Onnistuneen road tripin aakkoset

Kotiinpaluustamme road tripiltä on nyt vuosi, ja muisteltavaa on riittänyt tasaiseen tahtiin. Haluamme vielä jakaa keräämämme road trip -tietouden ja kahden kuukauden aikana muodostamamme näkemykset lukijakunnan kanssa. Tässä ovatkin kootut vinkkimme onnistuneelle automatkalle Amerikan halki. Antoisaa matkaa - meille road trip oli yksi parhaista kokemuksistamme tähänastisen elämämme aikana! 

Aikataulua ja ajomatkoja ei kannata haalia liian tiukaksi, vaikka nähtävää riittäisi vuosiksi ja yhtäkkiä se kaikki pitäisi saada mahtumaan yhteen lomaan. Realistinen viikkotahti, jossa ehtii tehdä muutakin kuin ajaa, on suunnitteluvaiheessa noin tuhat mailia. Ajomatkaa kertyy käytännössä kuitenkin tarkkaankin Google Mapsin reittisuunnitelmaan verrattuna ainakin kymmenen prosenttia enemmän. Kahdeksasta täydestä matkaviikosta kahdella ajoimme lopulta vajaat 1800 mailia, lyhin ajoviikko sisälsi vajaat 700 mailia. Jos suunnittelee pitävänsä muutaman pitkän ajopäivän Interstatella kuten me teimme, ei sillekään päivälle kannata suunnitella 400 mailia pidempää ajomatkaa. Matkan aikana kannattaa ehdottomasti pitää myös lyhyitä ajopäiviä ja päiviä, jolloin autoa ei käytetä lainkaan. Reissun puolivälissä oli oikein oivallinen aika pysäköidä auto useammaksi perättäiseksi päiväksi hotellin parkkihalliin ja ottaa rennosti, jotta puhtia riitti road tripin toisellekin kuukaudelle.

Biisonit eli buffalot ovat kiinnostavia, mutta ne ovat oikeasti villieläimiä, eivät vain näytillä Yellowstonessa. Omaa hölmöyttään turisteja loukkaantuu tai jopa kuolee joka vuosi, kun lähestyy biisonia saadakseen sen unohtumattoman otoksen matkakuviinsa. Siispä järki käteen villieläinten kohdalla.

Chicken wings on mielestämme roskaruoan aatelia Subwayn ohella, joskin eri syistä. Erityisesti Kaliforniassa ja Texasissa, mutta myös useissa muissa osavaltioissa on kanansiipiin keskittyvä pikaruokaketju Wing Stop, josta löydät wingsit soosilla kuin soosilla. Reissun parhaat wingsit olivat kuitenkin tarjolla Gillette Stadiumilla Marlborossa, Massachusettsissa.

Drive-in -elokuva on ehdottomasti road tripiin kuuluva elämys, joten jos drive-in -elokuvia vielä Yhdysvalloissa tulevaisuudessa näytetään, mene ihmeessä! Yhdysvallat on kuitenkin drive-inin luvattu maa: elokuvien lisäksi ruoan ostaminen drive-inistä on toki tuttu juttu, mutta osuipa matkan varrelle myös mm. drive-in -pankkikin! (Tämä ei ole vitsi!)

Elämyksiä on tarjolla myös muualla kuin aivan tunnetuimmissa paikoissa, ja kokemuksemme mukaan positiivimmat yllätykset olivatkin muualla kuin suurimpien turistivirtojen keskellä. Tämä toki riippuu jokaisen matkaajan kiinnostuksen kohteista. Suosittelemme kuitenkin esimerkiksi tutustumista kansallismonumentteihin (meihin tekivät vaikutuksen Scotts Bluff Oregon Trailin varrella ja Muir Woodsin punapuut); vierailuja pienissä museoissa, kuten Museum of Military Memorabilia Lexingtonissa, Virginiassa; tehdasvierailuja, kuten Samuel Adamsin olutpanimo tai Jack Daniel´sin viskitislaamo; ja tietenkin käyntiä Madison Countyn katetuilla puusilloilla Iowassa.

Fahrenheitien muuttaminen Celsius-asteiksi onnistuu paremmin, kun muistat, että yli sata on tosi kuuma, yli 80 on tosi lämmin eli kuumempi kuin Suomessa melkein koko vuoden aikana, yli 60 on sopiva (yli 15 Celsius-astetta) ja alle 32 Fahrenheitin on pakkasta. Syyssäästä sanottakoon, että vaikka päivällä olisi t-paitakeli, yöllä on viileää.

GPS-paikannus kamerassa kannattaa pitää päällä jo vain senkin takia, että kuvissa olevien GPS-koordinaattien avulla kuljettu reitti piirtyy helposti kartalle.

Hyödynnä alennukset. Autoliiton jäsenkortilla saa American Auto Associationin (AAA) alennukset mm. majoituksesta, sisäänpääsymaksuista ja paljon muusta. Korttia kannattaa näyttää aina. Jos tarkoituksena on käydä useassa kansallispuistossa, edullisemmaksi voi tulla hankkia vuosilippu, jonka voi ostaa esimerkiksi jonkin kansallispuiston sisäänkäynniltä. Amerikka on myös luvattu kuponkien maa. Huoltoasemilla on kuponkikirjasia, karttojen yhteydessä on kuponkeja, supermarketeissa on kuponkeja...

Iltaisin auringon laskettua oli mielestämme hyvä aika ajaa seuraavan määränpään lähettyville yöpymään, niin valoisasta ajasta suurin osa jäi varsinaiseen lomailuun.

Juttele paikallisten kanssa. Omalta road tripiltämme parhaiten on jäänyt mieleen juuri keskustelut: yksi halusi oppia pari sanaa Suomea, toisella oli suomalaistaustaisia metsästyskavereita, kolmas vinkkasi käymisen arvoisia paikkoja. Näihin mukaviin kohtaamisiin kannattaa varautua pienillä tuliaisilla Suomesta (muutakin kuin meillä matkassa olleita salmiakkirasioita). Paikallisten vinkkaamana päädyimme mm. Eureka Springsin erikoiseen pikkukaupunkiin Arkansasissa.

Kerää muistot talteen valokuvina, videoina, esitteinä, matkapäiväkirjamerkintöinä ja erityisinä muistoina, kuten National Park Passport, johon voit kerätä leimoja kansallispuistoista, kansallismonumenteilta ja maisemareittien varrelta. Koostimme matkasta 120-sivuisen kuvakirjan, johon mahtui vain murto-osa matkalla otetuista kuvista. Kuvasimme myös muutamia pieniä videopätkiä matkan varrelta, ja niiden katsominen on tuntunut jälkeenpäin kuin paluulta kyseiseen päivään. Harmittaakin, ettei videopätkiä ole enemmän, ja tämän koettuamme aasiaisille videokamera kädessä kulkeville turisteille heruu hiukan enemmän ymmärrystä! ;) Yksityiskohdat unohtuvat nopeasti jokaisen päivän tuodessa jotain uutta, joten tallenna päivän tapahtumat (etenkin paikannimet) jo kouluajoilta tutuksi tukisanalistaksi, ellei varsinaiselle kirjoittamiselle ole juuri sillä hetkellä aikaa.

Lue karttaa navigaattorin käyttämisen lisäksi. Lähialueella voi olla jotakin hyvin mielenkiintoista, esimerkiksi jokin maisemareitti, joka ehdottomasti kannattaa ottaa huomioon reittivalinnoissa. Karttakirjan voi ostaa jo Suomesta etukäteen, kuten me teimme.

Matkatavaroista voi suurimman osan jättää ihan hyvin auton takakonttiin ja viedä mukaan majapaikkaan vain sillä stopilla tarvittavat tavarat. Tällä järjestelyllä emme herättäneet niin paljoa huomiota motelleissa ja hotelleissa kuin jos olisimme menneet paikkaan kuin paikkaan rinkat selässä. Täpötäyttä takakonttia vain ei kannata esitellä majapaikan pihassa, joten tavarat voi nostaa sisään autoon viimeisellä pysähdyksellä ennen majapaikan pihaa.

Näköalapaikkaan - olipa se esimerkiksi torni, majakka tai mäenrinne - kannattaa hakeutua niin kaupungeissa kuin mahdollisuuksien mukaan myös kaupunkien ulkopuolella. Vähän korkeammalta saa kattavan kuvan ympäristöstä ja voi bongailla jo vierailtuja nähtävyyksiä. Korkealle kipuaminen kannattaa: se tuli todistettua muun muassa Yellowstonessa, kun Grand Prismatic Spring näyttäytyi mäen päältä täysin erilaisena kuin lähteellä olevien kävelysiltojen varrelta. Paras aika mennä katsomaan näköaloja on juuri ennen auringonlaskua. Vierailemamme näköalapaikat on mainittu aiemmissa blogipäivityksissämme, mutta vielä uudestaan mainitsemisen arvoisia ovat etenkin Poet's Seat Tower Greenfieldissä, Massachusettsissa ja Coit Tower San Franciscossa, Kaliforniassa.

Operaattorivalinta kannattaa tehdä sen mukaan, missä päin road tripin toteuttaa. Valitsemallamme AT&T-operaattorilla ei ollut kuuluvuutta läheskään kaikkialla Yhdysvalloissa, joskin Yhdysvalloissa on ylipäätään aika paljon alueita, joissa verkkoa ei ole saatavilla.

Pikkukaupunkien leppoisa elämänmeno oli erinomaista vaihtelua suurkaupunkien sykkeelle, ja pikkukaupungeissa pysähtymiseen kannattaakin varata aikaa reittisuunnitelmiin. Erityisesti suosittelemme Wintersetiä Iowassa, Montereytä Kaliforniassa, jo mainittua Eureka Springsiä Arkansasissa ja Lexingtonia Virginiassa. Myös Dubois Wyomingissä Grend Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistojen lähellä vaikutti mielenkiintoiselta.

Quesadillan nimellä ei Taco Bellissä taida olla mitään, mutta suosikkimme sen pikaruokaketjun valikoimassa oli chalupa. Chalupasien hyvä puoli oli myös se, ettei niissä ollut yhtä paljon kaloreita kuin esimerkiksi burritoissa. Pikaruokaketjujen ruokalistoilta suosittelemme Taco Bellin lisäksi myös Five Guysin hampurilaisia, Freddy'sin ranskalaisia, Wendy'sin BLT Cobb -salaattia,  Jack In The Boxin suklaakakkua ja todellisena jenkkielämyksenä drive-in -parkkipaikoin varustettua Sonic:ia. Pikaruokaketjujen ja ravintoloiden periamerikkalainen välimuoto on diner, joista suosikkimme oli Denny's. Ravintolaketjuista testasimme mm. Ruby Tuesdayn, TGI Friday'sin ja Applebee'sin, jotka kaikki ovat käymisen arvoisia, ellei paikallisista ravintoloista löydy sopivaa. Parhaat ruokaelämykset löytyvät tietenkin muista kuin ketjupaikoista: näistä mainittakoon etenkin Dinosaur BBQ Syracusessa, New Yorkin osavaltiossa; Wheatfields Eatery & Bakery Omahassa, Nebraskassa; Salito's Crab House & Prime Rib Sausalitossa, Kaliforniassa ja Pier 23 San Franciscossa. Edellä mainituista Dinosaur BBQ:n bongasimme ohjelmasta Kuuluisat kuppilat (Man Vs. Food) ja Pier 23:n Anthony Bourdainin San Francisco -jaksosta, ja näiden ohjelmien ruokapaikkasuosituksia kannattaakin bongailla matkasuunnitelmaan sen lisäksi, että paikallisilta ja majapaikoista saa hyviä suosituksia paikan päällä.

Suunnittele ja selvitä. Road tripistä tulee paljon antoisampi, kun se sisältää muutakin kuin valtatien tuijottelua. Interstaten varrella ei juurikaan saa vinkkejä mielenkiintoisiin paikkoihin, minne mennä, ja suurkaupunkien monikaistaisilla teillä on tiedettävä, mikä on seuraava määränpää. Vaikka pikkuteitä pitkin ajellessa paikasta A paikkaan B siirtymiseen menee enemmän aikaa, se on paljon antoisampaa, kuin suurimpia valtateitä pitkin matkustaminen. Muistathan myös, että aukioloajat voivat yllättää: jokin nähtävyys on voinut sulkea ovensa jo vaikkapa neljältä iltapäivällä (kokemuksia elävästä elämästä Nebraskasta). Tekemisiä ja käyntikohteita suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon myös, että esimerkiksi Gracelandissa ja vastaavissa kohteissa menee helposti koko päivä, ei vain pari tuntia, ja ruuhkien välttämiseksi paikalla kannattaa olla heti aamusta. Kun mahdollisia käyntikohteita ja majoitusvaihtoehtoja on selvitellyt etukäteen, jää aikaa varsinaiseen lomailuun. Me listasimme alustavaa päiväsuunnitelmaa Exceliin ja matkalla teimme muutoksia fiiliksen mukaan. Lisää matkan, reitin ja majoituksen suunnittelusta voit lukea blogin alasivuilta.

Tiet tulevat road tripillä (yllätys, yllätys) kovinkin tutuiksi. Interstatet ovat niitä isoimpia teitä, ja matkanteko on sujuvaa kun kaistoja riittää, mutta välillä kannattaa vaihtaa pienemmille teille. Vaikka matkanteko ei ole niin nopeaa, nähtävää on paljon enemmän, ja ajomatkoista tulee yhtä suuri elämys kuin pysähdyksistä matkan varrella. Teiden kunto vaihtelee osavaltioittain suuresti. Reittivalinnoissa kaikki parkway-nimellä merkityt tiet kannattaa ottaa matkasuunnitelmassa huomioon sekä maisemien että aktiviteettien vuoksi. Reittimme varrella hyödynsimme kahta: Natchez Trace Parkway ja Blue Ridge Parkway; katso myös viralliset National Park Servicen sivut: NTP ja BLRI. Samoin trail-nimellä merkityt tiet kannattaa sisällyttää reittivalintoihin: erityisesti mieleemme jäi Mohawk Trail. Eikä legendaarista Amerikan pääkatua, joka tunnetaan myös nimellä Route 66, voi tietenkään unohtaa. Maileja meille kertyi kahdessa kuukaudessa yhteensä 10 541, eli lähes 17 000 kilometriä. Vaikka se kuulostaa äkkiseltään suurelta määrältä, ei se paikan päältä tuntunut siltä.

Uskonnolla on Yhdysvalloissa selvästikin suuri merkitys, koska herran huoneita on tien varsilla varsin tiheään tahtiin. Meiltä vierailut näissä jäivät vähiin, mutta voisihan vauhdikas sunnuntaiseremonia olla road trip -hengen mukainen elämys sekin!

Varaudu yllätyksiin. Varmista, että vuokra-autosopimukseen kuuluu kaikki tarvittavat vakuutukset. Pidä mukana käteistä rahaa sen varalta, että luottokortti varastetaan tai ei yhtäkkiä toimikaan (varakassa säilytetään tietysti täysin toisessa paikassa kuin muu arvokas omaisuus on). Tankkaa auto ennen autiomaata. Jätä budjettiin muutama satanen tilaa ylimääräisille menoerille. Sää voi vaihdella polttavasta auringonpaisteesta voimakkaisiin ukkosmyrskyihin, rankkasateisiin ja tornadovaaraan, joten matkabudjetissa täytyy olla tilaa myös yllättäville hotelliyöpymisille.

Walmartin parkkipaikalla voi olla mahdollista yöpyä autossa. Joissakin osavaltioissa, kuten Kaliforniassa, tämä on kuitenkin kielletty. Samoin se voi olla kielletty yksittäisessä Walmartissa. Kokemuksemme yöstä 24 tuntia avoinna olevan Walmartin pysäköintialueella oli yöpymisvaihtoehtona varsin positiivinen.

XL-koot tulevat matkan varrella tutuksi. Pikaruokapaikan pieni juoma on Suomessa tarjoiltavan ison kokoinen ja supermarketeissa tavaraa myydään multipakkauksissa.

Yöpyminen KOA-leirintäalueilla osoittautui halvimpiin motelleihin verrattuna paljon paremmaksi vaihtoehdoksi paria kehnonpaa KOA-leirintäaluetta lukuun ottamatta. Kun leirintäalueöitä on tarpeeksi, sisätilamajoituksiin voi panostaa hieman enemmän. Hampton Inn osoittautui hyväksi, tasoltaan suunnilleen Sokos Hotelleja vastaavaksi ketjuksi, joskin niissäkin hotelleissa on eroja.

Zabriskie Point on Kuolemanlaakson näköalapaikka, joka jäi meiltä näkemättä, koska lähtömme kansallispuistoon viivästyi edellisen illan venähdettyä drive-in -elokuvissa. Toisaalta Kuolemanlaaksossa on tuskaisen kuuma, joten pitkä päivä olisi voinut olla turhan uuvuttava. Jos siis aiot piipahtaa kansallispuistossa vain päiväseltään, älä haali edelliselle illalle menoja ja ole skarppina liikkeellä jo kukonlaulun aikaan, kuten olimme Yellowstonessa. Näin saat päivästä irti paljon enemmän.

Å-kirjainta ei välttämättä tule yhtä ikävä kuin muita ääkkösiä, mutta tämä ongelma on oikeastaan jo kokonaan poissa, kun mukana kulkee oma tabletti tai tietokone ääkkösineen.

Älä hölmöile. Älä näytä turistilta: kartan voi tarkistaa ravintolan pöydässä kadunkulman sijaan, kamera pidetään kädessä huomaamattomasti eikä roikoteta kaulassa ja hellehattua käytetään korkeintaan muiden turistien seassa rannalla. Älä jätä mitään arvokasta näkyviin autoon äläkä pidä autoa sen näköisenä, että sillä parhaillaan reissataan halki maan. Pysäköi näkyvälle paikalle tilavimman, mutta syrjäisen reunapaikan sijaan. Tutustu kunkin osavaltion liikennesääntöihin ja toimi niiden mukaan.

Ötököiden aiheuttamaa vaivaa ja pahaa mieltä voi ennaltaehkäistä. Hyödynnä internetiä majapaikan valinnassa: katso muiden yöpyjien kokemukset TripAdvisorista (ei vain mahdollisesti sensuroidulta hotellivaraussivustolta), googleta majapaikan nimeä ja ´bed bugs´ ja tarkasta, löytyykö majapaikka Bed Bug Registrystä tai Bed Bug Reportsista. Tarkasta huone, etenkin sänky, jossa aiot yöpyä luteiden varalta jo ennen kuin tuot matkatavarasi samaan tilaan. Jos näet merkkejä luteista, vaihda majapaikkaa. Pidä matkatavarat suljettuna, poissa lattialta ja mahdollisimman kaukana sängystä - tämä on tärkeää myös siksi, etteivät torakat hyppää kyytiin. Pidä osa huoneen valoista tai tarvittaessa kaikki valot päällä, koska ötökät eivät pidä valosta. Hyödynnä kauppojen ötökkäkarkotteet kuten bug band, jos tarvetta. Saatavilla on myös hyönteissuojan sisältäviä matkalakanoita, jollaisen voi hankkia jo Suomesta.

Nämä olivat ensimmäiset mieleemme tulleet road trip -henkiset aakkoset: osaan kirjaimista oli tunkua, osan laatimisessa sai käyttää luovuutta. Monista tässä mainituista teemoista on lisää tarinaa aiemmissa blogipäivityksissä. Jotakin on jo varmasti unohtunutkin, mutta ehkä tästä välittyi jonkinlainen kokonaiskuva siitä, mitä asioita kannattaa ottaa matkalla huomioon.
-Liisa ja Riku

Pittsburg, KS ja Eureka Springs, AR - kaksi erityisen mukavaa pikkukaupunkia!

Palasimme Suomeen perjantai-iltana 2.11.2012. Kotiinpaluun jälkeen meillä molemmilla matkalaisilla alkoi heti seuraavana maanantaina työt, ja ensimmäiset kaksi viikkoa menivät molemmilta työkiireiden äärellä. Marraskuun puolivälissä olin kiiruhtamassa Pasilan asemalla junaan, kun vasen jalkani taittui polvesta äkillisesti vasemmalle. Magneettikuvissa selvisi, että eturistiside oli poikki ja nivelkierukassa oli repeämä. Arjesta kyynärsauvojen ja ortoosin (sellainen Forrest Gump -tyypinen koko jalan mittainen jalkatuki) kanssa tuli yhtäkkiä todella hankalaa! Riku puolestaan ahkeroi kahdessa työssä loppuvuoden.

Polveni leikattiin 21.12.2012, ja nyt on toipumisen ja kuntoutuksen aika. Samalla on hyvää aikaa muistella matkaamme ja kertoa siitä myös täällä blogissa. Pahoittelut, että blogipäivityksiin on tullut näinkin pitkä tauko! Tämä päivitys kertoo siitä, mihin viimeksi jäin, eli seitsemännen viikon ensimmäisestä neljästä päivästä. Seuraavaa päivitystä ei tarvitse odotella kahta kuukautta. Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille lukijoillemme, mukavia matkoja Suomessa ja maailmalla!

Päivä 43 / 15.10.2012 / Choctaw, OK - [Route 66] - Pittsburg, KS

Heräsimme seitsemännen viikon maanantaiaamuna Oklahoma Cityn itäpuolelta KOA-leirintäalueelta ja saatuamme ladattua lisää puheaikaa prepaid-puhelinliittymäämme AT&T:llä otimme suunnan kohti Amerikan pääkatua. Pian jo löytyi kylttejäkin, jotka opastivat meidät Route 66:n reitille, ja karttakirja oli jälleen suureksi hyödyksi. Monettakohan kertaa jo totean, että vaikka navigaattori onkin näppärä, ei tällaiselle reissulle kannata lähteä pelkän navin kanssa!




Pysyttelimme Route 66:lla useamman tunnin, vaikka matkanteko tätä reittiä olikin paljon hitaampaa kuin isoja valtaväyliä pitkin. Tien varrella oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja mukavanoloisia pieniä paikkakuntia, toisenlaisia – eläväisempiä – kuin aiemmat maantien varrella näkemämme pienet paikkakunnat. Tällainen ei jaksaisi ehkä kiinnostaa koko Route 66:n pituudelta, mutta jälleen kerran saimme huomata, kuinka road tripille kannattaa aikatauluttaa reilusti aikaa myös hitaampia teitä pitkin matkustamiseen, vaikka Rainman-elokuvasta tuttu teiden 152 ja 37 risteys Oklahoma Cityn länsipuolella jäikin tällä kertaa vierailematta.




Mieleen Route 66:n varrelta jäivät etenkin tien varressa ollut armadillo ja että eräs pieni paikkakunta oli nimeltään Chandler, josta tuli tietenkin mieleen tv-sarja Frendit (aiempi kuva taitaa kuitenkin olla jostakin muusta pikkukaupungista reitin varrelta). Route 66:lla oli myös outoja juttuja vailla selityksiä, kuten tämä ”historical building” (tämä oli ehkä vielä Oklahoman puolella):







Osavaltio vaihtui Oklahomasta Kansasiin. Iltapäivällä saavuimme Pittsburgiin, Rikun vaihto-opiskelukaupunkiin. Tämä on siis eri paikkakunta kuin vähän isompi kaimansa Pittsburgh! Ensivaikutelma Pittsburgista oli todella positiivinen, ja voin helposti kuvitella, että opiskelijat viihtyvät Pittsburgissa hyvin, vaikkei se mikään metropoli olekaan. Yliopistolla on selkeästi suuri rooli kaupungissa, koska Pittsburg State University oli kirjoitettu vesitorniinkiin.




Meillä oli kova nälkä, joten menimme syömään yhteen Rikun suosikkipaikoista, nimeltään Freddy’s. Täältä sai yhdet reissun parhaimmista ranskalaisista perunoista – ohuita, rapeita ja sopivan suolaisia :) Freddy’s-ketjun ravintoloita on eniten Kansasissa (ilmeisesti yhteensä 17), mutta muistakin osavaltioista niitä löytyy, ja ketju kasvaakin koko ajan - tällä hetkellä Yhdysvalloissa on reilu kuutisenkymmentä mahdollisuutta Freddy's-roskaruokaan.




Seuraavaksi menimme kirjautumaan hotelliin, joka valitettavasti osoittautui pettymykseksi (merkkejä luteista – taas – onneksemme meillä ei ollut matkatavaroita mukana tarkastusta tehdessämme). Lähdimme takaisin Freddy’siin ja löysimme yöpymiseen ratkaisun, jonka tehtyämme menimme paikalliseen baariin nimeltään 5th Street Bar & Grill viettämään iltaa Rikun kaverin Craigin kanssa.

Päivä 44 / 16.10.2012 / Pittsburg, KS [Pittsburg State University]

Lähdimme aamulla viettämään Rikun erityispäivää Pittsburg State Universityn, Pittsburgin yliopiston, kampusalueelle. Kauniista ruskan väreistä huolimatta sää oli suomalaisperspektiivistä tarkasteltuna mukavan lämmin.




Kiertelimme hetken ennen kuin tapasimme Rikun ystävän Belin ja menimme yhdessä lounaalle meksikolaiseen ravintolaan. Vietimme alkuiltapäivän hänen kanssaan ja sitten kävelimme kampusalueella kahdestaan. Riku esitteli minulle hänen vaihto-opiskeluajaltaan tuttuja opiskelurakennuksia ja asuntolan, jonka edessä Riku tässä hymyilee:




Tapasimme myös Rikun ROTC-koulutuksesta tutun Steven, joka tunnisti Rikun heti nähdessään, useamman vuoden jälkeen. Oli mukava nähdä, kuinka miehet vaihtoivat kuulumisia. Saimme myös Steveltä hyvän vinkin Memphisiin: Peabody-hotellin kuuluisat ankat tulivat matkaohjelmaamme hänen vinkkaamanaan.

Koska lounaani jäi aika pieneksi – ruoka oli aivan liian tulista minulle, vaikka sen piti olla mietoa – kävimme jälleen syömässä Freddy'sin mainioita ranskalaisia perunoita (edelleen ohuimpia mitä on olemassa) :). Ehdimme myös kävellä hetken Pittsburgin keskustassa, elokuvateatteri Foxin luona, ennen kuin menimme viettämään iltaa Rikun ystävän Loganin kanssa. Foxin seinään oli havainnollisestettu elokuvateatterin kunnostussuunnitelma ja -budjetti elokuvateatterille sopivalla tavalla:




Loganin ehdotuksesta menimme ensin 5th Street Bariin syömään dollarin tacoja (Taco Tuesday – minäkin maistoin, mutta Riku ja Logan ahkeroivat paljon suuremman määrän) ja sitten jatkoimme iltaa Rikun vaihtoaikojen kantapaikassa Mooreman'sissa, jossa pelasimme biljardia. Seuraamme liittyi myös muita Loganin kavereita, jotka Rikukin muisti vaihto-opiskeluajoiltaan.





Hassua, että olemme tunteneet Rikun kanssa melkein kolme vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pelasimme yhdessä biljardia. Biljardi oli mukavaa, mutta Mooreman’s ei ollut ehkä paikka minun makuuni. Viimeistään torakat naistenhuoneen lattialla sinetöivät mielipiteeni… Rikulla oli kuitenkin hauskaa koko illan, joten se oli pääasia!

Päivä 45 / 17.10.2012 / Pittsburg, KS - Joplin, MO

Nukuttuamme pitkään kävimme ensin myöhäisellä lounaalla ostarilla, leipäpaikassa Mall's Deli, jonka jälkeen Riku kävi parturissa. Mall's Delistä sai muuten myös herkullista suklaakaakaota, joka maksoi reilun dollarin(!) - Suomessa tällaisesta saisi maksaa missä tahansa ainakin kolminkertaisen hinnan. Sitten meidän oli aika jatkaa matkaa ja jättää Pittsburg taakse, niin mukava kuin siellä(kin) olisi ollut viipyä pidempään.




Ajoimme viereisen osavaltion Missourin puolelle osavaltion lounaiskulmassa sijaitsevaan Jopliniin, ja koska olo ei ollut kovin virkeä, päätimme jäädä yöpymään jo läheiselle KOA-leirintäalueelle. Jopliniin oli osunut tornado keväällä 2011, ja se oli aiheuttanut merkittäviä tuhoja mm. sairaalalle ja ylipäätään koko kaupunkiin. Kaupungin halki ajaessamme emme olisi osanneet arvata, kuinka suuria tuhoja se oli kärsinyt tuolloin. Pittsburg on aivan lähellä, vain reilun parinkymmenen mailin päässä, mutta Riku oli oppinut vaihto-opiskeluaikanaan, että Pittsburg on kuulemma suojassa luonnontuhoilta intiaaniprinsessalta saamansa siunauksen ansiosta. Toivottavasti siunaus suojaa Pittsburgia tulevaisuudessakin!

Käytyämme kääntymässä Joplinin keskustassa etsimme hyvän aikaa leirintäaluetta. Navigaattorin mielestä sinne olisi päässyt metsän poikki. Tässä kohtaa suureksi avuksi oli KOA-leirintäalueopas, joka on saatavilla sekä sähköisenä että paperiversiona. Saavuimme lopulta leirintäaluueelle ennen seitsemää, joten meidän ei tarvinnut käyttää Night registeration boxia, kuten niin monella leirintäalueella, vaan vastaanotto oli vielä avoinna.

Telttapaikka oli ruohokentällä. Kiitokseksi Rikulle monesta teltan kokoamisesta ja purkamisesta kokosin teltan tällä kertaa kokonaan yksin. Ok, suoritus ei ollut ehkä tasoltaan yhtä hyvä kuin Rikun tai yhdessä kokoamisen tuloksena, mutta teltta pysyi pystyssä koko yön, ja sehän oli pääasia!

Pyykkitupa ei ollut kovin houkutteleva, joten oli hyvä, ettei meillä ollut välttämätöntä tarvetta pestä pyykkiä juuri silloin. Kylpyhuoneet olivat ihan hyvät, mutta koko matkallamme ensimmäiset, joissa KOA:n kylpyhuoneeseen pääsemiseksi tarvitsi ovikoodin. Vietimme telttaleffailtaa ja katsoimme elokuvan Hangover, jonka aioimme katsoa jo ennen Vegasia, mutta hauskaa se oli näin Vegasissa käynnin jälkeenkin.

Päivä 46 / 18.10.2012 / Joplin, MO - Eureka Springs, AR [Historic District] - Marion, AR







Yö oli melko kylmä, mutta teltassa oli silti hyvä nukkua verrattuna muutamaan matkan aikana autossa nukkumaamme yöhön. Torstaiaamuna oli aika päättää, mitä kautta ajaisimme Memphisiin. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut ajaa Arkansasin osavaltion halki erässä matkablogissa suositellun Fort Smithin ja Little Rockin kautta Tenneesseen osavaltion länsilaidalle, mutta päädyimmekin toiseen reittivalintaan Rikun kaverin Loganin suositeltua Arkansasin pohjoisosassa olevaa viehättävää pikkukaupunkia nimeltään Eureka Springs. Tämä osoittautui loistavaksi valinnaksi!










Eureka Springsiä voisi sanoa hyvällä tavalla omassa ajassaan eläväksi, hippityyliseksi sateenkaarikaupungiksi keskellä etelävaltioita, ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä käymään! Suosittelemme tekemään ostoksia viehättävissä pienissä puodeissa. Mainitsemisen arvoinen on ehdottomasti ainakin Glory B's, jonka pienet mietelausetaulut olivat upeita. Metallikylteistä ja -purkeista pitävien taivaskin löytyi, ja kaikkea mielenkiintoista oli niin paljon, että minulle tuli vaikeus valita – lopulta päädyin ostamaan Elvis-aiheisen metallikyltin ja minisäästölippaan.




Kuivalihan ystäville juuri oikea paikka on Maryn kuivalihakoju Main Streetin varrella. Juuri kuivalihanmyyjä Maryltä opimme, kuinka paljon mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä Eureka Springsissä ja sen lähialueilla olisikaan, joten jos jonkin lukijamme matkareitti kulkee (ja kannattaa kyllä kulkea) tätä kautta, kannattaa tälle seudulle varata ainakin pari päivää! Kaupungissa on päivittäin kävelykierroksia, joka paikan nähtyäni olisi takuulla mielenkiintoinen. Mikäli uskonnolliset kohteet kiinnostavat, täältä löytyy pari erityistä: Thorncrownin kappeli näyttää ulkoilmakappelilta, koska sen seinät ovat kokonaan lasia (tässä mekin olisimme ehkä vierailleet, ellemme olisi jo aiemmin viettäneet ylimääräistä aikaa matkamme varrella) ja Jeesusta esittävä massiivinen Christ of the Ozarks -veistos on toinen seudun uskonnollinen ylpeydenaihe. Muutaman mailin päässä Eureka Springistä on myös tippukiviluola nimeltään Onyx Cave, ja alueen luonto näytti ylipäätään todella kauniilta. Eureka Springistä lähtiessämme näimme motoristeille tarkoitetun majapaikan, eikä ihmekään, koska lähistön tiet ovat kuin tehtyjä moottoripyöräilijöille. Motoristeille on tarjolla ilmeisesti myös monenlaisia tapahtumia ja kierroksia.

Kuivalihamyymälä näytti tältä:







Eureka Springissä sopivan ravintolan löytämiseksi suosittelemme suuntaamaan Main Streetin sijaan ylös mäkeä tai portaita korkeammalla sijaitseville kaduille (Spring Street lähikatuineen).




Erehdyimme syömään Main Streetillä paikassa, jossa pyydettyäni sipulitonta annosta minulle tuotiin annos, jossa oli noin sentin paksuinen punasipuliviipale. Onneksi kuitenkin vain viipale, eikä haketta, joten sain nostettua sen helposti syrjään. ;) Kyseessä oli myös ainoa amerikkalainen ravintola, jossa ei ilmeisesti olisi pitänyt jättää tippiä, koska kassahenkilö hämmentyi täysin halutessani jättää laskua suuremman summan?! (Paikassa oli kuitenkin ollut pöytääntarjoilu.) Muuten ihmiset olivat oikein ystävällisiä ja positiivisesti ihmeissään siitä, miten kaksi suomalaista olivat päätyneet noin kahden tuhannen asukkaan Eureka Springsiin!

Vielä muutama käytännön huomio: Pysäköintitilaa on rajoitetusti, ja kaikki paikat ainakin Historic Districtissä näyttivät olevan maksullisia, joten auto kannattaa jättää sinne, missä näkee tilaa – vaikka muutamasta tunnista johtuisikin maksamaan muutaman dollarin. Kannattaa ottaa huomioon, että tiistaisin Eureka Springsissä monet paikat näyttivät olevan keskustassa kiinni (arvoitukseksi tosin jäi, miksi), joten se ei ole paras ostospäivä. Siellä tuli muutenkin olo, että kaupunki elää "vanhassa ajassa", ja se oli ehdoton osa paikkakunnan viehätystä – lähtiessämme näkemämme kaupungin sympaattinen rautatieasema vain vahvisti sitä.




Ajoimme pitkän illan aivan Memphisin tuntumassa, kuitenkin vielä Arkansasin osavaltion puolella, olevalle KOA-leirintäalueelle. Kuten muinakin päivinä, Riku ahkeroi taas ratin takana, mutta on onneksi ollut ihailtavan innostunut ajamisesta. Liittymä valtatieltä pienemmälle tielle oli aivan järjetön, eikä kovassa nopeudessa voinut jarruttaa sellaiseen liittymään, joten jouduimme tekemään parinkymmenen mailin mutkan tämän takia. Leirintäalue oli puitteiltaan kohtalainen, mutta jälleen kerran telttapaikat oli sijoitettu ajattelemattomasti lähimmäksi tietä, joten nukuimme jälleen jo tutuiksi tulleilla Camryn etupenkeillä.

Seuraavaksi edessä oli yksi Liisan etukäteen eniten odottamista kaupungeista, Memphis, ja ennen kaikkea vierailu Elviksen kotona Gracelandissa, joista seuraava blogipäivitykseni kertoo. Kannattaa siis käydä vilkuilemassa blogia tammikuun aikana!
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Se kuuluisa kanjoni, Roswellin ufo ja JFK:n murhamysteeri

Hurrikaani Sandy muutti viimeisen matkaviikkomme suunnitelmat kokonaan. Jouduimme ajamaan itärannikon kaupunkikierroksen sijaan Pennsylvanian osavaltioon New Jerseyn osavaltion rajalle, jossa olemme olleet lauantai-illasta alkaen - ensin yhden yön KOA Allentownin leirintäalueella New Tripolissa ja sitten oli aika lopettaa telttailu ja siirtyä Eastonin Hampton Inniin. Maanantai-iltana alkanut sähkökatko kesti 16 tuntia, mutta suhteessa rannikolla oleviin tuhoihin myrskyn vaikutukset ovat olleet vähäiset. Tämänhetkisen tiedon mukaan SAS lentää normaalisti Newarkin kentältä jo tänään keskiviikkona, joten toivomme kotiutuvamme matkaltamme perjantaina lentomme aikataulun mukaisen lähdön ollessa torstai-iltana. Kerromme matkan viimeisten viikkojen tapahtumat blogissa kotiin palattuamme. Tässä tapahtumia matkan kuudennelta viikolta kolmen viikon takaa.

Päivä 38 / 10.10.2012 / Flagstaff, AZ - Williams, AZ - [Grand Canyon: Mather Point - Lipan Point - Desert View] - Holbrook, AZ

Heräsimme keskiviikkona Flagstaffin leirintäalueella Grand Canyon -päivään. Kuten matkamme muinakin päivinä ensimmäisellä viikolla olleiden sateiden jälkeen, aurinko paistoi ajaessamme ensin Williamsin kaupunkiin. Olimme bonganneet sen jostakin matkablogista ja halusimme käydä siellä, koska Williams on Route 66:n varrella ja elää Route 66 -turismista. Kävimme muutamissa matkamuistomyymälöissä, Riku osti 12-packin Grand Canyon -panimon olutta ja söimme Route 66 Cruiser's Caféssa.













Williamsista meni ajaessa Grand Canyonille reilun tunnin ajan. Päivä oli tuolloin jo pitkällä, joten ehdimme ihastella kanjonia vain muutaman tunnin ajan ennen kuin pimeä tuli, mutta se oli tarpeeksi. Ensin menimme katsomaan kanjonia Mather Pointille vierailukeskuksen tuntumaan. Valtava kanjonihan se on, ja kun Riku opasti minut kanjonin laidalle siten että silmäni olivat kiinni, näkymä oli häkellyttävän upea silmät avatessani, mutta tämä ei kuitenkaan aivan yltänyt matkan hienoimpien elämysten kärkeen. Grand Canyon on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen, jos liikkuu tällä alueella.










Kanjonin laidalle vieneen reitin varrella oli kaikenlaista kaunista:
















Auringonlasku Grand Canyonilla sisältyi luonnollisesti iltapäivämme ohjelmaan, ja ehdimme sitä varten Lipan Pointille, jota oli kehuttu Lonely Planetin oppaassa, eikä turhaan! Auringonlasku oli aivan upea. Sitä ennen pysähdyimme tien varrella olleilla pysähdyspaikoilla, mutta ainakin Mather Pointilta itään päin kanjoni näytti suht samalta paikasta kuin paikasta. Ehkä kokemus olisi ollut toisenlainen, jos olisimme varanneet aikaa kanjonilla vaelteluun ja läntiseen päähän kanjonia.







Ehdimme vielä käväistä Desert View:llä ennen kuin tuli täysin pimeää, ja sinne kyllä olisi kannattanut tulla valoisalla. Emme vain tällä kertaa ehtineet enempää, ja halusimme jo eteenpäin matkallamme, joten emme enää jääneet odottamaan auringonnousua kanjonille, vaan ajoimme kanjonilta pimeän tultua Holbrookin leirintäalueelle parin tunnin ajan.

Päivä 39 / 11.10.2012 / Holbrook, AZ - Grants, NM

Torstai oli ajopäivä Arizonasta New Mexicon puolelle. Albuquerquessa oli meneillään useamman päivän kestävä Balloon Festival, jonka takia emme ajaneet Albuquerqueen asti, vaan jäimme kaupungin länsipuolelle.




Pysähdyimme matkalla aika ajoin Navajo-intiaanien matkamuistomyymälöille. Varsinaiset reservaatit halusimme jättää rauhaan, vaikka ilmeisesti esimerkiksi Arizonassa olisi saatavilla erikseen varattavia kierroksia reservaattialueille. Eräällä pysähdyksellä söimme erittäin kyseenalaisella kojulla valmistettua oikein herkullista intiaanien frybreadia. Suosittelemme lämpimästi!










Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka oli Continental Divide:




Näissä maisemissa kelpasi matkustaa osavaltiosta toiseen:










Grantsin KOA-leirintäalueen toimisto oli vielä avoinna, kun saavuimme sinne juuri ennen seitsemää. Telttapaikat olivat hevosaitauksen lähellä, joten edessä oli jälleen yksi yö auton etupenkeillä. Kävimme syömässä reissun aikana hyväksi osoittautuneessa diner-ketjussa - Denny'sissä - muutaman mailin päässä ja pesimme pyykkiä ja päivitimme blogia leirintäalueen pyykkihuoneella yöhön asti.

Päivä 40 / 12.10.2012 / Grants, NM - Albuquerque, NM - Roswell, NM




Lähdimme aamupäivällä Grantsin leirintäalueelta kohti Albuquerqueta. Auton huoltovalo oli syttynyt jälleen, joten veimme auton mailien vaatimaan huoltoon Firestonelle. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, huoltolasku meni suoraan Hertzille Hertzin ja Firestonen välisen sopimuksen perusteella. Tällä välillä kävimme lounaalla paikassa, josta oli saatavilla kanansiipiä kaikilla mahdollisilla kastikkeilla.




Albuquerquen päätekemisemme oli tarkoitus olla ajelu Sandia Peak Tramwayllä. Tuuli liian kovaa, joten se ei ollut avoinna, ja lähdimme jatkamaan matkaa suoraan Roswelliin. Pitkäkään ajopäivä ei tuntunut (ainakaan matkustajan penkillä) pitkältä, koska alati vaihtuvat maisemat olivat jälleen niin kiinnostavia katsella.




Roswelliin oli useamman tunnin ajomatka, joten sinne saapuessamme oli jo pimeä. Olimme varanneet majoituksen Super8-motellista, joka osoittautui pettymykseksi. Majoituimme sen sijaan Hampton Innissa, joka oli loistava valinta. Rentouduimme uima-altaalla ja porealtaassa ja Riku kävi suomalaisessa saunassa. Luit oikein: suomalaisessa saunassa - uima-altaan vieressä oli Finlandia-sauna, josta todisteena seuraava kuvamateriaali.



















Päivä 41 / 13.10.2012 / Roswell, NM [International UFO Museum] - Abilene, TX




Lauantaina olimme hotellilla aamupäivän ja Riku kävi kuntosalilla, uimassa ja saunassa vielä aamullakin. Ensin kävimme matkailijainfossa, jossa meille selvisi, että alue, jolla väitetty ufo-episodi oli tapahtunut, oli yksityisomistuksessa eikä sinne ollut pääsyä. Turisti-infon opas otti kuitenkin ryhmäkuvan alieneista:




Iltapäivän ratkoimme vuoden 1947 tapahtumia Roswellissa vuonna 1991 perustetussa ufo-museossa, jolle oli annettu juhlallinen nimi: International UFO Museum And Research Center. Luulisi, että niillä kävijämäärillä olisi voinut päivittää museon 2000-luvulle, mutta luimme suhteellisen mielenkiintoisen informaation alkeellisilta, tulostetuilta ja laminoiduilta tai muovitetuilta lappusilta.










Lopputulos: perustuen museossa esitettyihin tietoihin pidämme mahdollisena, että maapallon ulkopuolelta lähestyttiin meitä vuonna 1947. Kuinka erilainen maailmankuvamme voisikaan olla, jos tapahtumista puhuttaisiin suoraan!

Roswell voisi ottaa enemmänkin irti kaupunkiin tulevasta turismista kuin parin matkamuistomyymälän ja yhden tyyliltään pahasti aikaansa taakse jääneen museon verran. Kaupungissa sentään oli alien-katuvalot.




Illan ajomatkaan kohti Texasin Abilenea tuli ylimääräistä jännitystä, kun näimme suuria ukkosmyrskyjä kolmessa eri suunnassa. Meidän kohdallamme ei kuitenkaan edes satanut koko iltana. Sääennuste yöksi lupasi kuitenkin ukkosmyrskyä myös Abilenen alueelle ja aiemmin siellä oli ollut jopa tornadovaroitus, joten yritimme löytää hotellimajoituksen.

Meitä ei onnistanut, koska ensimmäisessä hotellissa sängyn pysyvämpi asukas tuli näyttäytymään sänkyä tarkastaessamme, seuraavalla hotellilla oli kovin rauhatonta (aulaan tuli mies pidellen kättään taskussaan jollakin kiiltävällä - kääntöveitsi? Ase? Olimmehan Texasissa...) ja viimeinen hotellikokeilumme päättyi sängyltä löytyneisiin pieniin veritahroihin - merkki luteista.

Onneksi olemme tarkistaneet kaikkien majoitusten sängyt kasvavalla huolellisuudella ja tarkkuudella tyynyistä lakanoihin, patjojen väliin ja sängyn alle ja olemme välttyneet nukkumasta tai tuomasta matkatavaroitamme luteiden saastuttamaan huoneeseen. Aion kirjoittaa aiheesta vielä erillisen artikkelin, mutta yhtä kaikki: etsimme itse ensin tietoa mahdollisista ludehavainnoista netistä ennen hotellille menoa ja saavuttuamme käymme läpi sängyn ennen huoneeseen asettumista. Suosittelemme samaa kaikille matkaajille, näyttipä huone kuinka hyvältä hyvänsä. Päällisin puolin kyseisenkin illan huoneet olivat oikein kivoja ja siistejä!

Palatessamme leirintäalueelle, jolta olimme lähteneet huonon sään pelossa, sääennuste oli muuttunut ja saimme nukkua yön rauhassa - rajuilman varalta nukuimme kuitenkin autossa, kun leirintäalue ei taaskaan houkutellut telttailuun.

Päivä 42 / 14.10.2012 / Abilene, TX - Dallas, TX [The Sixth Floor Musem] - Choctaw, OK

Matkan kuudennen viikon sunnuntaina heräsimme auringonsäteisiin Abilenen KOA-leirintäalueella, jossa tehdään parhaillaan remonttia, ja halusimme vain karistaa kaupungin pölyt jaloistamme niin nopeasti kuin mahdollista. Lähdimme kohti Dallasia ja pysähdyimme matkalla ostamaan lounasta huoltoaseman yhteydessä olleesta Subwaystä, jonka työntekijät olivat ihmeissään ja innoissaan, mitä kieltä puhuimme keskenään. Dallasiin saapuessamme navigaattorille oli käyttöä teiden viidakossa:







Dallasin vierailukohteena oli The Sixth Floor Museum, josta tarkka-ampujan väitetään ampuneen luotinsa JFK:n saadessa surmansa perjantai-iltapäivänä marraskuussa 1963. Museossa oli paljon mielenkiintoista tietoa, ja olikin harmillista, ettei siellä saanut kuvata. Museo sijaitsee tässä rakennuksessa ja etualalla kuvassa katuun maalattuna on rasti, jonka kohdalla Kennedyn päähän osui kuolettava luoti.




Museossa sekä minua että Rikua mietitytti kohta, jossa Kennedya ammuttiin. Ikkunoista oli suora näkymä kadulle, jota pitkin saattue ajoi ennen kääntymistä kadulle, jolla JFK sai surmansa, siitäkin huolimatta, että ampumispaikkaa ennen auto tuli tiukkaan mutkaan - etenihän se muutenkin hitaasti kaikkien väkijoukkojen ollessa hurraamassa presidentille.

Museon kuva- ja videomateriaali oli todella mielenkiintoista ja viivyimme museossa yli kaksi tuntia. Audiokierros oli vain kohtalainen, mutta kuitenkin kuuntelemisen arvoinen, ja oli tietenkin hyvänä apuna ohjaamassa museovieraita paikasta toiseen. Museossa oli esitelty myös muita teorioita tapahtuneesta kuin se virallinen versio, jonka mukaan Oswald olisi toiminut yksin. Mielestäni salaliittoajatuksia vain vahvistaa se, että Jack Ruby ampui Lee Harvey Oswaldin ennen kuin hän ehti oikeuden eteen.

Totuus sen enempää Roswellin ufosta kuin JFK:n murhasta ei selvinne koskaan. Molemmat museot herättivät paljon ajatuksia, ja niin edellisillan ajomatka kohti Texasia kuin sunnuntai-illan ajomatka kohti Oklahomaa sujuivat vaihtaen ajatuksia molempien museoiden annista. Edellisillan hotellikokemuksien vuoksi sänkyjen tarkastukseen lopen kyllästyneinä yövyimme Oklahoma Cityn itäpuolella KOA-leirintäalueella.

Kuudennen viikon päättyessä olimme saapuneet matkan 20. osavaltioon. Kuudennella viikolla olimme matkustaneet Nevadan lisäksi Arizonassa, New Mexicossa ja Texasissa ja maileja oli mittarissa 7975,7.
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad