Suuntana LA, opasteena Tyynenmeren rantaviiva

Tätä kirjoittaessa matkasimme pitkin historiallista Amerikan pääkatua, eli Route 66, Oklahoma Citystä kohti Kansasin Pittsburgia seitsemännen matkaviikkomme ensimmäisenä päivänä. Pittsburgissa olikin niin paljon ohjelmaa, että kuvatalkoot sain valmiiksi vasta eilen illalla, ja tuolloin Joplinin KOA:n wifiä käytti niin moni, etten saanut yhteyttä. Nyt uusi yritys! Kiitos bloginlukija R:lle vinkistä oikeanlaisista é-kirjaimista, toivoo nimimerkki "Olen omistanut iPadin noin kolme kuukautta, kekseliäisyyteni on rajallista enkä ole lukenut ohjekirjaa". Nyt minäkin voin kirjoittaa cafen sijasta café.

Päivä 25 / 28.9.2012 / San Francisco, CA - [Pigeon Point Lighthouse] - Santa Cruz, CA - Pacific Grove, CA [Point Pinos Lighthouse] - Carmel, CA - Monterey, CA

Perjantaiaamuna San Franciscossa oli pilvistä ja sumuista ajaessamme kaupungin halki ja Highwaylle 1, jonka varrella vietimme matkan seuraavat kolme päivää. Matka jatkui harmillisen sumuisena suuren osan perjantaipäivästä ja seuraavinakin päivinä, mutta siitä huolimatta Tyynenmeren rantaa pitkin matkustaminen oli mahtava kokemus, ja lämpötila kohosi jatkuvasti Los Angelesia lähestyttäessä alun vajaasta paristakymmenestä Celsius-asteesta 35 asteen paikkeille.




Ajettuamme ensin San Franciscon keskustassa ja noin tunnin verran valtatiellä 1 pysähdyimme lyhyesti Pigeon Pointin majakalla katselemaan merelle.







Jatkoimme reilun tunnin verran Santa Cruziin. Siellä kävimme ensin ihailemassa luonnonkivisiltaa Natural Bridges State Beachilla, jossa jäljellä on vielä yksi kolmesta luonnonsillasta. Uloin silta romahti 1900-luvun alussa ja toinen sortui myrskyssä vuonna 1980, mutta onneksi vielä tämä yksi on jäljellä. Vettä pakoon juossut lintu järjesti meille ylimääräisen ohjelmanumeron.




Ajoimme rannalta Santa Cruzin keskustaan. Olin selvittänyt lounaspaikan etukäteen, mutta se oli lounasajasta huolimatta kiinni, joten söimme lounaaksi sushia viereisessä ravintolassa nimeltään I Love Sushi. Siellä oli hyviä Unagi-rullia, California-rullat olivat ok. Outoa oli, että osa sushiannoksista olisi tarjoiltu kastikkeiden kanssa, mutta onneksi huomasin asian ruokalistalta ja sain nauttia sushini ihan vain soijan kera. Jos olisimme lomailleet vain Kaliforniassa, Santa Cruzissa olisi hyvin voinut viettää puoli päivää tai päivän.







Ajoimme Santa Cruzista pari tuntia Montereyn viereen Pacific Groveen, jossa oli päivän pääkohde eli Point Pinos Lighthouse. Kyseisen majakan alakerrokset ovat itse asiassa majakanvartijan talo, joten pääsimme samalla vierailemaan majakanvartijan talossakin! Paikalla oli myös nykyinen majakan dosentti, 1950-luvulla talossa asunut nainen, jonka mies oli ollut majakanvartija. Point Pinos on yksi Yhdysvaltojen länsirannikon vanhimmista majakoista.




Majakanvartijan talossa oli monta mielenkiintoista yksityiskohtaa:







Ollessamme lähdössä majakalta meistä tarjouduttiin ottamaan yhteiskuva, ja sehän sopi meille yhteisen kaksiviikkoisemme ikuistamiseksi.




Majakan lähellä oli hautausmaa, jonka olivat valloittaneet Bambi sukulaisineen. Eräs rouva kertoi ohi kävellessään, että tuodut kukkakimput eivät välttämättä haudoilla kauaa pysy, vaan häviävät parempiin suihin.




Ajoimme seuraavaksi hotellille ja kirjauduimme sisään. Majoituimme Super8-tienvarsimotellissa, jonka neljän hengen huone oli tilava ja siisti, ja seudun yleistä alkaen $200 motelli- ja hotellihintatasoa mukavasti edullisempi veroineen vähän alle $130 hintaan. Yhdysvalloissa matkustaessa on aina ilo, kun löytää suihkun, josta tulee vettä kunnollisella paineella ja jonka lämpötilaa pystyy säätämään.




Minä ja Riku lähdimme ennen yhteistä illallista ajelulle Carmeliin, jota oli kovasti kehuttu opaskirjoissa. Se oli kuitenkin pettymys. Carmel on keski-iän ylittäneiden golfinharrastajien paikka luksustuotekauppoineen ja samanlaiseksi osoittautui 17 Mile Drive samana iltana. Ellei autonasi siis ole Ferrari, Lexus tai vastaava, ei kannata suunnitella illallista 17 Mile Driven varteen!

Poistuttuamme superautojen keskeltä vaivautuneena tämän vuoden Toyota Camryllamme ajoimme Montereyn keskustaan, joka vaikutti todella kivalta. Harmi, että meidän täytyi jatkaa matkaa seuraavana aamuna, koska Montereyn keskustaan olisi mielellään mennyt tutustuman tarkemminkin. Söimme The Mucky Duckissa, jonka valitsimme, koska se näytti kivalta, ja se olikin mukava istuskelupaikka ja ruokakin oli hyvää. Illan kruunasi osaltani viereinen suklaapuoti.




Päivä 26 / 29.9.2012 / Monterey, CA - [Point Lobos] - Big Sur [Café Kevah] - Pismo Beach, CA - Santa Maria, CA

Lähdimme aamulla jatkamaan matkaa ensin kohti Big Suria ja sitten Pismo Beachille ja yöksi Santa Mariaan. Ensin kuitenkin pysähdyimme Point Lobosissa, jota majakalla meitä opastanut mies oli kehunut seudun kauneimmaksi paikaksi. Aaltojen osumista rantakallioon oli kiva katsoa ja rantakallio oli muotoutunut todella mielenkiintoiseksi.













Matkalla kohti Big Suria pysähdyimme ihastelemaan merimaisemaa ja pilveen peittyvää rantakalliota.




Big Surissa pysähdyimme lounaalle ulkoilmakahvila Café Kevahiin.







Korkeimmalla tasanteella on ravintola Nepenthe, sen alla Café Kevah, josta myös mukava näköala ja alimpana mukava pieni kauppa. Erityisin tuote oli kaupan parvekkeella - tällaisen haluaisin omallekin parvekkeelle!




Big Surista oli muutaman tunnin ajomatka Pismo Beachille. Pysähdyimme jälleen aika ajoin ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Minäkin menin ratin taakse parin mailin ajaksi, niin sain kokea millaista on ajaa Highway 1:llä. Pysähdyimme myös kun Riku huomasi rannalla satoja hylkeitä. Heillä oli meneillään jälleen yksi rento päivä.







Istuuduimme Pismo Beachille viettämään piknikiä Subway-eväinemme juuri ennen auringonlaskua. Tämä piknik oli kestoltaan noin kymmeneksen perinteisistä vappupiknikeistä, mutta paikka, kaikella kunnioituksella Helsingin puistoja kohtaan, oli hieman erityisempi.













Pismo Beachilla(kin) olisi viihtynyt pidempään, niin rannalla kuin rantabulevardin kaupoissa ja ravintoloissa, ja olimme harkinneet majoittuvamme siellä, mutta Santa Marian Best Western Plus Big America oli vienyt voiton TripAdvisorin arvioiden perusteella. Hyviin arvioihin olikin syytä, koska tämä oli paras tienvarsimajoitus tähän mennessä: tilava ja siisti huone ja kylpyhuone ja jopa ok aamiainen, vaikkakin jälleen kerran kertakäyttöastioilta.

Päivä 27 / 30.9.2012 / Santa Maria, CA - Santa Barbara, CA - Malibu, CA - Los Angeles/Woodland Hills, CA




Kolmannen Highway 1 -ajopäivän lämpötilat ja pilvettömältä taivaalta porottava aurinko houkuttelivat aamusta lähtien rannalle. Lähdimme Santa Mariasta kohti Santa Barbaraa. Ensimmäisen rannan pysäköintialue oli täynnä, mutta seuraavalle pääsimme. Valitettavasti rannalle oli kulkeutunut kasvillisuutta ja rannan läheisyydessä oli merenpohjassa jos jonkinlaista kasvia, mutta tämän esteradan ylitettyä pääsi uimaankin. Vaikkei tuullut paljon, aika ajoin mereltä tuli rantaan aika reippaita aaltoja.







Pysähdyimme aterioimaan Taco Bellissä ja jatkoimme sitten kohti Malibua.







Rannat muuttuivat paljon siistimmän näköisiksi kasvillisuuden määrän osalta, eli uimaan kannattaa mennä Malibussa. Malibussa oli upeaa olla rannalla auringonlaskun aikaan, vaikkemme enää ehtineetkään uimaan.










Ajoimme yöksi Los Angelesin alueelle Woodland Hillsiin, jossa majoituimme Best Western Woodland Hills Innissä. Tämäkin majoitusvalinta onnistui, koska huone oli mukava, lähellä oli mm. ruokakauppoja ja matka Hollywoodiin oli kohtuullinen. Samalla rahalla olisimme saaneet Hollywoodista ehkä dormisängyt, jos niitäkään, eikä pysäköinnistä tarvinnut maksaa ylimääräistä. Hotellilla oli ulkouima-allas, joka jäi minulta ja Rikulta testaamatta, koska sinne pääsi vain iltakahdeksaan asti ja vesi olisi ollut mukavan lämmintä vasta puolenpäivän tienoilla.




Vaikka olisi ollut kiva lähteä katsomaan Los Angelesia iltavalaistuksessa, päätimme jäädä illaksi majapaikkaan, koska seuraavana päivänä Rikulle ja minulle oli luvassa erityisohjelmaa. :)
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Ensimmäiset kohokohdat: majakkavierailu Cape Codissa ja jalkapalloa Foxboroughssa

Päivä 2 / 4.9.2012 / West Greenwich, RI - Providence, RI - North Truro, MA [Cape Cod Light] - Provincetown, MA - Hyannis, MA

Vietimme 2. matkapäivän aamupäivän motellilla. Aamiaista tarjoiltiin kello kymmeneen saakka, ja huone oli luovutettava yhteentoista mennessä. Aamiaisella yllätyin siitä, että käytössä olivat kertakäyttöastiat! Tarjolla oli paahtoleipää ja bageleita, hilloja, vaahterasiirappia ja maapähkinävoita, muroja, muffinseja, mehua - aika sokerista, eikö totta!

Ylipäätään motellin hinta-laatusuhdetta ajatellen, lähempänä Cape Codia ja Bostonia Best Western -ketjussa hinta näytti lähes tuplaantuvan, mutten usko laadun nousevan samassa tasossa. Tämä oli hyvä valinta ensimmäiselle yölle. Jos olisimme saapuneet motellille aiemmin, olisimme hyödyntäneet myös uima-allasta ja Riku kuntosalia (itse olen välilevynpullistumani takia kuntoilukiellossa).

Lähdimme liikkeelle motellilta, ja tankattuamme auton (keskikulutus selvinnee paremmin joltakin toiselta päivältä, koska Manhattanin ruuhkassa paloi takuulla paljon bensaa) ajoimme noin 20 minuutin päässä olevaan Providencen kaupunkiin. Ensimmäinen päivä oli ollut aurinkoinen, mutta kuten olimme sääennustetta tutkittuamme osanneet odottaa, nyt satoi. "Amerikassa kaikki on suurta", sanotaan, ja se näyttää pitävän paikkansa: sadepisaratkin ovat isompia. Harmillisesti sade ei tauonnut, joten kävimme vain Providence Placen kauppakeskuksessa. Pääasia täältä hankittavaksi oli AT&T:n prepaid-puhelinkortti, ettei majapaikkavarauksia ym. tarvitse soitella kansainvälisinä puheluina. Lisäksi kävimme mm. Abercrombie & Fitchillä.

(Kirjoitettu lokakuussa 2013: Muistan elävästi kuvailleeni tähän kohtaan majakkavierailuamme Cape Cod Lightissa portaiden kiipeämisestä vanhan majakan paikalla käymiseen, kaikkea muuta Cape Codissa päivän aikana tekemäämme ja auton ikkunoista näkemäämme ja niin edelleen. Nämä kappaleet ovat näköjään hukkuneet bittiavaruuteen matkalla blogiin! Sanottakoon, että Cape Cod Light on todellakin vierailun arvoinen paikka. Siellä voisi helposti viettää muutaman yön, tai vaikka viikonkin, jos esimerkiksi vuokraisi mökin - tai hyvillä telttailusäillä. Provincetown oli myös oikein mielenkiintoinen sateenkaarikaupunki Cape Codin kärjessä! Samoin siellä oli monta muuta mukavaa pikkukaupunkia, esimerkiksi Hyannis, jossa yövyimme. Toivon vielä joskus palaavani Cape Codiin.)

Ajoimme Hyannisin merenrantakaupunkiin ja siellä yövyimme SeaCoast Innissä. Meillä oli ollut tarkoitus telttailla, mutta huonon sääennusteen takia emme uskaltautuneet vielä telttailemaan. Kävimme kuitenkin ostamassa teltan Sports Authoritystä, joka oli avoinna kymmeneen. Sitten olisimme menneet syömään SeaCoast Innin omistajan meille suosittelemaan Spanky's Clam Shackiin, mutta se, kuten myös kadun toisella puolella ollut ruokapaikka, olivat jo lopettaneet ruokatarjoilun (aukioloajat ovat ilmeisesti sen mukaan, onko ihmisiä syömässä vai ei, koska tarjoilija kertoi syyksi sen, että oli ollut niin hiljaista), joten jatkoimme amerikkalaisten ruokaketjujen parissa. Tällä kerralla saman katon alta löytyi niin KFC kuin Taco Bell, ja otimme ruoat mukaamme majapaikkaan.

Päivä 3 / 5.9.2012 / Hyannis, MA - Foxborough, MA [Gillette Stadium] - Middleboro, MA

Valvoimme myöhään mukavan tilavassa ja siistissä huoneessamme, joten enää kolmannen matkapäivän aamuna en herännyt viideltä :) Aamiaista tarjoiltiin jälleen kello kymmeneen, ja vaikka minun ei edellispäivän aamiaisen jälkeen olisi pitänyt yllättyä kertakäyttöastioista, yllätyin silti. Tarjolla oli suht sama valikoima kuin edellisessä paikassa. Aamiaisen jälkeen varmistin check-out-aikaa, joka olisi ilmeisesti ollut yhdeltätoista, mutta hyvä palvelu vain jatkui ja meille sanottiin, että voimme pitää huoneemme kahteen asti! Tämä osoittautuikin hyödylliseksi, koska mokasin ihan kunnolla pian huoneeseen palattuamme: tarkoitukseni oli tuoda kameralta iPadille 2. matkapäivän kuvat. Kuitenkin, koska 1. matkapävän kuvat olivat kamerassa, en halunnut niitä tuplana. Ruudulla oli kaksi vaihtoehtoa: tuo kaikki tai poista kaikki, ja minä tyhmä ajattelin, että se tarkoittaa että poista kaikki valinnat - eli että olisin sitten vain valinnut tietyt kuvat!! Ja yhdellä painalluksella kaikki katosi. Ei siis tarvitse odotella kuvia 2. päivältä ainakaan hetkeen :( :( Selvitimme asiaa, ja Best Buyssä asialle ei voitu juuri nyt tehdä asialle mitään, mutta Google kertoi ohjelmia, joista yhtä päädyimme kokeilemaan. Kuvat näyttivät vielä olevan muistikortin tiedoissa, mutta ohjelmaanhan ei tietenkään välittömästi oston jälkeen voinut saada tarvittavia tietoja, joten jää nähtäväksi, milloin pystymme seuraavan kerran kuvien palautusta kokeilemaan PC:llä - matkan varrellako, vai vasta Suomessa.

Ei auta kuin ajatella, että hyvä, että tuli mokattua nyt eikä esim. parin viikon päästä... En tosin tajua, miten yhdellä painalluksella voi saada kaiken katoamaan, koska ei iPad mielestäni edes kysynyt, että "oletko varma". Harmi, että tämä sattui juuri majakkavierailupäivän kuville.

Kuvashown keskellä kävimme sekä retkeilytarvikekaupassa, joka oli ollut edellisenä iltana jo kiinni, että uudestaan Sports Authorityssä. Nyt meillä on teltan lisäksi myös makuualustat ja makuupussit, ja olemme valmiit leireilyyn :)





Iltapäivä oli jo pitkällä, kun lähdimme täyden palvelun SeaCoast Innistä kohti Cape Cod Chips Factoryä. Odotin tosin tehdasvierailulta enemmän, ja katseltuamme ikkunan läpi työhönsä kyllästyneen laaduntarkkailijan työskentelyä ja sipsien kulkua hihnoilla olimmekin jo ostamassa pieniä pusseja eri makuja, ja lähdimme jälleen jatkamaan matkaa. Rankkasade oli saanut jo muutaman mailin matkan sipsitehtaalle ajaessamme uuden merkityksen, kun vettä oli tullut niin ettei eteen nähnyt. Ajoimme kohti matkamme ensimmästä leirintäaluetta matkalla Cape Codiin huomaamamme Liquor Storen kautta, josta Riku osti mukaan matkan ensimmäiset oluet ja minä ostin kaksi pulloa vettä :D Plymouthissa pysähdyimme Walmartissa tekemään ostoksia, jotka 1. päivänä olivat jääneet tekemättä, ja sitten ajoimme leirintäalueelle Middleboroon.




Leirintäalueen vastaanotto oli jo mennyt kiinni saapuessamme tänne puoli seitsemältä, mutta vastaanoton olevassa laatikossa oli vapaiden paikkojen tietoja. Omat tiedot ja maksu piti laittaa taskuun, joka pudotettiin postiluukusta, ja vastaanotossa varsinaisesti käydään seuraavana aamuna. Kätevää!




Kävimme katsomassa telttapaikan ja sitten lähdimme ajamaan kohti Foxboroughta ja Gillette Stadiumia, jossa kahdeksalta alkoi MLS (Major League Soccer) -peli. Näin Rikun tavoitteeseen käydä katsomassa jalkapalloa ympäri maailma tuli yksi maanosa lisää. Olimme juuri ostamassa lippuja, kun paikalle tuli mies, jolla oli stadionin työntekijän paita päällä - ja hän halusi antaa meille ilmaiset liput! Säästimme siis yli 100 dollaria! Rikukin pääsi ostosten teon makuun ostaessaan New England Revolutionsin pelipaidan. Riku keskittyi jalkapalloon, minä keskityin syömään kanansiipiä. Onneksi koko iltana ei satanut.




Riku ei halunnut jäädä ruuhkaan, joten lähdimme hieman ennen pelin päättymistä, jolloin tilanne oli kotijoukkueelle 2-0 ja vastustaja oli juuri tehnyt oman maalin. Ajoimme takaisin Middleboroon KOA-leirintäalueelle. Oli pimeää ja väsytti, joten päätimme nukkua autossa ja harjoitella teltan kasaamista seuraavalla leirintäalueella. Hyvin nukutti, minäkin heräsin "vasta" puoli kahdeksalta mentyämme nukkumaan puolenyön tienoilla. Niska ja yläselkäkin ovat yllättävän hyvässä kunnossa - kunhan muistan ottaa rauhallisesti :)
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad