Onnistuneen road tripin aakkoset

Kotiinpaluustamme road tripiltä on nyt vuosi, ja muisteltavaa on riittänyt tasaiseen tahtiin. Haluamme vielä jakaa keräämämme road trip -tietouden ja kahden kuukauden aikana muodostamamme näkemykset lukijakunnan kanssa. Tässä ovatkin kootut vinkkimme onnistuneelle automatkalle Amerikan halki. Antoisaa matkaa - meille road trip oli yksi parhaista kokemuksistamme tähänastisen elämämme aikana! 

Aikataulua ja ajomatkoja ei kannata haalia liian tiukaksi, vaikka nähtävää riittäisi vuosiksi ja yhtäkkiä se kaikki pitäisi saada mahtumaan yhteen lomaan. Realistinen viikkotahti, jossa ehtii tehdä muutakin kuin ajaa, on suunnitteluvaiheessa noin tuhat mailia. Ajomatkaa kertyy käytännössä kuitenkin tarkkaankin Google Mapsin reittisuunnitelmaan verrattuna ainakin kymmenen prosenttia enemmän. Kahdeksasta täydestä matkaviikosta kahdella ajoimme lopulta vajaat 1800 mailia, lyhin ajoviikko sisälsi vajaat 700 mailia. Jos suunnittelee pitävänsä muutaman pitkän ajopäivän Interstatella kuten me teimme, ei sillekään päivälle kannata suunnitella 400 mailia pidempää ajomatkaa. Matkan aikana kannattaa ehdottomasti pitää myös lyhyitä ajopäiviä ja päiviä, jolloin autoa ei käytetä lainkaan. Reissun puolivälissä oli oikein oivallinen aika pysäköidä auto useammaksi perättäiseksi päiväksi hotellin parkkihalliin ja ottaa rennosti, jotta puhtia riitti road tripin toisellekin kuukaudelle.

Biisonit eli buffalot ovat kiinnostavia, mutta ne ovat oikeasti villieläimiä, eivät vain näytillä Yellowstonessa. Omaa hölmöyttään turisteja loukkaantuu tai jopa kuolee joka vuosi, kun lähestyy biisonia saadakseen sen unohtumattoman otoksen matkakuviinsa. Siispä järki käteen villieläinten kohdalla.

Chicken wings on mielestämme roskaruoan aatelia Subwayn ohella, joskin eri syistä. Erityisesti Kaliforniassa ja Texasissa, mutta myös useissa muissa osavaltioissa on kanansiipiin keskittyvä pikaruokaketju Wing Stop, josta löydät wingsit soosilla kuin soosilla. Reissun parhaat wingsit olivat kuitenkin tarjolla Gillette Stadiumilla Marlborossa, Massachusettsissa.

Drive-in -elokuva on ehdottomasti road tripiin kuuluva elämys, joten jos drive-in -elokuvia vielä Yhdysvalloissa tulevaisuudessa näytetään, mene ihmeessä! Yhdysvallat on kuitenkin drive-inin luvattu maa: elokuvien lisäksi ruoan ostaminen drive-inistä on toki tuttu juttu, mutta osuipa matkan varrelle myös mm. drive-in -pankkikin! (Tämä ei ole vitsi!)

Elämyksiä on tarjolla myös muualla kuin aivan tunnetuimmissa paikoissa, ja kokemuksemme mukaan positiivimmat yllätykset olivatkin muualla kuin suurimpien turistivirtojen keskellä. Tämä toki riippuu jokaisen matkaajan kiinnostuksen kohteista. Suosittelemme kuitenkin esimerkiksi tutustumista kansallismonumentteihin (meihin tekivät vaikutuksen Scotts Bluff Oregon Trailin varrella ja Muir Woodsin punapuut); vierailuja pienissä museoissa, kuten Museum of Military Memorabilia Lexingtonissa, Virginiassa; tehdasvierailuja, kuten Samuel Adamsin olutpanimo tai Jack Daniel´sin viskitislaamo; ja tietenkin käyntiä Madison Countyn katetuilla puusilloilla Iowassa.

Fahrenheitien muuttaminen Celsius-asteiksi onnistuu paremmin, kun muistat, että yli sata on tosi kuuma, yli 80 on tosi lämmin eli kuumempi kuin Suomessa melkein koko vuoden aikana, yli 60 on sopiva (yli 15 Celsius-astetta) ja alle 32 Fahrenheitin on pakkasta. Syyssäästä sanottakoon, että vaikka päivällä olisi t-paitakeli, yöllä on viileää.

GPS-paikannus kamerassa kannattaa pitää päällä jo vain senkin takia, että kuvissa olevien GPS-koordinaattien avulla kuljettu reitti piirtyy helposti kartalle.

Hyödynnä alennukset. Autoliiton jäsenkortilla saa American Auto Associationin (AAA) alennukset mm. majoituksesta, sisäänpääsymaksuista ja paljon muusta. Korttia kannattaa näyttää aina. Jos tarkoituksena on käydä useassa kansallispuistossa, edullisemmaksi voi tulla hankkia vuosilippu, jonka voi ostaa esimerkiksi jonkin kansallispuiston sisäänkäynniltä. Amerikka on myös luvattu kuponkien maa. Huoltoasemilla on kuponkikirjasia, karttojen yhteydessä on kuponkeja, supermarketeissa on kuponkeja...

Iltaisin auringon laskettua oli mielestämme hyvä aika ajaa seuraavan määränpään lähettyville yöpymään, niin valoisasta ajasta suurin osa jäi varsinaiseen lomailuun.

Juttele paikallisten kanssa. Omalta road tripiltämme parhaiten on jäänyt mieleen juuri keskustelut: yksi halusi oppia pari sanaa Suomea, toisella oli suomalaistaustaisia metsästyskavereita, kolmas vinkkasi käymisen arvoisia paikkoja. Näihin mukaviin kohtaamisiin kannattaa varautua pienillä tuliaisilla Suomesta (muutakin kuin meillä matkassa olleita salmiakkirasioita). Paikallisten vinkkaamana päädyimme mm. Eureka Springsin erikoiseen pikkukaupunkiin Arkansasissa.

Kerää muistot talteen valokuvina, videoina, esitteinä, matkapäiväkirjamerkintöinä ja erityisinä muistoina, kuten National Park Passport, johon voit kerätä leimoja kansallispuistoista, kansallismonumenteilta ja maisemareittien varrelta. Koostimme matkasta 120-sivuisen kuvakirjan, johon mahtui vain murto-osa matkalla otetuista kuvista. Kuvasimme myös muutamia pieniä videopätkiä matkan varrelta, ja niiden katsominen on tuntunut jälkeenpäin kuin paluulta kyseiseen päivään. Harmittaakin, ettei videopätkiä ole enemmän, ja tämän koettuamme aasiaisille videokamera kädessä kulkeville turisteille heruu hiukan enemmän ymmärrystä! ;) Yksityiskohdat unohtuvat nopeasti jokaisen päivän tuodessa jotain uutta, joten tallenna päivän tapahtumat (etenkin paikannimet) jo kouluajoilta tutuksi tukisanalistaksi, ellei varsinaiselle kirjoittamiselle ole juuri sillä hetkellä aikaa.

Lue karttaa navigaattorin käyttämisen lisäksi. Lähialueella voi olla jotakin hyvin mielenkiintoista, esimerkiksi jokin maisemareitti, joka ehdottomasti kannattaa ottaa huomioon reittivalinnoissa. Karttakirjan voi ostaa jo Suomesta etukäteen, kuten me teimme.

Matkatavaroista voi suurimman osan jättää ihan hyvin auton takakonttiin ja viedä mukaan majapaikkaan vain sillä stopilla tarvittavat tavarat. Tällä järjestelyllä emme herättäneet niin paljoa huomiota motelleissa ja hotelleissa kuin jos olisimme menneet paikkaan kuin paikkaan rinkat selässä. Täpötäyttä takakonttia vain ei kannata esitellä majapaikan pihassa, joten tavarat voi nostaa sisään autoon viimeisellä pysähdyksellä ennen majapaikan pihaa.

Näköalapaikkaan - olipa se esimerkiksi torni, majakka tai mäenrinne - kannattaa hakeutua niin kaupungeissa kuin mahdollisuuksien mukaan myös kaupunkien ulkopuolella. Vähän korkeammalta saa kattavan kuvan ympäristöstä ja voi bongailla jo vierailtuja nähtävyyksiä. Korkealle kipuaminen kannattaa: se tuli todistettua muun muassa Yellowstonessa, kun Grand Prismatic Spring näyttäytyi mäen päältä täysin erilaisena kuin lähteellä olevien kävelysiltojen varrelta. Paras aika mennä katsomaan näköaloja on juuri ennen auringonlaskua. Vierailemamme näköalapaikat on mainittu aiemmissa blogipäivityksissämme, mutta vielä uudestaan mainitsemisen arvoisia ovat etenkin Poet's Seat Tower Greenfieldissä, Massachusettsissa ja Coit Tower San Franciscossa, Kaliforniassa.

Operaattorivalinta kannattaa tehdä sen mukaan, missä päin road tripin toteuttaa. Valitsemallamme AT&T-operaattorilla ei ollut kuuluvuutta läheskään kaikkialla Yhdysvalloissa, joskin Yhdysvalloissa on ylipäätään aika paljon alueita, joissa verkkoa ei ole saatavilla.

Pikkukaupunkien leppoisa elämänmeno oli erinomaista vaihtelua suurkaupunkien sykkeelle, ja pikkukaupungeissa pysähtymiseen kannattaakin varata aikaa reittisuunnitelmiin. Erityisesti suosittelemme Wintersetiä Iowassa, Montereytä Kaliforniassa, jo mainittua Eureka Springsiä Arkansasissa ja Lexingtonia Virginiassa. Myös Dubois Wyomingissä Grend Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistojen lähellä vaikutti mielenkiintoiselta.

Quesadillan nimellä ei Taco Bellissä taida olla mitään, mutta suosikkimme sen pikaruokaketjun valikoimassa oli chalupa. Chalupasien hyvä puoli oli myös se, ettei niissä ollut yhtä paljon kaloreita kuin esimerkiksi burritoissa. Pikaruokaketjujen ruokalistoilta suosittelemme Taco Bellin lisäksi myös Five Guysin hampurilaisia, Freddy'sin ranskalaisia, Wendy'sin BLT Cobb -salaattia,  Jack In The Boxin suklaakakkua ja todellisena jenkkielämyksenä drive-in -parkkipaikoin varustettua Sonic:ia. Pikaruokaketjujen ja ravintoloiden periamerikkalainen välimuoto on diner, joista suosikkimme oli Denny's. Ravintolaketjuista testasimme mm. Ruby Tuesdayn, TGI Friday'sin ja Applebee'sin, jotka kaikki ovat käymisen arvoisia, ellei paikallisista ravintoloista löydy sopivaa. Parhaat ruokaelämykset löytyvät tietenkin muista kuin ketjupaikoista: näistä mainittakoon etenkin Dinosaur BBQ Syracusessa, New Yorkin osavaltiossa; Wheatfields Eatery & Bakery Omahassa, Nebraskassa; Salito's Crab House & Prime Rib Sausalitossa, Kaliforniassa ja Pier 23 San Franciscossa. Edellä mainituista Dinosaur BBQ:n bongasimme ohjelmasta Kuuluisat kuppilat (Man Vs. Food) ja Pier 23:n Anthony Bourdainin San Francisco -jaksosta, ja näiden ohjelmien ruokapaikkasuosituksia kannattaakin bongailla matkasuunnitelmaan sen lisäksi, että paikallisilta ja majapaikoista saa hyviä suosituksia paikan päällä.

Suunnittele ja selvitä. Road tripistä tulee paljon antoisampi, kun se sisältää muutakin kuin valtatien tuijottelua. Interstaten varrella ei juurikaan saa vinkkejä mielenkiintoisiin paikkoihin, minne mennä, ja suurkaupunkien monikaistaisilla teillä on tiedettävä, mikä on seuraava määränpää. Vaikka pikkuteitä pitkin ajellessa paikasta A paikkaan B siirtymiseen menee enemmän aikaa, se on paljon antoisampaa, kuin suurimpia valtateitä pitkin matkustaminen. Muistathan myös, että aukioloajat voivat yllättää: jokin nähtävyys on voinut sulkea ovensa jo vaikkapa neljältä iltapäivällä (kokemuksia elävästä elämästä Nebraskasta). Tekemisiä ja käyntikohteita suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon myös, että esimerkiksi Gracelandissa ja vastaavissa kohteissa menee helposti koko päivä, ei vain pari tuntia, ja ruuhkien välttämiseksi paikalla kannattaa olla heti aamusta. Kun mahdollisia käyntikohteita ja majoitusvaihtoehtoja on selvitellyt etukäteen, jää aikaa varsinaiseen lomailuun. Me listasimme alustavaa päiväsuunnitelmaa Exceliin ja matkalla teimme muutoksia fiiliksen mukaan. Lisää matkan, reitin ja majoituksen suunnittelusta voit lukea blogin alasivuilta.

Tiet tulevat road tripillä (yllätys, yllätys) kovinkin tutuiksi. Interstatet ovat niitä isoimpia teitä, ja matkanteko on sujuvaa kun kaistoja riittää, mutta välillä kannattaa vaihtaa pienemmille teille. Vaikka matkanteko ei ole niin nopeaa, nähtävää on paljon enemmän, ja ajomatkoista tulee yhtä suuri elämys kuin pysähdyksistä matkan varrella. Teiden kunto vaihtelee osavaltioittain suuresti. Reittivalinnoissa kaikki parkway-nimellä merkityt tiet kannattaa ottaa matkasuunnitelmassa huomioon sekä maisemien että aktiviteettien vuoksi. Reittimme varrella hyödynsimme kahta: Natchez Trace Parkway ja Blue Ridge Parkway; katso myös viralliset National Park Servicen sivut: NTP ja BLRI. Samoin trail-nimellä merkityt tiet kannattaa sisällyttää reittivalintoihin: erityisesti mieleemme jäi Mohawk Trail. Eikä legendaarista Amerikan pääkatua, joka tunnetaan myös nimellä Route 66, voi tietenkään unohtaa. Maileja meille kertyi kahdessa kuukaudessa yhteensä 10 541, eli lähes 17 000 kilometriä. Vaikka se kuulostaa äkkiseltään suurelta määrältä, ei se paikan päältä tuntunut siltä.

Uskonnolla on Yhdysvalloissa selvästikin suuri merkitys, koska herran huoneita on tien varsilla varsin tiheään tahtiin. Meiltä vierailut näissä jäivät vähiin, mutta voisihan vauhdikas sunnuntaiseremonia olla road trip -hengen mukainen elämys sekin!

Varaudu yllätyksiin. Varmista, että vuokra-autosopimukseen kuuluu kaikki tarvittavat vakuutukset. Pidä mukana käteistä rahaa sen varalta, että luottokortti varastetaan tai ei yhtäkkiä toimikaan (varakassa säilytetään tietysti täysin toisessa paikassa kuin muu arvokas omaisuus on). Tankkaa auto ennen autiomaata. Jätä budjettiin muutama satanen tilaa ylimääräisille menoerille. Sää voi vaihdella polttavasta auringonpaisteesta voimakkaisiin ukkosmyrskyihin, rankkasateisiin ja tornadovaaraan, joten matkabudjetissa täytyy olla tilaa myös yllättäville hotelliyöpymisille.

Walmartin parkkipaikalla voi olla mahdollista yöpyä autossa. Joissakin osavaltioissa, kuten Kaliforniassa, tämä on kuitenkin kielletty. Samoin se voi olla kielletty yksittäisessä Walmartissa. Kokemuksemme yöstä 24 tuntia avoinna olevan Walmartin pysäköintialueella oli yöpymisvaihtoehtona varsin positiivinen.

XL-koot tulevat matkan varrella tutuksi. Pikaruokapaikan pieni juoma on Suomessa tarjoiltavan ison kokoinen ja supermarketeissa tavaraa myydään multipakkauksissa.

Yöpyminen KOA-leirintäalueilla osoittautui halvimpiin motelleihin verrattuna paljon paremmaksi vaihtoehdoksi paria kehnonpaa KOA-leirintäaluetta lukuun ottamatta. Kun leirintäalueöitä on tarpeeksi, sisätilamajoituksiin voi panostaa hieman enemmän. Hampton Inn osoittautui hyväksi, tasoltaan suunnilleen Sokos Hotelleja vastaavaksi ketjuksi, joskin niissäkin hotelleissa on eroja.

Zabriskie Point on Kuolemanlaakson näköalapaikka, joka jäi meiltä näkemättä, koska lähtömme kansallispuistoon viivästyi edellisen illan venähdettyä drive-in -elokuvissa. Toisaalta Kuolemanlaaksossa on tuskaisen kuuma, joten pitkä päivä olisi voinut olla turhan uuvuttava. Jos siis aiot piipahtaa kansallispuistossa vain päiväseltään, älä haali edelliselle illalle menoja ja ole skarppina liikkeellä jo kukonlaulun aikaan, kuten olimme Yellowstonessa. Näin saat päivästä irti paljon enemmän.

Å-kirjainta ei välttämättä tule yhtä ikävä kuin muita ääkkösiä, mutta tämä ongelma on oikeastaan jo kokonaan poissa, kun mukana kulkee oma tabletti tai tietokone ääkkösineen.

Älä hölmöile. Älä näytä turistilta: kartan voi tarkistaa ravintolan pöydässä kadunkulman sijaan, kamera pidetään kädessä huomaamattomasti eikä roikoteta kaulassa ja hellehattua käytetään korkeintaan muiden turistien seassa rannalla. Älä jätä mitään arvokasta näkyviin autoon äläkä pidä autoa sen näköisenä, että sillä parhaillaan reissataan halki maan. Pysäköi näkyvälle paikalle tilavimman, mutta syrjäisen reunapaikan sijaan. Tutustu kunkin osavaltion liikennesääntöihin ja toimi niiden mukaan.

Ötököiden aiheuttamaa vaivaa ja pahaa mieltä voi ennaltaehkäistä. Hyödynnä internetiä majapaikan valinnassa: katso muiden yöpyjien kokemukset TripAdvisorista (ei vain mahdollisesti sensuroidulta hotellivaraussivustolta), googleta majapaikan nimeä ja ´bed bugs´ ja tarkasta, löytyykö majapaikka Bed Bug Registrystä tai Bed Bug Reportsista. Tarkasta huone, etenkin sänky, jossa aiot yöpyä luteiden varalta jo ennen kuin tuot matkatavarasi samaan tilaan. Jos näet merkkejä luteista, vaihda majapaikkaa. Pidä matkatavarat suljettuna, poissa lattialta ja mahdollisimman kaukana sängystä - tämä on tärkeää myös siksi, etteivät torakat hyppää kyytiin. Pidä osa huoneen valoista tai tarvittaessa kaikki valot päällä, koska ötökät eivät pidä valosta. Hyödynnä kauppojen ötökkäkarkotteet kuten bug band, jos tarvetta. Saatavilla on myös hyönteissuojan sisältäviä matkalakanoita, jollaisen voi hankkia jo Suomesta.

Nämä olivat ensimmäiset mieleemme tulleet road trip -henkiset aakkoset: osaan kirjaimista oli tunkua, osan laatimisessa sai käyttää luovuutta. Monista tässä mainituista teemoista on lisää tarinaa aiemmissa blogipäivityksissä. Jotakin on jo varmasti unohtunutkin, mutta ehkä tästä välittyi jonkinlainen kokonaiskuva siitä, mitä asioita kannattaa ottaa matkalla huomioon.
-Liisa ja Riku

Pioneertownin ja Kuolemanlaakson kautta Las Vegasin kasinoille

Päivä 31 / 3.10.2012 / Woodland Hills, CA - Orange, CA [Now & Then Second Hand Store] - Yucca Valley, CA [Pioneertown] - Barstow, CA [Skyline Drive-In] - Yermo, CA

Lähdimme Rikun kanssa keskiviikkoaamupäivänä Woodland Hillsin hotellilta ensin Orangeen käymään Storage Wars eli Huutokaupan metsästäjät -sarjasta tuttujen Brandin ja Jarrodin Now And Then Second Hand Storessa ja sitten lähdimme ajamaan kohti aavikkoa. Markku halusi jäädä vielä päiväksi Los Angelesiin ja tuli suoraan Las Vegasiin seuraavana päivänä bussilla.

Brandin ja Jarrodin kaupassa on myynnissä kaikenlaista huutokaupatuista varastoista löytynyttä. Jarrod oli toimistollaan kaupan takana, joten kuulimme hänen äänensä hänen vastaanottaessaan erään vieraan. Brandi ei ollut paikalla. Kauppa oli hienompi sisältä kuin ulkoa, mutta kaiken kaikkiaan hyvin amerikkalaista:




Ajoimme seuraavaksi villin lännen elokuvalavastekaupunkiin Pioneertowniin. Päivä oli edellisten tapaan aurinkoinen ja kuuma. Kaistoja oli mistä valita:




Maisemat vaihtuivat vähitellen tällaisiksi:








Pysähdyimme syömään ilmeisesti Pioneertownin ainoaan ravintolaan, Pappy and Harriet's Pioneertown Palaceen, jota oli suositeltu Yelpissa. Matkan aikana olemme huomanneet, että mitä ränsistyneempi ravintola on ulkopuolelta, sitä parempaa ruokaa siellä todennäköisesti tarjoillaan, ja tämä osoittautui jälleen todeksi. Naistenhuoneen ovimaalaukset ansaitsevat erikoismaininnan.
















Seuraavaksi teimme pienen kävelykierroksen Pioneertownissa. Siellä jo kymmenisen vuotta keramiikkaa tehnyt pariskunta oli hyvin iloinen saadessaan maailmankarttaansa kaksi vierailijanastaa Suomenkin kohdalle.
















Ajoimme Pioneertownista kohti Yermossa sijaitsevaa KOA-leirintäaluetta. Minäkin asetuin ratin taakse noin 50 mailin ajaksi. Niskani ei sallinut edelleenkään ajamista kunnolla, ja samanlaisena tilanne taitaa pysyä matkan loppuun asti. Auton ilmastoinnille oli käyttöä niissä lämpötiloissa!








Kävimme leirintäalueella toteamassa, että varaamamme tiipii oli kovin ränsistynyt, joten vaihdoimme sen telttapaikkaan.

Seitsemältä ajoimme Skyline Drive-Iniin Barstown kaupungin puolelle katsomaan animaatioelokuvan Hotel Transylvania. Skyline Drive-Inissä oli kaksi valkokangasta ja niiltä molemmilta näytettiin kaksi elokuvaa peräkkäin. Päivä oli ollut pitkä, eikä elokuvatarjonta ollut kovin mieluinen, joten lähdimme nukkumaan ensimmäisen elokuvan jälkeen. Nukuimme autossa, koska aavikolla tuuli kovasti ja siellä liikkui kaikenlaisia pelottavia ötököitä. Leirintäalueen hyviin puoliin kuului jousiammuntapaikka, jota emme valitettavasti ehtineet testata.

Päivä 32 / 4.10.2012 / Yermo, CA - [Death Valley: Badwater - Artist's Drive - Artist's Palette - Furnace Creek - Mesquite Flat Sand Dunes - Mosaic Canyon - Zabrikie Point] - Las Vegas, NV

Viidennen viikon torstain vietimme Kuolemanlaaksossa. Ajomatkaa leirintäalueelta Badwateriin oli pari tuntia. Jos Kuolemanlaaksoon on menossa käymään vain päiväseltään, sinne kannattaa lähteä jo aikaisin, koska siellä on niin paljon nähtävää. Olimme valvoneet melko myöhään, joten lähtö jäi meillä lähes puoleenpäivään. Toisaalta Kuolemanlaakson kuumuudessa olisi ollut hankala olla pitkän päivän ajan.




Leirintäalueen vieressä on aavekaupunki, jossa olisimme vierailleet, mikäli meillä olisi ollut enemmän aikaa varattuna matkalle kohti Vegasia. Kasinokaupungin valot kuitenkin vetivät puoleensa ja olimme halunneet ajaa Pioneertownin kautta, josta tuli useamman tunnin mutka - joka kyllä oli ajamisen arvoinen.

Saavuimme siis Kuolemanlaaksoon etelän suunnalta. Death Valley eroaa muista kansallispuistoista siten, ettei teillä ole sisääntuloportteja. Liput pitää käydä siis maksamassa vierailijakeskuksissa. Tyhmää, koska tällöin vain rehellisimmät maksavat. Kartan sai automaksun yhteydessä vierailijakeskuksesta.

Palvelujen loppumisesta "varoitettiin" pari mailia viimeisten palvelujen jälkeen:




Ensipysähdyksemme oli Badwater, joka on Pohjois-Amerikan matalin kohta.




Jatkoimme yksisuuntaiselle Artist's Drivelle ja ensimmäinen pysähtymispaikkamme, jonka valitsimme samaan paikkaan pysähtyneen toisen auton perusteella, oli tosi hieno. Mutta oli siellä myös kuuma, vettä kului litrakaupalla.












Seuraavana reitillä oli Artist's Palette, taiteilijan paletti, joka näyttää tältä:




Pysähdyimme Kuolemanlaakson keitaalla eli Furnace Creekissä. Ostimme jäätelöt viilentämään, mutta huikean kuumuuden takia ne piti syödä pikavauhtia. Posti oli mennyt kiinni jo neljältä, joten erityiset postileimat jäivät taas saamatta.

Seuraava pysähdys oli vierailijakeskus, josta siis ostimme lipun ja leimasimme Rikun kansallispuistopassin, ja sitten ajoimme Mesquite Flat Sand Dunes -hiekkadyyneille toteuttamaan Rikun visiota:




Hiekkadyyneiltä jatkoimme Mosaic Canyonille erittäin arveluttavaa tietä pitkin. Kävin keräämässä isoja, teräviä kiviä tieltä useamman kerran. Marmorinen kivikanjoni oli upea, mutta reitti muuttui jonkin aikaa käveltyämme liian riskialttiiksi kaularankaani ajatellen. Riku jatkoi eteenpäin ja minä palasin hiljalleen autolle.
















Aurinko ehti laskea ennen kuin ehdimme Zabriskie Pointille. Näkymä olisi ollut varmaankin aika upea. Kävimme kävelemässä hetken aikaa reittiä ylös, kunnes luovutimme ja lähdimme ajamaan Pahrumpin kautta Las Vegasiin.




Vegasiin saapuminen myöhään illalla oli mahtava ensin näkyneen valokajasteen ja sitten horisonttiin piirtyneen valomeren ansiosta. Saapuessamme iltakymmenen tienoilla hotellillemme MGM Grandiin Markku oli jo asettautunut yhteiseen huoneeseemme, joka oli mukava minisviitti. Olimme valinneet MGM Grandin hotelliksemme edellisen matkani positiivisten kokemusten ja hotellilla vasta tehdyn remontin vuoksi, ja hotelli oli odotusten mukainen.




Lähdimme viettämään iltaa alakerran kasinolle, ja Riku ja minä maltoimme palata huoneeseen vasta aamuviideltä.

Päivä 33 / 5.10.2012 / Las Vegas, NV

Ensimmäisen MGM Grandissa vietetyn yön jälkeen oli selvää, että halusimme pysyä kasinohotellikatu Las Vegas Boulevardilla eli Stripillä myös viikonlopun - tyytyisimme vain normihuoneeseen minisviitin sijaan. Hoidimme siis tämän kuntoon ennen kuin lähdimme viettämään päivää Stripille.

Lounastimme Diego'sissa MGM Grandin alakerrassa, johon vaikutti saamamme 75 dollarin ruoka- ja juomakrediitti. Meksikolaistyylisessä Diego'sissa oli tarjolla hyvää ruokaa, mutta tarjoilu oli tosi hidasta, vaikka asiakkaita oli vain parissa pöydässä.Sitten lähdimme Stripille. M&M's -kaupassa riitti ihmeteltävää, kun yksien karkkirakeiden ympärille on brändätty tavaratalollinen tuotteita huulirasvasta t-paitoihin, ja ai niin, sai sieltä niitä karkkejakin. Edetessämme kohti Stripin muita kasinoja Grand Canyon -helikopterikierrosten tarjoajia riitti. Seuraavan Vegasin reissun budjettiin voisi sisällyttää nelisensataa ylimääräistä helikopteriajelua varten! Vilkaisimme myös showlippujen hintoja ennen kuin aloitimme myöhään yöhön kestäneen kasinokierroksen, johon sisältyivät mm. Paris, Venetian, Mirage, Caesar's, Monte Carlo ja New York, New York sekä tietenkin MGM Grand. Venetianin sisälle rakennettu Venetsia kanaaleineen ja upea valokuvagalleria ovat näkemisen arvoisia.




















Päivä 34 / 6.10.2012 / Las Vegas, NV [Stratosphere Tower & Circue du Soleil KÀ

Aamulla piti jaksaa herätä vaihtamaan huonetta yhdeltätoista. Hymyily respassa kannatti, koska pääsimme suoraan uuteen huoneeseen, vaikka siitä olisi pitänyt maksaa lisää, ja saimme näköalallisen huoneen 16. kerroksesta.

Lähdimme jälleen Stripille, ja ensin menimme käymään Coca Cola -kaupassa. Saatavilla oli jälleen tavaratalollinen brändin logolla koristeltuja tuotteita, osa tosi hienoja. Muutaman vuoden kestäneen herätyskellon etsimisen jälkeen löysin mieluisan. Sitten huomasimme limubaarin, josta oli saatavilla kuudentoista lasin setti maailman limuja, ja Rikun kanssa halusimme tietenkin maistaa niitä. Joukossa oli joitakin aivan karmeita, kuten Beverly Italiasta, ja muutama tosi hyvä, mm. Inca Cola Perusta.








Kävimme myöhäisellä lounaalla Fatburgerissa, jossa henkilökunta ei enää huutanut jokaisen Fatburger-tilauksen kohdalla "FATBURGER!", kuten neljä ja puoli vuotta sitten. Hyvää burgeri kuulemma kuitenkin oli, itse valitsin salaatin. Kävelimme sitten hetken aikaa kunnes tajusimme, että tarvitsemme jonkin liikennevälineen avuksemme, mikäli aiomme ehtiä Stratosphere-torniin ihailemaan maisemia auringonlaskun aikaan. Etsimme Monorail-aseman ja matkustimme sillä Stripin toiseen päähän. Monorail oli tosi näppärä tapa matkustaa, näköalatkin olivat hienot, ja matka päästä päähän kesti vartin - Parisilta pari minuuttia vähemmän. Saatavilla on kertalippu, päivälippu ja kolmen päivän lippu, ja päivälippu on voimassa 24 tunnin ajan.




Nousimme Stratosphereen katsomaan Vegasia korkeuksista. Tarjolla olisi ollut muutamia huvipuistolaitteita, jotka jäivät käymättä välilevynpullistuman vuoksi. Hurjin lienee Sky Dive -hyppy, joka näytti upealta. Näimme Vegasin Stratospheren katselutasanteelta valoisalla, auringon laskiessa ja pimeällä.












Stratosphereltä menimme vieressä sijaitsevaan maailman suurimpaan matkamuistomyymälään Bonanzaan. Saatavilla oli kaikkea mahdollista koristeltuina Las Vegas -tekstein.

Lähdimme takaisin MGM Grandille, jonne Markku oli mennyt jo edeltä. Menimme yhdessä katsomaan shown Circue Du Soleil KÀ, joka oli hienosti toteutettu. Illalla menin ensimmäisen kerran elämässäni blackjack-pöytään, ja viime päivien treenaus näytti tuottaneen tulosta, kun menin pöytään yhden $25 chipin kanssa ja lähtiessä niitä oli kolme tai neljä! Riku puolestaan istuutui ensi kertaa Texas hold'em -pöytään. Mahtavia kokemuksia!




Päivä 35 / 7.10.2012 / Las Vegas, NV

Sunnuntai oli Markun viimeinen lomapäivä, ja hän halusi käydä katsomassa loman huipennukseksi vielä toisen shown, suosikkikoomikoitaan Penn & Tellerin, joten kun Markku lähti lippuostoksille, minä ja Riku lähdimme Pariisiin. Paris-kasinohotellin kasinon takana on pariisilaiskatuja ja myynnissä oli suolaisia ja makeita kreppejä.
Tapasimme kolmestaan Bellagion suihkulähteillä ja ihastelimme niitä muutaman kappaleen ajan - tämäkin juuri ennen auringonlaskua, auringonlaskun aikaan ja pimeän tultua.




























Käväisimme etsimässä Bellagiosta jäätelökahvilaa, jota ei löytynyt. Markku lähti katsomaan Penn & Telleriä, joka oli kuulemma loistava show. Riku ja minä suunnistimme Hootersiin wingsien perässä, mutta sinne ehtiessämme oli jo liian myöhä eikä wingsejä ollut enää tarjolla. Istuuduin jälleen blackjack-pöytään ja ensin meni hyvin, sitten huonosti. Riku sai paikan pokeripöydästä, viihtyi siinä pidemmän aikaa ja poistui lopulta voittajana saatuaan täyskäden. Yö kääntyi aamuksi ja palasimme hotellihuoneelle samaan aikaan kuin Markun herätyskello soi kentälle lähdön merkiksi.

Päivä 36 / 8.10.2012 / Las Vegas, NV

Kolmen Vegas-päivän ja ennen kaikkea neljän Vegas-yön jälkeen tarvitsimme lepopäivän ennen kuin jaksoimme jatkaa matkaa kohti Grand Canyonia. Haimme ruokaa huoneeseen alakerran food courtissa, katsoimme televisiota ja nukuimme. :)

Päivä 37 / 9.10.2012 / Las Vegas, NV - Kingman, AZ - Seligman, AZ - Flagstaff, AZ

Tiistaina luovutimme hotellihuoneen yhdeltätoista ja veimme matkatavarat autolle. MGM Grandilla on muuten iso pysäköintihalli, jonne auton voi jättää parkkimaksuitta. Lähdimme kävelylle Las Vegas -kyltille, ja nyt tärkeä vinkki: älä kävele, se on kaukana, vaikka kartalla matka näyttäisi kohtuulliselta.




Kasinoista Luxor ja Mandalay Bay jäivät taas käymättä, joten siinä ainakin kaksi syytä tulla Vegasiin jonkun vuoden päästä :)




Erityisen muovisen näköisen Excaliburin, Luxorin ja Mandalay Bayn välillä kulkee oma juna, jota kannattaa hyödyntää, jos liikkuu Stripin tässä päässä. Toiselle puolelle on rakenteilla suuri maailmanpyörä, tällä hetkellä bulevardin toinen puoli on toistaiseksi hieman karumpi:




Kävimme syömässä MGM Grandin alakerrassa Rainforest Caféssa kylttikävelystä toipuaksemme. Paikka oli ihan ok, ruoka samoin, mutta Diego's oli MGM Grandin ravintolakokeiluista se parempi.




Ajoimme vielä Stripille ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Arizonan osavaltiota pitkin tietä 93. Koko kasinohotellikatu näytti jotenkin erilaiselta autosta verrattuna siihen, miltä se näytti kävellessä - katse kiinnittyi eri asioihin, esim. Caesar's Palacen Colosseumin muotoiseen osaan. Viiden matkaviikon jälkeen mailimittari näytti noin 6000 mailia ja osavaltioita ei tullut listaan lisää, koska olimme olleet Nevadassa jo kolmannella matkaviikolla.

Emme pysähtyneet Lake Meadilla, koska olimme halunneet viettää Vegasissa ylimääräisen päivän. Alue näytti kyllä upealta.




Maisemat tien 93 varrella olivat mahtavat:








Ajoimme ensin Kingmaniin, mutta Kingmanin KOA-leirintäalue oli aika karulla seudulla ja Seligmanin leirintäalueen lähellä ei ollut ihmeemmin palveluja, joten ajoimme Flagstaffin KOA:lle asti. Sielläkään telttapaikka ei ollut nurmikolla, joten nukuimme jo tutuksi tulleilla Camryn etupenkeillä. Eri KOA-leirintäalueilla on varauduttu telttailijoihin todella vaihtelevasti - osassa on tarjolla hyvä nurmikenttäpaikka, osassa telttapaikat on sijoitettu koko alueen huonoimpiin kohtiin. Emme antaneet sen kuitenkaan häiritä, koska seuraavaksi edessä oli päivä Grand Canyonilla!
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad