Vinkkejä road tripin matkabudjetin suunnitteluun

Road trip Yhdysvalloissa ei suinkaan ole edullisin mahdollinen tapa matkustaa, mutta se on paras tapa nähdä ja kokea Yhdysvallat. Tähän on koottu ajatuksia siitä, missä kohtaa matkabudjettia voi tai kannattaa säästää ja missä kohtaa ei välttämättä kannata. Lisäksi tässä on tietoa mm. tietulleista, joita emme itse osanneet arvioida ennen omaa matkaamme kovin tarkasti. 

Lennot ja auto

Lennot kannattaa varata hyvissä ajoin, ellei niiden hankkimista halua jättää viime hetken tarjousten varaan.

• Edulliset lennot voi bongata esimerkiksi Facebookin Lentodiilit-sivun kautta (tosin tästä ei ole omia käyttökokemuksia). 
• Edullisia lentoja useampaan paikkaan Yhdysvaltoihin on saatavilla nykyään myös mm. Norwegianilta. Myös Finnairin hinnat kannattaa tarkastaa etenkin, jos matkustaa perinteisten lomakausien ulkopuolella. 
• Omat lentomme ostimme SAS:ilta, jota emme kuitenkaan lentoyhtiönä suosittele, vaikka henkilökunta olikin todella palvelualtista etenkin paluumatkalla.
• Edulliset lentoliput voivat muuttua äkkiä kalliiksi ylimääräisistä matkatavaroista tai matkalaukun ylipainosta tulevien kustannusten takia. Me selvisimme lentokentällä onneksi 65 dollarilla. Tietysti lisäksi tarvitsee maksaa ylimääräisen matkatavaran ostosta, mutta kelvollisen ison matkalaukun voi löytää esimerkiksi Walmartista alle 50 dollarilla.

Olemme kertoneet vinkkejä auton vuokraamiseen ja autovuokraamojen vertailuun sivulla Matkasuunnitelmia. Lisäksi muutamia huomioita näin jälkikäteen:

• Auto on niin olennainen osa road tripiä, että sen valinta kannattaa tehdä huolella ja edullisin vaihtoehto ei mitä todennäköisimmin ole paras. Kaikkia lisäpalveluja (esim. roadside plus) ei ole todellakaan välttämätöntä ostaa, mutta kannattaa varmistua siitä, että vakuutusturva on kohdallaan ja että autoon mahtuu mukavasti. Ilmastoinnille ja tilavalle takakontille on varmasti käyttöä.
• Polttoaineen kulutuksessa on eri automerkkien välillä huomattavia eroja, ja pitkällä road tripillä polttoaineen tarve voi vaikuttaa budjettiin satoja euroja.
• Ainakin meidän kokemuksemme mukaan paikan päällä vuokraamossa kyseisessä kokoluokassa olleiden autojen valikoima oli suppea, vaikka Hertz mainosti useita eri vaihtoehtoja.
• Pitkälle road tripille auto kannattaa varata ajoissa. 

Tietullit, polttoaine ja pysäköinti

Tietulleihin tarvittava rahamäärä riippuu siitä, missä päin Yhdysvaltoja matkustaa ja millaisia teitä pitkin ajaa.

• Tietulleja on etenkin itä- ja länsirannikoilla ja itärannikon ja Chicagon välillä. Jos muistamme oikein, Nevadan ja Tennesseen väliin ei lännestä itään palattaessa tainnut olla yhtään tullillista tietä, vaikkemme niitä silloin edes vältelleet. 
• Tyypillinen tietulli oli $3-$6, joinakin päivinä tietulleja tuli maksettavaksi yhteensä noin kympillä. Kallein tietullimaksu tuli silloin, kun emme olleet hoksanneet ottaa tietullilappua miehittämättömältä tietullipisteeltä ensimmäistä kertaa tullillista tietä käyttäessämme. Tuolloin muutamille maileille tuli hintaa $12.55 ja kaupan päälle sai närkästyneen virkailijan. 
• Yhteensä tietulleihin taisi mennä noin $85, mutta välttelimme tullillisten teiden käyttöä muutamissa kohdissa matkaa, jos muita hyviä vaihtoehtoja oli tarjolla. Usein tietulliton tie on hitaampi, mutta reittinä mielenkiintoisempi.
• Yksi mahdollisuus olisi ollut maksaa tullimaksut elektronisella EZ Passilla, mutta me käytimme mieluummin käteistä. Pientä käteistä kannattaa varata autoon valmiiksi tullimaksujen maksamista varten. 
• Lista tietulleista Yhdysvalloissa englanniksi

Samoin polttoaineen hinta vaihtelee osavaltioittain ja alueittain, ja polttoaineiden hinnoista saa hyvää tietoa suunnittelua varten sivulta Gas Buddy. Toivoimme vuokraamamme amerikkalaisen auton, mutta niitä ei ollut saatavilla Newarkin Hertziltä haluamassamme kokoluokassa, joten valitsimme Toyota Camryn. Tämä tietenkin tarkoitti toisaalta, että polttoaineeseen meni vähemmän rahaa kuin olimme suunnitelleet. Lisäksi polttoaineen keskihinta jäi jonkin verran alhaisemmaksi mihin olimme valmistautuneet. Kallein ostamamme polttoaine taisi maksaa $4.259/gallona  Kaliforniassa ja edullisin taisi olla $3.359/gallona Virginiassa.

Pysäköintivaihtoehtoja on kaikkea maksuttoman ja kymmenien dollarien pysäköintimaksun väliltä.

• Suurkaupunkien keskustoissa pysäköinti on yleensä todella kallista, autoa kun ei halua jättää minne tahansa. Se oli yksi syy, miksi suosimme hostellien sijaan leirintäalueita tai tienvarsimotelleja, joissa pysäköinti sisältyi huonehintaan. 
• Esimerkiksi sisätilapysäköinti Bostonin keskustassa parkkihallissa maksoi 30 dollaria/vuorokausi, Chicagossa pysäköinti hostellin pihassa maksoi 25 dollaria/vuorokausi ja San Franciscossa ulkopysäköinti kauppakeskuksen pihassa majoituksen lähellä 16-19 dollaria/vuorokausi. Vähintään vuorokauden kestäneet pysäköinnit on sisällytetty budjetissamme majoitus-kohtaan.
• Sisätilapysäköinti hotellin parkkihallissa sisältyi huonehintaan ja päivittäisiin palvelumaksuihin Las Vegasissa MGM Grandissa.
• Päiväpysäköintejä meille kertyi noin $50 verran, josta puolet kahden päivän aikana Hollywoodissa Los Angelesissa. 
• Pysäköintimaksu perustui joko aikaan tai oli kertamaksu kyseiselle päivälle.
• Pikkukaupungeissa pysäköinnistä tarvitsi maksaa ainakin Eureka Springissä ($5/3h).
• Pysäköinnistä ei tarvinnut maksaa esimerkiksi Walmartien tai Premiut Outletien pihoissa.

Majoitus

Majoitus on yksi matkustuksen isoimpia kulueriä. Idean telttailuun KOA-leirintäalueilla saimme toisesta matkablogista. Jopa yleensä telttailua harrastamattoman mielestä tämä oli hyvä valinta surkeimpien motellien käyttämisen sijaan! Majoituksesta on yleisesti lisää omalla sivullaan, mutta budjetin kannalta muutamia asioita:

• Jos omistaa teltan, makuupussin ja makuualustan valmiiksi, telttailu on tietenkin vielä edullisempaa kuin silloin kun ne tarvitsee ostaa. Kuitenkin jos ne tarvitsee ostaa, kannattaa ne hankkia vasta Yhdysvalloista.
• Vaikka yöpyisi paljon leirintäalueilla, joka viikolla kannatta suunnitella yöpyvänsä myös sisätiloissa.
• Jos majoituksen suhteen aikoo pysyä budjetissa, majoituksen varavaihtoehdot kannattaa kartoittaa jo Suomessa, jos ensimmäinen vaihtoehto ei vastaakaan odotuksia tai esimerkiksi sää estää telttailun.
• Muista näyttää Autoliiton jäsenkorttia, jolla saat Yhdysvalloissa AAA-alennuksen (yleensä -10 % tai -15 %). Puolestaan KOA-leirintäalueilla on on oma Value Kard. Näistä on tietoa sivulla Matkatarvikkeet.
• KOA-leirintäalueidenkin hinnoissa on suuria eroja sijainnista riippuen. Suosituimpien turistikohteiden vieressä olevat KOA-leirintäalueet voivat olla puolet kalliimpia verrattuna muutaman kymmenen mailin päässä olevaan, mahdollisesti tasokkaampaan KOAan.
• Ainakin me yövyimme lopulta sisätiloissa mieluummin harvemmin, mutta hieman tasokkaammin (esim. Hampton Inn -ketjun hotellissa) kuin edullisimmin, vaikkakin hieman useammin.
• Hyviä kokemuksia tuli myös Best Western -ketjusta (etenkin Best Western Plus), Super 8 -ketjusta että etenkin TripAdvisorin käyttäjien suosiossa yleisesti olevista ei-ketjupaikoista, kuten San Remo San Franciscossa tai SeaCoast Inn Hyannisissa Cape Codissa. Huomaathan, että ketjuhotelleissa huoneen saa usein edullisemmin, jos sen varaa jonkin verran etukäteen.
• Jos majoituksessa on valmis jakamaan kylpyhuoneen, tarkoittaa se useimmiten paljon edullisempaa hintaa (hostellit).
• Majoituksen tiedot kannattaa aina tutkia sekä TripAdvisorista, Googlesta että Bed Bug Registrystä ja Bed Bug Reportsista ikävien yllätysten (ja siten lisäkustannusten) välttämiseksi.

Muita kuluja, jotka kannattaa ottaa huomioon matkan rahankäyttöä suunnitellessa

• Syömiseen ja juomiseen tarvittava päiväbudjetti riippuu tietenkin täysin siitä, millaisissa paikoissa syö ja minkä verran juhlii. 15 dollaria riittää mennen tullen pelkkään pikaruokaan ja banaaneihin, mutta meille sopivampi oli 20-25 dollaria/henkilö/päivä.
• Emme ole Suomessa tottuneet automaksuihin, jotka Yhdysvalloissa ovat yleisiä mm. kansallispuistoissa ja muissakin kohteissa. Automaksuista on tarkempaa tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Vaikka liikkuminen tapahtuukin pääosin autolla, tulee matkalla tilanteita, jolloin on kätevämpää käyttää julkisia liikennevälineitä tai taksia. Näistä kustannuksista on myös tarkempia tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Aktiviteetteihin käytettävä raha muodostaa ison osan matkabudjetista. Kannattaa jo etukäteen suunnitella, haluaako matkaan sisällyttää esim. helikopterimatkan tai jonkin muun luksusosuuden. Lippuja ynnäillessä kympit vaihtuvat äkkiä satasiin, mutta toisaalta aktiviteetteihin kannattaa varata rahaa. Myös lippukustannuksista on lisätietoja Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Internetin käyttö ja prepaid-puhelinkortti: on tilanteita, joissa internetin käytöstä joutuu maksamaan, vaikka maksuton wifi onkin yleinen. Prepaid-puhelinkorttia tarvitaan mm. varausten tekoon tien päällä ja tuttujen kontaktointiin. Näihin kannattaa varata muutama kymppi, tietenkin matkan kestosta riippuen.
• Kameran muistikortti täyttyy road tripillä äkkiä, ja uusien muistikorttien hankkiminen syö odottamattomien kustannusten budjettia, ellei tähän ole varautunut etukäteen joko muistikorteilla tai budjetoimalla.
• Paketin lähettäminen Yhdysvalloista Suomeen on kallista, mutta voi olla jossain tilanteessa tarpeellista ja järkevää. Reilun 16 kilon isokokoisen paketin lähettäminen Suomeen maksoi noin $120 ja se saapui reilussa kahdessa viikossa.
• Yleensä käteistä nostettaessa tarvitsi maksaa nostomaksu. Vaikka rahaa nostaisi satoja dollareita kerralla, nostomaksuista kertyy parin kuukauden matkan aikana useampi kymppi. Kurssi on parempi ostaessa luottokortilla, ja MasterCard ja Visa käyvät lähes joka paikassa.

-Liisa

Cleveland - tarkoituksella

Päivä 8 / 10.9.2012 / Farmington, NY - Cleveland, OH [Rock And Roll Hall Of Fame] - Middlebury, IN

Yö teltassa meni hyvin, vaikka telttapaikka olikin paljon edellistä karumpi. Leirintäalue oli jälleen tasoltaan ok.




Lähdimme leirintäalueelta yhdeksän jälkeen kohti Clevelandia. Kaikilla paikkakunnilla on muuten mukavia tervetulotoivotuskylttejä, kuten tämä maanantain lähtöpaikkakunnallamme:




Suurimman osan matkasta ajoimme Interstatea I-90 pitkin länteen, joka tarkoitti tietenkin tietullikoppeja aika ajoin. Maksua Clevelandiin mennessä noin neljän tunnin ajomatkalla kertyi kymmenisen taalaa ja saman verran Clevelandin ja leirintäalueen väliltäkin. Onneksi maksut eivät ole samanlaiset kaikilla valtateillä.

Sunnuntai oli ollut ensimmäinen kokonainen päivä maanantain jälkeen, ettei ollut satanut ollenkaan. Myös matkan toisena maanantaina saimme nauttia upeasta lomailu- ja ajosäästä.




Määränpäänämme siis oli Clevelandin Rock And Roll Hall Of Fame. Kaupanpitäjä Mohawk Traililla pari päivää aiemmin oli kertonut, että kaikilta Clevelandiin menijöiltä kuuluu kysyä "Clevelandiin? Tarkoituksellako?" ja ehkä olisimmekin muuten skipanneet tämän kaupungin Intersatea pitkin, kuten kävi mm. New Yorkin osavaltion puolella Albanylle pari päivää aiemmin, mutta rokkimuseo kiinnosti. :)

Sinne parkkipaikalta kävellessämme näimme lippupuutarhan. Selvittämättä jäi, mitä varten tai esimerkiksi kenen muistolle liput olivat (lappujahan lipuissa näyttää kiinni olevan).




Rokkimuseo oli kauniilla paikalla järven rannalla.




Rock And Roll Hall Of Famessa oli hauska 12 minuutin video siitä, mitä oli ennen rockia. Se oli hyvä aloitus vierailulle. Pisimpään viivyimme osastolla, joka oli omistettu Elvikselle. Siellä pyöri taltiointi 70-luvun alusta, Elvis On Tour, jossa Elvis myös kommentoi välillä laulamisen lisäksi. Koska emme ehtineet katsoa tästä kuin pätkiä (oli iltapäivä ja paikka meni kiinni puoli kuudelta), ostin sen blu-raynä museokaupasta. Elvis näytti pitävän hyvää huolta faneistaan, joten ei ihmekään, että puoli Amerikkaa oli häneen lääpällään. Ja minunkin Elvis-kuume vain nousi matkalla kohti Gracelandia, etenkin kun elokuvascreenin edessä oli yksi Elviksen Cadillac, vuosimallia 1975. (Tässä kohtaa harmitti eniten, ettei siellä saanut kuvata.) Tämän hän oli myöhemmin antanut henkivartijalleen. Tämän Cadillacin ostoa edeltäneenä päivänä Elvis oli ostanut 13 Cadillacia yhteishintaan $140.000 - läheisilleen, ja yhden naiselle, joka oli ihastellut Cadillaceja liikkeen ikkunan takaa!

Museon muissa kerroksissa vierailimme tätä alinta nopeammin. Musiikkinäytteitä olisi ollut saatavilla paljon, mutten malttanut niihin keskittyä - Riku kuunteli joitakin. Seinä, johon oli koottu rocklegendojen nimikirjoituksia (valitettavasti ei aitoja, vaan lasiin kopioituja), oli mielenkiintoinen.

Ulkona huomasimme, että rakennuksen eteen pysäköityyn Johnny Cashin restauroituun keikkabussiin olisi ollut kierroksiakin, ja sekös harmitti! Viimeinen kierros oli ollut noin 20 minuuttia aiemmin. Maltoin sentään hieman hymyllä kitaroiden keskellä.







Riku halusi tästä pitkän ajopäivän ja seuraavasta lyhyemmän, joten ajoimme vielä pitkän illan Middleburyyn, Indianan osavaltion puolelle, jälleen KOA-leirintäalueelle. Maileja pelkästään tälle päivälle kertyi vajaa 400, mutta matkanteko pitkin Interstatea on tosi nopeaa.
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Kohti tuntematonta - ensimmäinen päivä

Helsinki - Newark, NJ - Garfield, NJ - Westbrook, CT - West Greenwich, RI

Blog post in English: stay tuned ;)

Lentokoneessa kohti Newarkia 9/03/2012





(yllä) "Mitään en vienyt" (alla) Parhaat naurut useampaan viikkoon, kun lentokoneviltti lähti mukaan.





Myöhemmin lentokoneessa...

Ruudulla luki juuri, että perille saapumiseen on 48 minuuttia. Enpä olisi uskonut näkeväni päivää, jolloin odottaisin koneen laskeutumista yhtä paljon kuin tänään - nautinhan lentämisestä yleensä tosi paljon. Mutta tiedoksi, että SAS:in koneessa on tosi kylmä! Siispä olen onnistunut hankkimaan itselleni suht flunssaisen olon jo 12 tuntia matkaanlähdöstä :D Kun yhdistää sen mojovaan päänsärkyyn ja käytännössä jokaista paikkaa myöten täyteen koneeseen, ei tämä lukeutune matkan kohokohtiin, mutta eiköhän kaikki vielä iloksi muutu, kunhan päästään Yhdysvaltain maankamaralle! Näin vakaasti uskon. Vielä lisähuomio SAS:in lennosta: elokuvan alkamista ei voi valita. Eli elokuvat pyörivät alusta loppuun kaikilla samaa tahtia, eikä mistään edes näe, monelta jokin elokuva seuraavan kerran alkaa. Kyllä Air France ja Lufthansa voittavat niin lämpötiloissa kuin matkan viihdetarjonnassa mennen tullen.

(Olisi mulla ollut positiivistakin sanottavaa, mutta kone alkoi laskeutumaan ja iPad piti sulkea, joten ehdin tähän mennessä vain valittaa :D)

@ Best Western West Greenwich Inn aamulla 9/04/2012

Jo eilen tien päälle päästyämme ja etenkin nyt nukutun yön jälkeen tunnelma on eiliseen lentokoneessa kirjoitettuun verrattuna aika erilainen! Ok, edelleen on hieman flunssainen olo, ja kello on tietysti sekaisin (heräsin viideltä...), mutta muuten tuntuu mukavammalta :)

Eilen koneen laskeuduttua edessä olivat rajamuodollisuudet. Jo rajalla alkoi lippuilotulitus - Yhdysvaltojen lippuja oli joka puolella - iso lippu roikkui katosta, jokaisen kopin luona oli pieni lippu ja niin edelleen. Jonotus meni paljon nopeammin kuin vuonna 2008 Los Angelesiin saapuessani. Nyt terminaalissa oli oikein työntekijä jakamassa lennoilta saapuneita eri koppien eteen jonoihin. (Mietimme vain, onkohan hänen työnsä päivästä toiseen sitä, että "menkää te kopin 38 eteen ja te koppien 50-52 eteen", vai olisiko lentoasematyöntekijöillä työkiertoa?) Vuoroni tuli - menin ennen Rikua - ja olin ajatellut joutuvani vastaamaan vain "business or pleasure" -tyylisiin kysymyksiin, mutta edessä olikin kunnon tentti: minne olen menossa ja miksi, mitä teen Suomessa, miten minulla voi olla näin pitkä loma jne. Muutaman minuutin tiukan kysymystulvan jälkeen tuli sormenjälkien ja valokuvien vuoro, ja pääsin eteenpäin. Riku kertoi, että häneltä oli myös kysytty loman saannista ja työpaikasta.

Matkatavaramme olivat onneksi pyörimässä hihnalla. Riku joutui siis kantamaan kaiken, minä pystyin vetämään vain pientä lentolaukkua, kun menimme ei tullattavaa -kohdasta nopeasti läpi, onnellisesti ilman matkatavaroiden skannauksia (varmaan olisikin muuten mennyt pidempi tovi selitellessä välilevynpullistuman takia mukana olevaa lääkemäärää), ja lähdimme etenemään kohti AirTrain-pysäkkiä autovuokraamolle päästäksemmme. Lentokenttävirkailija jo ennätti kysymään, miksi en osallistu rinkkojen kantamiseen, kun Rikulla oli suuri työ kahden ison rinkan ja yhden repun kanssa. Kuittasin sen vain sanomalla "He's my hero", ja pääsimme jatkamaan matkaa :)

Hertzin autovuokraamo oli helposti löydettävissä. Siellä meitä palvellut nainen oli ehkä enemmän sitä jenkki-perustasoa? Lähtiessämme hän vain iloitsi, että enää 10 minuuttia (ilmeisesti työvuoroa jäljellä). Isompi harmin aihe oli autokysymys, koska asiakaspalvelija ilmoitti vain kaksi vaihtoehtoa olevan vapaana, Toyota Camry ja Nissan Altima. Autoluokkaa emme halunneet korottaa, ja pienemmissäkään autoissa ei ollut mieluisia, joten päädyimme Toyotaan (se siitä toiveesta tehdä matka amerikkalaisella autolla, mutta kuluttaapahan ainakin vähemmän). Meitä odotti tummanharmaa 12808 mailia ajettu vuoden 2012 malli, jossa ainakin tavaratilan koko näytti oikein sopivan isolta! Autoa oli ehditty jo hieman kolhia - hyvin pieniä jälkiä, mutta kuitenkin - ja siksi olisin toivonut tarkempaa vikojen läpikäyntiä pelkän portilla videoinnin lisäksi (vahatussa pinnassa kun ei kaikki videolla näy), mutta siihen oli tyytyminen, ja lähdimme suunnistamaan ulos lentokenttäalueelta ja ensin kohti Walmartia.




Juuri iloittuani, että pääsimme oikeaan suuntaan, en huomannut vielä yhtä liittymää oikealle tielle, ja vain parin mailin päästä lähdöstä ajoimme 1. kerran harhaan :D Onneksi Riku oli ladannut kännykkäänsä kartat, ja niiden avulla pääsimme määränpäähämme eli Garfieldin Walmartiin. Jouduimme tosin karttakämmini takia ajamaan tullimaksutietä pitkin, jossa seuraava kämmi: tullitien alkamiskohta näytti muutama vuosikymmen hylätyltä, eikä kuittia, joka olisi kertonut, mistä tielle tulimme, ollut missään! Arvelimme, ettei tullimaksua perittäisikään, ja sehän tietysti osoittautui vääräksi toisessa päässä... Kun maksu olisi ollut $2.50, nyt se olikin $12.50, ja virkailija aika tiukkaan sävyyn kyseli, onko tällaista tapahtunut aiemmin... No, siitä selvittiin käteisellä.

Suunnistaminen kaikkien epäselvien teiden ja miljoonien ramppien keskellä ei vaikuttanut mitenkään helpolta. Oli jo ennestään tiedossa, että New Jerseyssä on aika karuja seutuja, mutta seudut osoittautuivat vielä sen verran karummiksi, että kävimme tekemässä Walmartissa vain välipalaostoksia (ja ötökkämyrkkyjä... kaiken varalta, jospa niillä olisi sama vaikutus kuin sateenvarjolla - kun sitä jaksaa kantaa mukana, niin ei sada) ja retkeilytarvikekaupat jätimme suosiolla tältä päivältä väliin. Oli siis aika suunnata kohti Rhode Islandia, ja sitten tuli todistettua GPS:n käyttämisen huonommat puolet! Kun olimme ajatelleet kiertää New Yorkin pohjoista kautta, niin Rikun puhelimen GPS johdattikin meidät - arvaatko jo minne - niinpä niin, George Washingtonin sillalle ja Manhattanille!!!! Onneksi Rikulla oli rautaiset hermot Labor Dayn ruuhkassa!









(alla) Upeita maisemia Atlantin rannikon lähellä ajaessamme (Manhattanin seutuvilla kun meni huomio johonkin muuhun!)




Pysähdyimme Connecticutissa syömään Denny's -nimisessä dinerissa, jossa oli oikein maistuvaa kana-avokadosalaattia (Liisa) ja kana-avokadoburritoja (Riku). Näin jenkkiruokaketjujen bongaus on aloitettu :) Pysähdys tässä tuli ennen kaikkea siksi, koska neurokirurgit suosittivat olemaan istumatta autossa pitkiä matkoja kerrallaan, ja olihan istumista jo aika runsaasti tälle päivälle ollut (lentokoneessakin verryttelin koneen takaosassa:).

Ensimmäinen matkapäivämme oli pitkä sekä aikaerosta johtuen että siksi, halusimme heti tien päälle. Viimeiset kymmenet mailit jo puuduttivat, mutta oikea Exit tieltä I-95 North löytyi, ja tämä ensimmäinen majoituksemme oli aivan Interstaten tuntumassa. Siellä check-inissä vastassa oli Italiasta Yhdysvaltoihin muuttanut Maria, joka oli todella ystävällinen. Patjan alle kurkistettuamme ja saatuamme matkatavarat sisään ei ihmeemmin lyhyen wifin käytön lisäksi iltaohjelmaa tarvittu, kun oli aika käydä nukkumaan. Nyt puolestaan on aika lakata rasittamasta välilevynpullistumaani (vaikka tämä tässä sylissä kirjoittaen suht hyvin sujuukin), koska edessä on uusi päivä :)

-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad