Hurrikaani Sandyn sotkemat suunnitelmat ja kotiinpaluu

On jo lokakuu 2013, ja on aika palata lähes vuoden takaisiin tunnelmiin. Kirjoittaminen on jäänyt kuluvan vuoden aikana melko minimiin, kun ennen tätä road trippiä minulle tullut välilevynpullistuma on hankaloittanut merkittävästi tietokoneella, ja tabletillakin, kirjoittamista. Riku on puolestaan tehnyt paljon töitä ja on parhaillaan valmistautumassa lähtöön aivan uudenlaisiin seikkailuihin! On kuitenkin korkea aika kirjoittaa matkapäiväkirja loppuun. Tarkoituksenamme on vielä jossakin vaiheessa muistella blogin sivuilla matkamme kohokohtia ja tehdä pientä yhteenvetoa. Kysymyksiä ja kommentteja saa mieluusti lähettää edelleen, jos jokin on jäänyt askarruttamaan.

Päivä 55 / 27.10.2012 / Fredericksburg, VA - Washington DC - Limerick, PA - New Tripoli, PA

Matkan kahdeksannen viikon lauantai käynnistyi leirintäalueella Virginian osavaltiossa. Kuuntelimme aamusta alkaen radiota, jossa kerrottiin itärannikkoa uhkaavasta hurrikaanista, ja pakkasimme tavaroitamme, koska tiesimme, että täyttä takakonttia ei voi myrskytuulen pauhatessa aukoa. Myrskyvaroituksista huolimatta Halloween-koristeet olivat vielä tälläkin leirintäalueella paikallaan.








Tarkoituksenamme oli viettää lauantaipäivä Washington DC:ssä. Riku oli selvittänyt etukäteen, että kaupungin lähistöllä olisi armeijatavaran kauppa nimeltään Full Metal Jacket, ja se olikin päivän ensimmäinen määränpäämme. Riku viihtyi kaupassa useamman tovin ja kauppias teki hänelle sopivan Paracord-rannekkeen.




Jatkoimme matkaa Washington DC:n keskustaan, jossa olimme ajatelleet käydä ainakin Capitolissa ja Lincoln Monumentilla. Molemmat kuitenkin jäivät haaveeksi, koska emme onnistuneet löytämään ainuttakaan parkkipaikkaa täpötäydestä kaupunkikeskustasta useasta yrityksistä huolimatta. Jouduimme siis tyytymään katselemaan kaupunkia auton ikkunoista. Pari tuntia parkkipaikkaa etsittyämme päätimme jatkaa matkaa kohti Philadelphiaa, koska hurrikaanin lähestyminen kävi yhä selvemmäksi.




Ajoimme Philadelphian lähellä sijaitsevaan Premium Outlet Malliin Limerickiin tekemään ostoksia, koska ahkerasta shoppailusta huolimatta vielä muun muassa osa tuliaisista oli ostamatta. Olimme paikalla vasta loppuillasta, joten shoppailuintoa jäi vielä seuraavallekin päivälle lähiseudun toiseen Premium Outlet Malliin. Vaikka nämä ostarit eivät olleet yhtä viihtyisiä kuin Bostonin ja Chicagon lähellä olleet, suosittelemme lämpimästi kyseisiä outletteja. Kaikilla näillä ostareilla on kymmeniä merkkituotekauppoja, ja hinnat sopivat pienemmällekin kukkarolle.

Illalla totesimme, että Philadelphiaan ei olisi kiva mennä sateella, koska suurin osa nähtävyyksistä olisi ollut ulkona. Päätimmekin jatkaa suoraan hieman pohjoisemmaksi viettämään reissun viimeistä leirintäalueyötä, KOA Allentowniin New Tripoliin, mutta tämän yön nukuimme jo autossa. Matkalla näimme talon, joka oli yltä päältä täynnä isoja, hehkulampun kokoisia, värivaloja. Näytti kuin superjouluvalot olisivat vallanneet talon! Harmi, ettei siitä ole kuvaa, melkein olisi pitänyt pysähtyä ikuistamaan se hirvitys. Sen rinnalla melkein hävettää, että aikanaan pidin naapurin pieniä välkkyviä jouluvaloja järkyttävinä.

Päivä 56 / 28.10.2012 / New Tripoli, PA - Easton, PA - Tannersville, PA - Easton, PA

Sunnuntaiaamun pääaihe oli sama kuin lauantainkin, eli hurrikaani tai vähintään todella voimakas myrsky oli lähestymässä, ja meidän oli keksittävä paikka, minne mennä sitä suojaan. Säätiedotteita tutkittuamme päädyimme siihen, että meidän kannattaisi jäädä suhteellisen lähelle lentokenttää, mutta kuitenkin Pennsylvanian osavaltion puolelle. Ahkeran TripAdvisor-tarkastelun jälkeen ja aiempien hyvien kokemusten perusteella menimme Hampton Inn -hotelliin Eastoniin. Yritimme ensin tehdä varauksen puhelimitse, mutta sitten menimme suoraan hotellille ja saimme mukavan huoneen. Tässä vaiheessa teimme varauksen kahdeksi yöksi, kun toivoimme, että pääsisimme vielä loppulomaksi New Yorkiin, vaikka se epätodennäköistä olikin.








Lähdimme viettämään sunnuntai-iltapäivää The Crossings Premium Outlet Malliin Tannersvilleen. Sitä ennen kävimme syömässä parhaassa roskaruokaketjussa, jonka maa päällään kantaa, eli paikassa nimeätään Five Guys. Uskomatonta mutta totta, myös minulle maistui tuon paikan hampurilainen ja vielä kaikilla mausteilla (sanoo ihminen, joka ei yleensä koske pitkällä tikullakaan esimerkiksi ketsuppiin tai sinappiin)! Salaisuus lienee heidän käyttämissään hyvissä raaka-aineissa mm. pihvin osalta.

Matkalla ostarille näimme ihmisiä huoltoasemalla jonoksi asti. Mekin tankkasimme, varmuuden vuoksi täyden tankin, ja nostimme käteistä. Linnut lensivät suurissa parvissa kuin Day After Tomorrow -leffassa.




Iltapäivä ja ilta menivät kuitenkin mukavissa merkeissä Premium Outlet Mallilla. Ostin mm. pari paitaa, joista tuli suosikkejani heti Suomeen palattuani, ja Riku löysi hyvän juoksutakin Under Armourilta - ja minä neuvottelin siihen pienen alennuksen :D (Jos ei muita lahjoja ole, niin puhelahjat nyt ainakin. Osoittautuivat käteviksi myös muutamilla hotelleilla.)

Illalla kävimme ruokakaupassa ennen paluuta hotellille, ja kauppa, etenkin vesihylly, oli ostettu lähes tyhjäksi. Löytyi sieltä kuitenkin evästä meillekin, ja eväinemme linnottauduimme hotellille odottamaan myrskyn nousemista.

Kahdeksannella viikolla listaan tuli yhteensä viisi osavaltiota lisää, joskin vierailut osassa niistä olivat kovin lyhyitä: North Carolina, Virginia, Maryland, Delaware ja Pennsylvania sekä District of Columbia. Kaikissa kuitenkin pysähdyimme vähintään jaloittelemaan. Maileja oli mittarissa noin 10 480, eli kahdaksannella viikolla taitoimme matkaa reilut 1 300 mailia.

Päivä 57 / 29.10.2012 / Easton, PA

Koko maanantaipäivä meni myrskyä odotellessa sisätiloissa. Päivällä oli vielä tarpeeksi hyvä sää käydä hakemassa ruokaa, mutta hyvää autopaikkaa ei kannattanut menettää, joten Riku kävi ruoanhakureissulla jalan. Osassa paikoista oli jo lappu luukulla.

Oli selvää, että myrsky vaikuttaisi koko itärannikkoon merkittävästi. Olimme varanneet majoituksen Manhattanilta New Yorkista matkamme kahdeksi viimeiseksi yöksi jo Suomessa, ja soitin paikan omistajalle peruakseni tulomme. Omistaja kertoi, että aluetta evakuoitiin parhaillaan. Olikin täysin oikea päätös olla lähtemättä pienen kaaoksen vallassa olevaan New Yorkiin. Myöhemmin huomasin netistä, että suunnittelemamme majapaikka oli myrskytuhojen vuoksi suljettu viikkokaupalla myrskyn jälkeen. Teimmekin varauksen hotelliin, jossa majoituimme parhaillaan, torstaihin asti. Onneksi varasimme huoneen tuolloin, koska tiistaina hotelli olikin jo aivan täynnä.

Tuuli ja sade yltyivät koko ajan. Juuri kun olin ehtinyt postata Facebookiin, etteivät sähköt ole menneet, ne menivät. Kello oli tuolloin vajaa kahdeksan illalla. Edessä oli yö ilman sähköä.

Olimme ladanneet iPadien akut täyteen, joten katsoimme iPadilta elokuvan taskulamppujen valossa. Kävin hotellin alakerrassa, mutta hotellin käytävät olivat kuin suoraan kauhuelokuvasta, joten pysyttelimme huoneessamme. Jossakin vaiheessa uni tuli myrskyn pauhusta huolimatta.

Päivä 58 / 30.10.2012 / Easton, PA

Tiistaiaamuna nukuimme pitkään siksikin, koska sähköjä ei ollut. Aamiaissalissa oli tarjolla vähän leipää ja hedelmiä, joita hain meille hotellihuoneeseen. Sitten nukahdin uudestaan. Kun puoleltapäivin heräsimme, valot paloivat, ja sähkökatko oli ohi! Sade jatkui ulkona, ja lippu olisi kannattanut laskea alas lipputangosta ennen myrskyä, jottei näky olisi ollut näin surullinen:




Jossakin vaiheessa iltapäivää myös television elokuvapalvelu alkoi toimia. Näiden muutaman hotellipäivän aikana katsoimmekin mm. elokuvat Ted ja The Campaign, joista jälkimmäinen tuntuu suomalaisesta näkökulmasta aika absurdilta, mutta nähtyämme ja kuultuamme republikaanien ja demokraattien vaalitaistelua kaikessa hulluudessaan koko syksyn ajan, voimme hyvin sanoa, että The Campaign on varsin realistinen kuvaus siitä, mitä Jenkeissä tapahtuu vaalien alla!

Päivä 59 / 31.10.2012 / Easton, PA

Keskiviikkoaamuna hotelliaamiaisella oli varsin täyttä, ja salissa oli hyvin epätyypillisiä hotellivieraita. Lähialueen ihmiset olivat joutuneet jättämään myrskytuhoista kärsineet kotinsa ja tulemaan hotelliin. Parin kilometrin päähän hotellista sähköt palasivat vasta torstaina, joten saimme olla hyvin tyytyväisiä siihen, että kohdallamme sähkökatkos kesti vain yhden yönseudun.




Oli matkamme viimeinen kokonainen päivä Yhdysvalloissa. Hotellilta lähteminen ei kuitenkaan huvittanut, koska paikallisuutisissa oli jatkuvasti sanottu Pennsylvaniassa olevan myrskytuhoja ja ylimääräistä liikennettä pyydettiin välttämään. Lisäksi matkaväsymys painoi. Viimeisiksi päiviksi olisi varmasti riittänyt energiaa ilman myrskyä, mutta myrskyn sotkettua suunnitelmat katsoimme parhaaksi levätä ja ottaa rennosti.

Päivä 60 / 1.11.2012 / Easton, PA - Newark, NJ - Oslo

Torstaiaamuna oli aika pakata loputkin matkatavarat, luopua monista läpi Amerikan meitä palvelleista tavaroista ja sulloa rinkat niin täyteen kuin mahdollista. Luovutimme mukavalle respatyöntekijälle telttamme, kylmälaukkumme ja yhden makuualustan. Makuupussit ja täytettävän makuualustan Riku kiinnitti rinkkoihin, ja ne tulivat mukanamme Suomeen saakka. Parin dollarin tyynyt ja pyyhkeet lensivät hotellin roskalavalle (toisissa olosuhteissa olisimme toki luovuttaneet nämä kierrätyskeskukseen tms.). Hiustenkuivaajan jätin huonesiivoojalle.




Ajoimme Eastonista noin tunnin matkan New Jerseyn osavaltion puolelle Newarkin lentokentälle. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin, koska autonluovutus oli tehtävä alkuiltapäivästä, ja koska emme tienneet, olisiko matkan varrella viivytyksiä. Myrskyn jälkiä oli kuitenkin juuri tällä tieosuudella enää varsin vähän näkyvissä ja matka Newarkiin sujui nopeasti.




Kentällä ajoimme suoraan luovuttamaan auton. Auton tarkastus oli ohi hetkessä, ja sitten Hertzin työntekijä ajoi meidät oikean terminaalin eteen. Maileja matkamittariin oli kertynyt edellisenä kahtena kuukautena huimat 10 541 mailia yhteensä 31 osavaltiossa, vaikkei oikeasti tuntunut yhtään siltä, että olimme ajaneet (Riku oli ajanut ja minä matkustin sujuvasti vieressä) lähes 17 000 kilometriä!




Kentällä tavaroiden sullominen laukkuihin jatkui, ja Riku jätti hellät jäähyväiset häntä hyvin palvelleille, loppuun asti käytetyille Blend-merkkisille kengille. Jouduimme maksamaan yhdestä ylimääräisestä laukusta ylipainomaksua kun kiloja oli maksimimäärä 32, muttemme onneksi myös ylimääräisen laukun maksua. Aluksi vaaka näytti reippaasti yli 32 kiloa, joten käsimatkatavaroihin tuli muutama ylimääräinen kirja kannettavaksi.




Iltapäivä lentokentällä sujui lounastaessa ja odotellessa koneen lähtöä. Lentokentällä oli kovin ruuhkaista, koska alkuviikon lennot oli peruttu. Lähinnä se näkyi kentällä niin, että tarkastuksissa oli pitkät jonot. Lentomme lähti myöhässä, joten meillä oli aikaa lukea kirjoja ja ihmetellä mm. neljää alle kouluikäistä lasta, joilla kaikilla oli sylissään oma tablettitietokone.

Pääsimme matkaan kohti Osloa pari tuntia aikataulua jäljessä. Koska lentomme Oslosta Helsinkiin oli siirtynyt jo pari kertaa syksyn mittaan (älä koskaan lennä SAS:illa!), ei meillä ollut minkäänlaista kiirettä Osloon.

Päivä 61 / 2.11.2011 / Oslo - Helsinki

Lento saapui Osloon paikallista aikaa aamupäivästä. Edessä oli liuta turvatarkastuksia. Sitten väsytti niin paljon, että torkahdimme hetkeksi kentän lattialle. Ennen Helsingin koneen lähtöä kävimme syömässä hyvää, mutta hyvin hinnakasta sushia lentokentän Yo! Sushissa.

Lento Oslosta Helsinkiin oli onneksi lyhyt. Oli perjantai-iltapäivä/alku-ilta Suomen aikaa, ja Rikun isä oli meitä kentällä vastassa. Lämmin, paikoin polttavan kuuma Yhdysvaltain syyskesä vaihtui hetkessä Suomen marraskuisiin pakkaslukemiin.

Tavarat parvekkeelle (kaiken varalta, vaikkemme onneksi ötököille altistuneetkaan), itse pitkään kuumaan suihkuun, ja kotisohva ja oman sängyn lakanat tuntuivat oikein mukavilta hetken aikaa... Vaikkei siinä pitkään mennytkään, kun matkakuume alkoi jälleen jyskyttää mielessä. Takana oli niin upea matka, että vaikka sitä on yrittänyt kymmenin tuhansin sanoin ja sadoin kuvin tänne blogiinkin selittää, niin suurin osa jää silti kertomatta. Kumpikaan meistä ei vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Turha tätä on sen enempää selittää - ymmärrät varmasti mistä puhun, jos olet joskus vastaavan matkan tehnyt.

Jos unelmasi on tehdä road trip halki Amerikan, kaksi sanaa: Tee se!
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Se kuuluisa kanjoni, Roswellin ufo ja JFK:n murhamysteeri

Hurrikaani Sandy muutti viimeisen matkaviikkomme suunnitelmat kokonaan. Jouduimme ajamaan itärannikon kaupunkikierroksen sijaan Pennsylvanian osavaltioon New Jerseyn osavaltion rajalle, jossa olemme olleet lauantai-illasta alkaen - ensin yhden yön KOA Allentownin leirintäalueella New Tripolissa ja sitten oli aika lopettaa telttailu ja siirtyä Eastonin Hampton Inniin. Maanantai-iltana alkanut sähkökatko kesti 16 tuntia, mutta suhteessa rannikolla oleviin tuhoihin myrskyn vaikutukset ovat olleet vähäiset. Tämänhetkisen tiedon mukaan SAS lentää normaalisti Newarkin kentältä jo tänään keskiviikkona, joten toivomme kotiutuvamme matkaltamme perjantaina lentomme aikataulun mukaisen lähdön ollessa torstai-iltana. Kerromme matkan viimeisten viikkojen tapahtumat blogissa kotiin palattuamme. Tässä tapahtumia matkan kuudennelta viikolta kolmen viikon takaa.

Päivä 38 / 10.10.2012 / Flagstaff, AZ - Williams, AZ - [Grand Canyon: Mather Point - Lipan Point - Desert View] - Holbrook, AZ

Heräsimme keskiviikkona Flagstaffin leirintäalueella Grand Canyon -päivään. Kuten matkamme muinakin päivinä ensimmäisellä viikolla olleiden sateiden jälkeen, aurinko paistoi ajaessamme ensin Williamsin kaupunkiin. Olimme bonganneet sen jostakin matkablogista ja halusimme käydä siellä, koska Williams on Route 66:n varrella ja elää Route 66 -turismista. Kävimme muutamissa matkamuistomyymälöissä, Riku osti 12-packin Grand Canyon -panimon olutta ja söimme Route 66 Cruiser's Caféssa.













Williamsista meni ajaessa Grand Canyonille reilun tunnin ajan. Päivä oli tuolloin jo pitkällä, joten ehdimme ihastella kanjonia vain muutaman tunnin ajan ennen kuin pimeä tuli, mutta se oli tarpeeksi. Ensin menimme katsomaan kanjonia Mather Pointille vierailukeskuksen tuntumaan. Valtava kanjonihan se on, ja kun Riku opasti minut kanjonin laidalle siten että silmäni olivat kiinni, näkymä oli häkellyttävän upea silmät avatessani, mutta tämä ei kuitenkaan aivan yltänyt matkan hienoimpien elämysten kärkeen. Grand Canyon on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen, jos liikkuu tällä alueella.










Kanjonin laidalle vieneen reitin varrella oli kaikenlaista kaunista:
















Auringonlasku Grand Canyonilla sisältyi luonnollisesti iltapäivämme ohjelmaan, ja ehdimme sitä varten Lipan Pointille, jota oli kehuttu Lonely Planetin oppaassa, eikä turhaan! Auringonlasku oli aivan upea. Sitä ennen pysähdyimme tien varrella olleilla pysähdyspaikoilla, mutta ainakin Mather Pointilta itään päin kanjoni näytti suht samalta paikasta kuin paikasta. Ehkä kokemus olisi ollut toisenlainen, jos olisimme varanneet aikaa kanjonilla vaelteluun ja läntiseen päähän kanjonia.







Ehdimme vielä käväistä Desert View:llä ennen kuin tuli täysin pimeää, ja sinne kyllä olisi kannattanut tulla valoisalla. Emme vain tällä kertaa ehtineet enempää, ja halusimme jo eteenpäin matkallamme, joten emme enää jääneet odottamaan auringonnousua kanjonille, vaan ajoimme kanjonilta pimeän tultua Holbrookin leirintäalueelle parin tunnin ajan.

Päivä 39 / 11.10.2012 / Holbrook, AZ - Grants, NM

Torstai oli ajopäivä Arizonasta New Mexicon puolelle. Albuquerquessa oli meneillään useamman päivän kestävä Balloon Festival, jonka takia emme ajaneet Albuquerqueen asti, vaan jäimme kaupungin länsipuolelle.




Pysähdyimme matkalla aika ajoin Navajo-intiaanien matkamuistomyymälöille. Varsinaiset reservaatit halusimme jättää rauhaan, vaikka ilmeisesti esimerkiksi Arizonassa olisi saatavilla erikseen varattavia kierroksia reservaattialueille. Eräällä pysähdyksellä söimme erittäin kyseenalaisella kojulla valmistettua oikein herkullista intiaanien frybreadia. Suosittelemme lämpimästi!










Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka oli Continental Divide:




Näissä maisemissa kelpasi matkustaa osavaltiosta toiseen:










Grantsin KOA-leirintäalueen toimisto oli vielä avoinna, kun saavuimme sinne juuri ennen seitsemää. Telttapaikat olivat hevosaitauksen lähellä, joten edessä oli jälleen yksi yö auton etupenkeillä. Kävimme syömässä reissun aikana hyväksi osoittautuneessa diner-ketjussa - Denny'sissä - muutaman mailin päässä ja pesimme pyykkiä ja päivitimme blogia leirintäalueen pyykkihuoneella yöhön asti.

Päivä 40 / 12.10.2012 / Grants, NM - Albuquerque, NM - Roswell, NM




Lähdimme aamupäivällä Grantsin leirintäalueelta kohti Albuquerqueta. Auton huoltovalo oli syttynyt jälleen, joten veimme auton mailien vaatimaan huoltoon Firestonelle. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, huoltolasku meni suoraan Hertzille Hertzin ja Firestonen välisen sopimuksen perusteella. Tällä välillä kävimme lounaalla paikassa, josta oli saatavilla kanansiipiä kaikilla mahdollisilla kastikkeilla.




Albuquerquen päätekemisemme oli tarkoitus olla ajelu Sandia Peak Tramwayllä. Tuuli liian kovaa, joten se ei ollut avoinna, ja lähdimme jatkamaan matkaa suoraan Roswelliin. Pitkäkään ajopäivä ei tuntunut (ainakaan matkustajan penkillä) pitkältä, koska alati vaihtuvat maisemat olivat jälleen niin kiinnostavia katsella.




Roswelliin oli useamman tunnin ajomatka, joten sinne saapuessamme oli jo pimeä. Olimme varanneet majoituksen Super8-motellista, joka osoittautui pettymykseksi. Majoituimme sen sijaan Hampton Innissa, joka oli loistava valinta. Rentouduimme uima-altaalla ja porealtaassa ja Riku kävi suomalaisessa saunassa. Luit oikein: suomalaisessa saunassa - uima-altaan vieressä oli Finlandia-sauna, josta todisteena seuraava kuvamateriaali.



















Päivä 41 / 13.10.2012 / Roswell, NM [International UFO Museum] - Abilene, TX




Lauantaina olimme hotellilla aamupäivän ja Riku kävi kuntosalilla, uimassa ja saunassa vielä aamullakin. Ensin kävimme matkailijainfossa, jossa meille selvisi, että alue, jolla väitetty ufo-episodi oli tapahtunut, oli yksityisomistuksessa eikä sinne ollut pääsyä. Turisti-infon opas otti kuitenkin ryhmäkuvan alieneista:




Iltapäivän ratkoimme vuoden 1947 tapahtumia Roswellissa vuonna 1991 perustetussa ufo-museossa, jolle oli annettu juhlallinen nimi: International UFO Museum And Research Center. Luulisi, että niillä kävijämäärillä olisi voinut päivittää museon 2000-luvulle, mutta luimme suhteellisen mielenkiintoisen informaation alkeellisilta, tulostetuilta ja laminoiduilta tai muovitetuilta lappusilta.










Lopputulos: perustuen museossa esitettyihin tietoihin pidämme mahdollisena, että maapallon ulkopuolelta lähestyttiin meitä vuonna 1947. Kuinka erilainen maailmankuvamme voisikaan olla, jos tapahtumista puhuttaisiin suoraan!

Roswell voisi ottaa enemmänkin irti kaupunkiin tulevasta turismista kuin parin matkamuistomyymälän ja yhden tyyliltään pahasti aikaansa taakse jääneen museon verran. Kaupungissa sentään oli alien-katuvalot.




Illan ajomatkaan kohti Texasin Abilenea tuli ylimääräistä jännitystä, kun näimme suuria ukkosmyrskyjä kolmessa eri suunnassa. Meidän kohdallamme ei kuitenkaan edes satanut koko iltana. Sääennuste yöksi lupasi kuitenkin ukkosmyrskyä myös Abilenen alueelle ja aiemmin siellä oli ollut jopa tornadovaroitus, joten yritimme löytää hotellimajoituksen.

Meitä ei onnistanut, koska ensimmäisessä hotellissa sängyn pysyvämpi asukas tuli näyttäytymään sänkyä tarkastaessamme, seuraavalla hotellilla oli kovin rauhatonta (aulaan tuli mies pidellen kättään taskussaan jollakin kiiltävällä - kääntöveitsi? Ase? Olimmehan Texasissa...) ja viimeinen hotellikokeilumme päättyi sängyltä löytyneisiin pieniin veritahroihin - merkki luteista.

Onneksi olemme tarkistaneet kaikkien majoitusten sängyt kasvavalla huolellisuudella ja tarkkuudella tyynyistä lakanoihin, patjojen väliin ja sängyn alle ja olemme välttyneet nukkumasta tai tuomasta matkatavaroitamme luteiden saastuttamaan huoneeseen. Aion kirjoittaa aiheesta vielä erillisen artikkelin, mutta yhtä kaikki: etsimme itse ensin tietoa mahdollisista ludehavainnoista netistä ennen hotellille menoa ja saavuttuamme käymme läpi sängyn ennen huoneeseen asettumista. Suosittelemme samaa kaikille matkaajille, näyttipä huone kuinka hyvältä hyvänsä. Päällisin puolin kyseisenkin illan huoneet olivat oikein kivoja ja siistejä!

Palatessamme leirintäalueelle, jolta olimme lähteneet huonon sään pelossa, sääennuste oli muuttunut ja saimme nukkua yön rauhassa - rajuilman varalta nukuimme kuitenkin autossa, kun leirintäalue ei taaskaan houkutellut telttailuun.

Päivä 42 / 14.10.2012 / Abilene, TX - Dallas, TX [The Sixth Floor Musem] - Choctaw, OK

Matkan kuudennen viikon sunnuntaina heräsimme auringonsäteisiin Abilenen KOA-leirintäalueella, jossa tehdään parhaillaan remonttia, ja halusimme vain karistaa kaupungin pölyt jaloistamme niin nopeasti kuin mahdollista. Lähdimme kohti Dallasia ja pysähdyimme matkalla ostamaan lounasta huoltoaseman yhteydessä olleesta Subwaystä, jonka työntekijät olivat ihmeissään ja innoissaan, mitä kieltä puhuimme keskenään. Dallasiin saapuessamme navigaattorille oli käyttöä teiden viidakossa:







Dallasin vierailukohteena oli The Sixth Floor Museum, josta tarkka-ampujan väitetään ampuneen luotinsa JFK:n saadessa surmansa perjantai-iltapäivänä marraskuussa 1963. Museossa oli paljon mielenkiintoista tietoa, ja olikin harmillista, ettei siellä saanut kuvata. Museo sijaitsee tässä rakennuksessa ja etualalla kuvassa katuun maalattuna on rasti, jonka kohdalla Kennedyn päähän osui kuolettava luoti.




Museossa sekä minua että Rikua mietitytti kohta, jossa Kennedya ammuttiin. Ikkunoista oli suora näkymä kadulle, jota pitkin saattue ajoi ennen kääntymistä kadulle, jolla JFK sai surmansa, siitäkin huolimatta, että ampumispaikkaa ennen auto tuli tiukkaan mutkaan - etenihän se muutenkin hitaasti kaikkien väkijoukkojen ollessa hurraamassa presidentille.

Museon kuva- ja videomateriaali oli todella mielenkiintoista ja viivyimme museossa yli kaksi tuntia. Audiokierros oli vain kohtalainen, mutta kuitenkin kuuntelemisen arvoinen, ja oli tietenkin hyvänä apuna ohjaamassa museovieraita paikasta toiseen. Museossa oli esitelty myös muita teorioita tapahtuneesta kuin se virallinen versio, jonka mukaan Oswald olisi toiminut yksin. Mielestäni salaliittoajatuksia vain vahvistaa se, että Jack Ruby ampui Lee Harvey Oswaldin ennen kuin hän ehti oikeuden eteen.

Totuus sen enempää Roswellin ufosta kuin JFK:n murhasta ei selvinne koskaan. Molemmat museot herättivät paljon ajatuksia, ja niin edellisillan ajomatka kohti Texasia kuin sunnuntai-illan ajomatka kohti Oklahomaa sujuivat vaihtaen ajatuksia molempien museoiden annista. Edellisillan hotellikokemuksien vuoksi sänkyjen tarkastukseen lopen kyllästyneinä yövyimme Oklahoma Cityn itäpuolella KOA-leirintäalueella.

Kuudennen viikon päättyessä olimme saapuneet matkan 20. osavaltioon. Kuudennella viikolla olimme matkustaneet Nevadan lisäksi Arizonassa, New Mexicossa ja Texasissa ja maileja oli mittarissa 7975,7.
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad