin ja minä palasin hiljalleen autolle.
Aurinko ehti laskea ennen kuin ehdimme Zabriskie Pointille. Näkymä olisi ollut varmaankin aika upea. Kävimme kävelemässä hetken aikaa reittiä ylös, kunnes luovutimme ja lähdimme ajamaan Pahrumpin kautta Las Vegasiin.
Vegasiin saapuminen myöhään illalla oli mahtava ensin näkyneen valokajasteen ja sitten horisonttiin piirtyneen valomeren ansiosta. Saapuessamme iltakymmenen tienoilla hotellillemme MGM Grandiin Markku oli jo asettautunut yhteiseen huoneeseemme, joka oli mukava minisviitti. Olimme valinneet MGM Grandin hotelliksemme edellisen matkani positiivisten kokemusten ja hotellilla vasta tehdyn remontin vuoksi, ja hotelli oli odotusten mukainen.
Lähdimme viettämään iltaa alakerran kasinolle, ja Riku ja minä maltoimme palata huoneeseen vasta aamuviideltä.
Päivä 33 / 5.10.2012 / Las Vegas, NV
Ensimmäisen MGM Grandissa vietetyn yön jälkeen oli selvää, että halusimme pysyä kasinohotellikatu Las Vegas Boulevardilla eli Stripillä myös viikonlopun - tyytyisimme vain normihuoneeseen minisviitin sijaan. Hoidimme siis tämän kuntoon ennen kuin lähdimme viettämään päivää Stripille.
Lounastimme Diego'sissa MGM Grandin alakerrassa, johon vaikutti saamamme 75 dollarin ruoka- ja juomakrediitti. Meksikolaistyylisessä Diego'sissa oli tarjolla hyvää ruokaa, mutta tarjoilu oli tosi hidasta, vaikka asiakkaita oli vain parissa pöydässä.Sitten lähdimme Stripille. M&M's -kaupassa riitti ihmeteltävää, kun yksien karkkirakeiden ympärille on brändätty tavaratalollinen tuotteita huulirasvasta t-paitoihin, ja ai niin, sai sieltä niitä karkkejakin. Edetessämme kohti Stripin muita kasinoja Grand Canyon -helikopterikierrosten tarjoajia riitti. Seuraavan Vegasin reissun budjettiin voisi sisällyttää nelisensataa ylimääräistä helikopteriajelua varten! Vilkaisimme myös showlippujen hintoja ennen kuin aloitimme myöhään yöhön kestäneen kasinokierroksen, johon sisältyivät mm. Paris, Venetian, Mirage, Caesar's, Monte Carlo ja New York, New York sekä tietenkin MGM Grand. Venetianin sisälle rakennettu Venetsia kanaaleineen ja upea valokuvagalleria ovat näkemisen arvoisia.
Päivä 34 / 6.10.2012 / Las Vegas, NV [Stratosphere Tower & Circue du Soleil KÀ
Aamulla piti jaksaa herätä vaihtamaan huonetta yhdeltätoista. Hymyily respassa kannatti, koska pääsimme suoraan uuteen huoneeseen, vaikka siitä olisi pitänyt maksaa lisää, ja saimme näköalallisen huoneen 16. kerroksesta.
Lähdimme jälleen Stripille, ja ensin menimme käymään Coca Cola -kaupassa. Saatavilla oli jälleen tavaratalollinen brändin logolla koristeltuja tuotteita, osa tosi hienoja. Muutaman vuoden kestäneen herätyskellon etsimisen jälkeen löysin mieluisan. Sitten huomasimme limubaarin, josta oli saatavilla kuudentoista lasin setti maailman limuja, ja Rikun kanssa halusimme tietenkin maistaa niitä. Joukossa oli joitakin aivan karmeita, kuten Beverly Italiasta, ja muutama tosi hyvä, mm. Inca Cola Perusta.
Kävimme myöhäisellä lounaalla Fatburgerissa, jossa henkilökunta ei enää huutanut jokaisen Fatburger-tilauksen kohdalla "FATBURGER!", kuten neljä ja puoli vuotta sitten. Hyvää burgeri kuulemma kuitenkin oli, itse valitsin salaatin. Kävelimme sitten hetken aikaa kunnes tajusimme, että tarvitsemme jonkin liikennevälineen avuksemme, mikäli aiomme ehtiä Stratosphere-torniin ihailemaan maisemia auringonlaskun aikaan. Etsimme Monorail-aseman ja matkustimme sillä Stripin toiseen päähän. Monorail oli tosi näppärä tapa matkustaa, näköalatkin olivat hienot, ja matka päästä päähän kesti vartin - Parisilta pari minuuttia vähemmän. Saatavilla on kertalippu, päivälippu ja kolmen päivän lippu, ja päivälippu on voimassa 24 tunnin ajan.
Nousimme Stratosphereen katsomaan Vegasia korkeuksista. Tarjolla olisi ollut muutamia huvipuistolaitteita, jotka jäivät käymättä välilevynpullistuman vuoksi. Hurjin lienee Sky Dive -hyppy, joka näytti upealta. Näimme Vegasin Stratospheren katselutasanteelta valoisalla, auringon laskiessa ja pimeällä.
Stratosphereltä menimme vieressä sijaitsevaan maailman suurimpaan matkamuistomyymälään Bonanzaan. Saatavilla oli kaikkea mahdollista koristeltuina Las Vegas -tekstein.
Lähdimme takaisin MGM Grandille, jonne Markku oli mennyt jo edeltä. Menimme yhdessä katsomaan shown Circue Du Soleil KÀ, joka oli hienosti toteutettu. Illalla menin ensimmäisen kerran elämässäni blackjack-pöytään, ja viime päivien treenaus näytti tuottaneen tulosta, kun menin pöytään yhden $25 chipin kanssa ja lähtiessä niitä oli kolme tai neljä! Riku puolestaan istuutui ensi kertaa Texas hold'em -pöytään. Mahtavia kokemuksia!
Päivä 35 / 7.10.2012 / Las Vegas, NV
Sunnuntai oli Markun viimeinen lomapäivä, ja hän halusi käydä katsomassa loman huipennukseksi vielä toisen shown, suosikkikoomikoitaan Penn & Tellerin, joten kun Markku lähti lippuostoksille, minä ja Riku lähdimme Pariisiin. Paris-kasinohotellin kasinon takana on pariisilaiskatuja ja myynnissä oli suolaisia ja makeita kreppejä.
Tapasimme kolmestaan Bellagion suihkulähteillä ja ihastelimme niitä muutaman kappaleen ajan - tämäkin juuri ennen auringonlaskua, auringonlaskun aikaan ja pimeän tultua.
Käväisimme etsimässä Bellagiosta jäätelökahvilaa, jota ei löytynyt. Markku lähti katsomaan Penn & Telleriä, joka oli kuulemma loistava show. Riku ja minä suunnistimme Hootersiin wingsien perässä, mutta sinne ehtiessämme oli jo liian myöhä eikä wingsejä ollut enää tarjolla. Istuuduin jälleen blackjack-pöytään ja ensin meni hyvin, sitten huonosti. Riku sai paikan pokeripöydästä, viihtyi siinä pidemmän aikaa ja poistui lopulta voittajana saatuaan täyskäden. Yö kääntyi aamuksi ja palasimme hotellihuoneelle samaan aikaan kuin Markun herätyskello soi kentälle lähdön merkiksi.
Päivä 36 / 8.10.2012 / Las Vegas, NV
Kolmen Vegas-päivän ja ennen kaikkea neljän Vegas-yön jälkeen tarvitsimme lepopäivän ennen kuin jaksoimme jatkaa matkaa kohti Grand Canyonia. Haimme ruokaa huoneeseen alakerran food courtissa, katsoimme televisiota ja nukuimme. :)
Päivä 37 / 9.10.2012 / Las Vegas, NV - Kingman, AZ - Seligman, AZ - Flagstaff, AZ
Tiistaina luovutimme hotellihuoneen yhdeltätoista ja veimme matkatavarat autolle. MGM Grandilla on muuten iso pysäköintihalli, jonne auton voi jättää parkkimaksuitta. Lähdimme kävelylle Las Vegas -kyltille, ja nyt tärkeä vinkki: älä kävele, se on kaukana, vaikka kartalla matka näyttäisi kohtuulliselta.
Kasinoista Luxor ja Mandalay Bay jäivät taas käymättä, joten siinä ainakin kaksi syytä tulla Vegasiin jonkun vuoden päästä :)
Erityisen muovisen näköisen Excaliburin, Luxorin ja Mandalay Bayn välillä kulkee oma juna, jota kannattaa hyödyntää, jos liikkuu Stripin tässä päässä. Toiselle puolelle on rakenteilla suuri maailmanpyörä, tällä hetkellä bulevardin toinen puoli on toistaiseksi hieman karumpi:
Kävimme syömässä MGM Grandin alakerrassa Rainforest Caféssa kylttikävelystä toipuaksemme. Paikka oli ihan ok, ruoka samoin, mutta Diego's oli MGM Grandin ravintolakokeiluista se parempi.
Ajoimme vielä Stripille ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Arizonan osavaltiota pitkin tietä 93. Koko kasinohotellikatu näytti jotenkin erilaiselta autosta verrattuna siihen, miltä se näytti kävellessä - katse kiinnittyi eri asioihin, esim. Caesar's Palacen Colosseumin muotoiseen osaan. Viiden matkaviikon jälkeen mailimittari näytti noin 6000 mailia ja osavaltioita ei tullut listaan lisää, koska olimme olleet Nevadassa jo kolmannella matkaviikolla.
Emme pysähtyneet Lake Meadilla, koska olimme halunneet viettää Vegasissa ylimääräisen päivän. Alue näytti kyllä upealta.
Maisemat tien 93 varrella olivat mahtavat:
Ajoimme ensin Kingmaniin, mutta Kingmanin KOA-leirintäalue oli aika karulla seudulla ja Seligmanin leirintäalueen lähellä ei ollut ihmeemmin palveluja, joten ajoimme Flagstaffin KOA:lle asti. Sielläkään telttapaikka ei ollut nurmikolla, joten nukuimme jo tutuksi tulleilla Camryn etupenkeillä. Eri KOA-leirintäalueilla on varauduttu telttailijoihin todella vaihtelevasti - osassa on tarjolla hyvä nurmikenttäpaikka, osassa telttapaikat on sijoitettu koko alueen huonoimpiin kohtiin. Emme antaneet sen kuitenkaan häiritä, koska seuraavaksi edessä oli päivä Grand Canyonilla!
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad
