Vinkkejä road tripin matkabudjetin suunnitteluun

Road trip Yhdysvalloissa ei suinkaan ole edullisin mahdollinen tapa matkustaa, mutta se on paras tapa nähdä ja kokea Yhdysvallat. Tähän on koottu ajatuksia siitä, missä kohtaa matkabudjettia voi tai kannattaa säästää ja missä kohtaa ei välttämättä kannata. Lisäksi tässä on tietoa mm. tietulleista, joita emme itse osanneet arvioida ennen omaa matkaamme kovin tarkasti. 

Lennot ja auto

Lennot kannattaa varata hyvissä ajoin, ellei niiden hankkimista halua jättää viime hetken tarjousten varaan.

• Edulliset lennot voi bongata esimerkiksi Facebookin Lentodiilit-sivun kautta (tosin tästä ei ole omia käyttökokemuksia). 
• Edullisia lentoja useampaan paikkaan Yhdysvaltoihin on saatavilla nykyään myös mm. Norwegianilta. Myös Finnairin hinnat kannattaa tarkastaa etenkin, jos matkustaa perinteisten lomakausien ulkopuolella. 
• Omat lentomme ostimme SAS:ilta, jota emme kuitenkaan lentoyhtiönä suosittele, vaikka henkilökunta olikin todella palvelualtista etenkin paluumatkalla.
• Edulliset lentoliput voivat muuttua äkkiä kalliiksi ylimääräisistä matkatavaroista tai matkalaukun ylipainosta tulevien kustannusten takia. Me selvisimme lentokentällä onneksi 65 dollarilla. Tietysti lisäksi tarvitsee maksaa ylimääräisen matkatavaran ostosta, mutta kelvollisen ison matkalaukun voi löytää esimerkiksi Walmartista alle 50 dollarilla.

Olemme kertoneet vinkkejä auton vuokraamiseen ja autovuokraamojen vertailuun sivulla Matkasuunnitelmia. Lisäksi muutamia huomioita näin jälkikäteen:

• Auto on niin olennainen osa road tripiä, että sen valinta kannattaa tehdä huolella ja edullisin vaihtoehto ei mitä todennäköisimmin ole paras. Kaikkia lisäpalveluja (esim. roadside plus) ei ole todellakaan välttämätöntä ostaa, mutta kannattaa varmistua siitä, että vakuutusturva on kohdallaan ja että autoon mahtuu mukavasti. Ilmastoinnille ja tilavalle takakontille on varmasti käyttöä.
• Polttoaineen kulutuksessa on eri automerkkien välillä huomattavia eroja, ja pitkällä road tripillä polttoaineen tarve voi vaikuttaa budjettiin satoja euroja.
• Ainakin meidän kokemuksemme mukaan paikan päällä vuokraamossa kyseisessä kokoluokassa olleiden autojen valikoima oli suppea, vaikka Hertz mainosti useita eri vaihtoehtoja.
• Pitkälle road tripille auto kannattaa varata ajoissa. 

Tietullit, polttoaine ja pysäköinti

Tietulleihin tarvittava rahamäärä riippuu siitä, missä päin Yhdysvaltoja matkustaa ja millaisia teitä pitkin ajaa.

• Tietulleja on etenkin itä- ja länsirannikoilla ja itärannikon ja Chicagon välillä. Jos muistamme oikein, Nevadan ja Tennesseen väliin ei lännestä itään palattaessa tainnut olla yhtään tullillista tietä, vaikkemme niitä silloin edes vältelleet. 
• Tyypillinen tietulli oli $3-$6, joinakin päivinä tietulleja tuli maksettavaksi yhteensä noin kympillä. Kallein tietullimaksu tuli silloin, kun emme olleet hoksanneet ottaa tietullilappua miehittämättömältä tietullipisteeltä ensimmäistä kertaa tullillista tietä käyttäessämme. Tuolloin muutamille maileille tuli hintaa $12.55 ja kaupan päälle sai närkästyneen virkailijan. 
• Yhteensä tietulleihin taisi mennä noin $85, mutta välttelimme tullillisten teiden käyttöä muutamissa kohdissa matkaa, jos muita hyviä vaihtoehtoja oli tarjolla. Usein tietulliton tie on hitaampi, mutta reittinä mielenkiintoisempi.
• Yksi mahdollisuus olisi ollut maksaa tullimaksut elektronisella EZ Passilla, mutta me käytimme mieluummin käteistä. Pientä käteistä kannattaa varata autoon valmiiksi tullimaksujen maksamista varten. 
• Lista tietulleista Yhdysvalloissa englanniksi

Samoin polttoaineen hinta vaihtelee osavaltioittain ja alueittain, ja polttoaineiden hinnoista saa hyvää tietoa suunnittelua varten sivulta Gas Buddy. Toivoimme vuokraamamme amerikkalaisen auton, mutta niitä ei ollut saatavilla Newarkin Hertziltä haluamassamme kokoluokassa, joten valitsimme Toyota Camryn. Tämä tietenkin tarkoitti toisaalta, että polttoaineeseen meni vähemmän rahaa kuin olimme suunnitelleet. Lisäksi polttoaineen keskihinta jäi jonkin verran alhaisemmaksi mihin olimme valmistautuneet. Kallein ostamamme polttoaine taisi maksaa $4.259/gallona  Kaliforniassa ja edullisin taisi olla $3.359/gallona Virginiassa.

Pysäköintivaihtoehtoja on kaikkea maksuttoman ja kymmenien dollarien pysäköintimaksun väliltä.

• Suurkaupunkien keskustoissa pysäköinti on yleensä todella kallista, autoa kun ei halua jättää minne tahansa. Se oli yksi syy, miksi suosimme hostellien sijaan leirintäalueita tai tienvarsimotelleja, joissa pysäköinti sisältyi huonehintaan. 
• Esimerkiksi sisätilapysäköinti Bostonin keskustassa parkkihallissa maksoi 30 dollaria/vuorokausi, Chicagossa pysäköinti hostellin pihassa maksoi 25 dollaria/vuorokausi ja San Franciscossa ulkopysäköinti kauppakeskuksen pihassa majoituksen lähellä 16-19 dollaria/vuorokausi. Vähintään vuorokauden kestäneet pysäköinnit on sisällytetty budjetissamme majoitus-kohtaan.
• Sisätilapysäköinti hotellin parkkihallissa sisältyi huonehintaan ja päivittäisiin palvelumaksuihin Las Vegasissa MGM Grandissa.
• Päiväpysäköintejä meille kertyi noin $50 verran, josta puolet kahden päivän aikana Hollywoodissa Los Angelesissa. 
• Pysäköintimaksu perustui joko aikaan tai oli kertamaksu kyseiselle päivälle.
• Pikkukaupungeissa pysäköinnistä tarvitsi maksaa ainakin Eureka Springissä ($5/3h).
• Pysäköinnistä ei tarvinnut maksaa esimerkiksi Walmartien tai Premiut Outletien pihoissa.

Majoitus

Majoitus on yksi matkustuksen isoimpia kulueriä. Idean telttailuun KOA-leirintäalueilla saimme toisesta matkablogista. Jopa yleensä telttailua harrastamattoman mielestä tämä oli hyvä valinta surkeimpien motellien käyttämisen sijaan! Majoituksesta on yleisesti lisää omalla sivullaan, mutta budjetin kannalta muutamia asioita:

• Jos omistaa teltan, makuupussin ja makuualustan valmiiksi, telttailu on tietenkin vielä edullisempaa kuin silloin kun ne tarvitsee ostaa. Kuitenkin jos ne tarvitsee ostaa, kannattaa ne hankkia vasta Yhdysvalloista.
• Vaikka yöpyisi paljon leirintäalueilla, joka viikolla kannatta suunnitella yöpyvänsä myös sisätiloissa.
• Jos majoituksen suhteen aikoo pysyä budjetissa, majoituksen varavaihtoehdot kannattaa kartoittaa jo Suomessa, jos ensimmäinen vaihtoehto ei vastaakaan odotuksia tai esimerkiksi sää estää telttailun.
• Muista näyttää Autoliiton jäsenkorttia, jolla saat Yhdysvalloissa AAA-alennuksen (yleensä -10 % tai -15 %). Puolestaan KOA-leirintäalueilla on on oma Value Kard. Näistä on tietoa sivulla Matkatarvikkeet.
• KOA-leirintäalueidenkin hinnoissa on suuria eroja sijainnista riippuen. Suosituimpien turistikohteiden vieressä olevat KOA-leirintäalueet voivat olla puolet kalliimpia verrattuna muutaman kymmenen mailin päässä olevaan, mahdollisesti tasokkaampaan KOAan.
• Ainakin me yövyimme lopulta sisätiloissa mieluummin harvemmin, mutta hieman tasokkaammin (esim. Hampton Inn -ketjun hotellissa) kuin edullisimmin, vaikkakin hieman useammin.
• Hyviä kokemuksia tuli myös Best Western -ketjusta (etenkin Best Western Plus), Super 8 -ketjusta että etenkin TripAdvisorin käyttäjien suosiossa yleisesti olevista ei-ketjupaikoista, kuten San Remo San Franciscossa tai SeaCoast Inn Hyannisissa Cape Codissa. Huomaathan, että ketjuhotelleissa huoneen saa usein edullisemmin, jos sen varaa jonkin verran etukäteen.
• Jos majoituksessa on valmis jakamaan kylpyhuoneen, tarkoittaa se useimmiten paljon edullisempaa hintaa (hostellit).
• Majoituksen tiedot kannattaa aina tutkia sekä TripAdvisorista, Googlesta että Bed Bug Registrystä ja Bed Bug Reportsista ikävien yllätysten (ja siten lisäkustannusten) välttämiseksi.

Muita kuluja, jotka kannattaa ottaa huomioon matkan rahankäyttöä suunnitellessa

• Syömiseen ja juomiseen tarvittava päiväbudjetti riippuu tietenkin täysin siitä, millaisissa paikoissa syö ja minkä verran juhlii. 15 dollaria riittää mennen tullen pelkkään pikaruokaan ja banaaneihin, mutta meille sopivampi oli 20-25 dollaria/henkilö/päivä.
• Emme ole Suomessa tottuneet automaksuihin, jotka Yhdysvalloissa ovat yleisiä mm. kansallispuistoissa ja muissakin kohteissa. Automaksuista on tarkempaa tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Vaikka liikkuminen tapahtuukin pääosin autolla, tulee matkalla tilanteita, jolloin on kätevämpää käyttää julkisia liikennevälineitä tai taksia. Näistä kustannuksista on myös tarkempia tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Aktiviteetteihin käytettävä raha muodostaa ison osan matkabudjetista. Kannattaa jo etukäteen suunnitella, haluaako matkaan sisällyttää esim. helikopterimatkan tai jonkin muun luksusosuuden. Lippuja ynnäillessä kympit vaihtuvat äkkiä satasiin, mutta toisaalta aktiviteetteihin kannattaa varata rahaa. Myös lippukustannuksista on lisätietoja Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Internetin käyttö ja prepaid-puhelinkortti: on tilanteita, joissa internetin käytöstä joutuu maksamaan, vaikka maksuton wifi onkin yleinen. Prepaid-puhelinkorttia tarvitaan mm. varausten tekoon tien päällä ja tuttujen kontaktointiin. Näihin kannattaa varata muutama kymppi, tietenkin matkan kestosta riippuen.
• Kameran muistikortti täyttyy road tripillä äkkiä, ja uusien muistikorttien hankkiminen syö odottamattomien kustannusten budjettia, ellei tähän ole varautunut etukäteen joko muistikorteilla tai budjetoimalla.
• Paketin lähettäminen Yhdysvalloista Suomeen on kallista, mutta voi olla jossain tilanteessa tarpeellista ja järkevää. Reilun 16 kilon isokokoisen paketin lähettäminen Suomeen maksoi noin $120 ja se saapui reilussa kahdessa viikossa.
• Yleensä käteistä nostettaessa tarvitsi maksaa nostomaksu. Vaikka rahaa nostaisi satoja dollareita kerralla, nostomaksuista kertyy parin kuukauden matkan aikana useampi kymppi. Kurssi on parempi ostaessa luottokortilla, ja MasterCard ja Visa käyvät lähes joka paikassa.

-Liisa

Hurrikaani Sandyn sotkemat suunnitelmat ja kotiinpaluu

On jo lokakuu 2013, ja on aika palata lähes vuoden takaisiin tunnelmiin. Kirjoittaminen on jäänyt kuluvan vuoden aikana melko minimiin, kun ennen tätä road trippiä minulle tullut välilevynpullistuma on hankaloittanut merkittävästi tietokoneella, ja tabletillakin, kirjoittamista. Riku on puolestaan tehnyt paljon töitä ja on parhaillaan valmistautumassa lähtöön aivan uudenlaisiin seikkailuihin! On kuitenkin korkea aika kirjoittaa matkapäiväkirja loppuun. Tarkoituksenamme on vielä jossakin vaiheessa muistella blogin sivuilla matkamme kohokohtia ja tehdä pientä yhteenvetoa. Kysymyksiä ja kommentteja saa mieluusti lähettää edelleen, jos jokin on jäänyt askarruttamaan.

Päivä 55 / 27.10.2012 / Fredericksburg, VA - Washington DC - Limerick, PA - New Tripoli, PA

Matkan kahdeksannen viikon lauantai käynnistyi leirintäalueella Virginian osavaltiossa. Kuuntelimme aamusta alkaen radiota, jossa kerrottiin itärannikkoa uhkaavasta hurrikaanista, ja pakkasimme tavaroitamme, koska tiesimme, että täyttä takakonttia ei voi myrskytuulen pauhatessa aukoa. Myrskyvaroituksista huolimatta Halloween-koristeet olivat vielä tälläkin leirintäalueella paikallaan.








Tarkoituksenamme oli viettää lauantaipäivä Washington DC:ssä. Riku oli selvittänyt etukäteen, että kaupungin lähistöllä olisi armeijatavaran kauppa nimeltään Full Metal Jacket, ja se olikin päivän ensimmäinen määränpäämme. Riku viihtyi kaupassa useamman tovin ja kauppias teki hänelle sopivan Paracord-rannekkeen.




Jatkoimme matkaa Washington DC:n keskustaan, jossa olimme ajatelleet käydä ainakin Capitolissa ja Lincoln Monumentilla. Molemmat kuitenkin jäivät haaveeksi, koska emme onnistuneet löytämään ainuttakaan parkkipaikkaa täpötäydestä kaupunkikeskustasta useasta yrityksistä huolimatta. Jouduimme siis tyytymään katselemaan kaupunkia auton ikkunoista. Pari tuntia parkkipaikkaa etsittyämme päätimme jatkaa matkaa kohti Philadelphiaa, koska hurrikaanin lähestyminen kävi yhä selvemmäksi.




Ajoimme Philadelphian lähellä sijaitsevaan Premium Outlet Malliin Limerickiin tekemään ostoksia, koska ahkerasta shoppailusta huolimatta vielä muun muassa osa tuliaisista oli ostamatta. Olimme paikalla vasta loppuillasta, joten shoppailuintoa jäi vielä seuraavallekin päivälle lähiseudun toiseen Premium Outlet Malliin. Vaikka nämä ostarit eivät olleet yhtä viihtyisiä kuin Bostonin ja Chicagon lähellä olleet, suosittelemme lämpimästi kyseisiä outletteja. Kaikilla näillä ostareilla on kymmeniä merkkituotekauppoja, ja hinnat sopivat pienemmällekin kukkarolle.

Illalla totesimme, että Philadelphiaan ei olisi kiva mennä sateella, koska suurin osa nähtävyyksistä olisi ollut ulkona. Päätimmekin jatkaa suoraan hieman pohjoisemmaksi viettämään reissun viimeistä leirintäalueyötä, KOA Allentowniin New Tripoliin, mutta tämän yön nukuimme jo autossa. Matkalla näimme talon, joka oli yltä päältä täynnä isoja, hehkulampun kokoisia, värivaloja. Näytti kuin superjouluvalot olisivat vallanneet talon! Harmi, ettei siitä ole kuvaa, melkein olisi pitänyt pysähtyä ikuistamaan se hirvitys. Sen rinnalla melkein hävettää, että aikanaan pidin naapurin pieniä välkkyviä jouluvaloja järkyttävinä.

Päivä 56 / 28.10.2012 / New Tripoli, PA - Easton, PA - Tannersville, PA - Easton, PA

Sunnuntaiaamun pääaihe oli sama kuin lauantainkin, eli hurrikaani tai vähintään todella voimakas myrsky oli lähestymässä, ja meidän oli keksittävä paikka, minne mennä sitä suojaan. Säätiedotteita tutkittuamme päädyimme siihen, että meidän kannattaisi jäädä suhteellisen lähelle lentokenttää, mutta kuitenkin Pennsylvanian osavaltion puolelle. Ahkeran TripAdvisor-tarkastelun jälkeen ja aiempien hyvien kokemusten perusteella menimme Hampton Inn -hotelliin Eastoniin. Yritimme ensin tehdä varauksen puhelimitse, mutta sitten menimme suoraan hotellille ja saimme mukavan huoneen. Tässä vaiheessa teimme varauksen kahdeksi yöksi, kun toivoimme, että pääsisimme vielä loppulomaksi New Yorkiin, vaikka se epätodennäköistä olikin.








Lähdimme viettämään sunnuntai-iltapäivää The Crossings Premium Outlet Malliin Tannersvilleen. Sitä ennen kävimme syömässä parhaassa roskaruokaketjussa, jonka maa päällään kantaa, eli paikassa nimeätään Five Guys. Uskomatonta mutta totta, myös minulle maistui tuon paikan hampurilainen ja vielä kaikilla mausteilla (sanoo ihminen, joka ei yleensä koske pitkällä tikullakaan esimerkiksi ketsuppiin tai sinappiin)! Salaisuus lienee heidän käyttämissään hyvissä raaka-aineissa mm. pihvin osalta.

Matkalla ostarille näimme ihmisiä huoltoasemalla jonoksi asti. Mekin tankkasimme, varmuuden vuoksi täyden tankin, ja nostimme käteistä. Linnut lensivät suurissa parvissa kuin Day After Tomorrow -leffassa.




Iltapäivä ja ilta menivät kuitenkin mukavissa merkeissä Premium Outlet Mallilla. Ostin mm. pari paitaa, joista tuli suosikkejani heti Suomeen palattuani, ja Riku löysi hyvän juoksutakin Under Armourilta - ja minä neuvottelin siihen pienen alennuksen :D (Jos ei muita lahjoja ole, niin puhelahjat nyt ainakin. Osoittautuivat käteviksi myös muutamilla hotelleilla.)

Illalla kävimme ruokakaupassa ennen paluuta hotellille, ja kauppa, etenkin vesihylly, oli ostettu lähes tyhjäksi. Löytyi sieltä kuitenkin evästä meillekin, ja eväinemme linnottauduimme hotellille odottamaan myrskyn nousemista.

Kahdeksannella viikolla listaan tuli yhteensä viisi osavaltiota lisää, joskin vierailut osassa niistä olivat kovin lyhyitä: North Carolina, Virginia, Maryland, Delaware ja Pennsylvania sekä District of Columbia. Kaikissa kuitenkin pysähdyimme vähintään jaloittelemaan. Maileja oli mittarissa noin 10 480, eli kahdaksannella viikolla taitoimme matkaa reilut 1 300 mailia.

Päivä 57 / 29.10.2012 / Easton, PA

Koko maanantaipäivä meni myrskyä odotellessa sisätiloissa. Päivällä oli vielä tarpeeksi hyvä sää käydä hakemassa ruokaa, mutta hyvää autopaikkaa ei kannattanut menettää, joten Riku kävi ruoanhakureissulla jalan. Osassa paikoista oli jo lappu luukulla.

Oli selvää, että myrsky vaikuttaisi koko itärannikkoon merkittävästi. Olimme varanneet majoituksen Manhattanilta New Yorkista matkamme kahdeksi viimeiseksi yöksi jo Suomessa, ja soitin paikan omistajalle peruakseni tulomme. Omistaja kertoi, että aluetta evakuoitiin parhaillaan. Olikin täysin oikea päätös olla lähtemättä pienen kaaoksen vallassa olevaan New Yorkiin. Myöhemmin huomasin netistä, että suunnittelemamme majapaikka oli myrskytuhojen vuoksi suljettu viikkokaupalla myrskyn jälkeen. Teimmekin varauksen hotelliin, jossa majoituimme parhaillaan, torstaihin asti. Onneksi varasimme huoneen tuolloin, koska tiistaina hotelli olikin jo aivan täynnä.

Tuuli ja sade yltyivät koko ajan. Juuri kun olin ehtinyt postata Facebookiin, etteivät sähköt ole menneet, ne menivät. Kello oli tuolloin vajaa kahdeksan illalla. Edessä oli yö ilman sähköä.

Olimme ladanneet iPadien akut täyteen, joten katsoimme iPadilta elokuvan taskulamppujen valossa. Kävin hotellin alakerrassa, mutta hotellin käytävät olivat kuin suoraan kauhuelokuvasta, joten pysyttelimme huoneessamme. Jossakin vaiheessa uni tuli myrskyn pauhusta huolimatta.

Päivä 58 / 30.10.2012 / Easton, PA

Tiistaiaamuna nukuimme pitkään siksikin, koska sähköjä ei ollut. Aamiaissalissa oli tarjolla vähän leipää ja hedelmiä, joita hain meille hotellihuoneeseen. Sitten nukahdin uudestaan. Kun puoleltapäivin heräsimme, valot paloivat, ja sähkökatko oli ohi! Sade jatkui ulkona, ja lippu olisi kannattanut laskea alas lipputangosta ennen myrskyä, jottei näky olisi ollut näin surullinen:




Jossakin vaiheessa iltapäivää myös television elokuvapalvelu alkoi toimia. Näiden muutaman hotellipäivän aikana katsoimmekin mm. elokuvat Ted ja The Campaign, joista jälkimmäinen tuntuu suomalaisesta näkökulmasta aika absurdilta, mutta nähtyämme ja kuultuamme republikaanien ja demokraattien vaalitaistelua kaikessa hulluudessaan koko syksyn ajan, voimme hyvin sanoa, että The Campaign on varsin realistinen kuvaus siitä, mitä Jenkeissä tapahtuu vaalien alla!

Päivä 59 / 31.10.2012 / Easton, PA

Keskiviikkoaamuna hotelliaamiaisella oli varsin täyttä, ja salissa oli hyvin epätyypillisiä hotellivieraita. Lähialueen ihmiset olivat joutuneet jättämään myrskytuhoista kärsineet kotinsa ja tulemaan hotelliin. Parin kilometrin päähän hotellista sähköt palasivat vasta torstaina, joten saimme olla hyvin tyytyväisiä siihen, että kohdallamme sähkökatkos kesti vain yhden yönseudun.




Oli matkamme viimeinen kokonainen päivä Yhdysvalloissa. Hotellilta lähteminen ei kuitenkaan huvittanut, koska paikallisuutisissa oli jatkuvasti sanottu Pennsylvaniassa olevan myrskytuhoja ja ylimääräistä liikennettä pyydettiin välttämään. Lisäksi matkaväsymys painoi. Viimeisiksi päiviksi olisi varmasti riittänyt energiaa ilman myrskyä, mutta myrskyn sotkettua suunnitelmat katsoimme parhaaksi levätä ja ottaa rennosti.

Päivä 60 / 1.11.2012 / Easton, PA - Newark, NJ - Oslo

Torstaiaamuna oli aika pakata loputkin matkatavarat, luopua monista läpi Amerikan meitä palvelleista tavaroista ja sulloa rinkat niin täyteen kuin mahdollista. Luovutimme mukavalle respatyöntekijälle telttamme, kylmälaukkumme ja yhden makuualustan. Makuupussit ja täytettävän makuualustan Riku kiinnitti rinkkoihin, ja ne tulivat mukanamme Suomeen saakka. Parin dollarin tyynyt ja pyyhkeet lensivät hotellin roskalavalle (toisissa olosuhteissa olisimme toki luovuttaneet nämä kierrätyskeskukseen tms.). Hiustenkuivaajan jätin huonesiivoojalle.




Ajoimme Eastonista noin tunnin matkan New Jerseyn osavaltion puolelle Newarkin lentokentälle. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin, koska autonluovutus oli tehtävä alkuiltapäivästä, ja koska emme tienneet, olisiko matkan varrella viivytyksiä. Myrskyn jälkiä oli kuitenkin juuri tällä tieosuudella enää varsin vähän näkyvissä ja matka Newarkiin sujui nopeasti.




Kentällä ajoimme suoraan luovuttamaan auton. Auton tarkastus oli ohi hetkessä, ja sitten Hertzin työntekijä ajoi meidät oikean terminaalin eteen. Maileja matkamittariin oli kertynyt edellisenä kahtena kuukautena huimat 10 541 mailia yhteensä 31 osavaltiossa, vaikkei oikeasti tuntunut yhtään siltä, että olimme ajaneet (Riku oli ajanut ja minä matkustin sujuvasti vieressä) lähes 17 000 kilometriä!




Kentällä tavaroiden sullominen laukkuihin jatkui, ja Riku jätti hellät jäähyväiset häntä hyvin palvelleille, loppuun asti käytetyille Blend-merkkisille kengille. Jouduimme maksamaan yhdestä ylimääräisestä laukusta ylipainomaksua kun kiloja oli maksimimäärä 32, muttemme onneksi myös ylimääräisen laukun maksua. Aluksi vaaka näytti reippaasti yli 32 kiloa, joten käsimatkatavaroihin tuli muutama ylimääräinen kirja kannettavaksi.




Iltapäivä lentokentällä sujui lounastaessa ja odotellessa koneen lähtöä. Lentokentällä oli kovin ruuhkaista, koska alkuviikon lennot oli peruttu. Lähinnä se näkyi kentällä niin, että tarkastuksissa oli pitkät jonot. Lentomme lähti myöhässä, joten meillä oli aikaa lukea kirjoja ja ihmetellä mm. neljää alle kouluikäistä lasta, joilla kaikilla oli sylissään oma tablettitietokone.

Pääsimme matkaan kohti Osloa pari tuntia aikataulua jäljessä. Koska lentomme Oslosta Helsinkiin oli siirtynyt jo pari kertaa syksyn mittaan (älä koskaan lennä SAS:illa!), ei meillä ollut minkäänlaista kiirettä Osloon.

Päivä 61 / 2.11.2011 / Oslo - Helsinki

Lento saapui Osloon paikallista aikaa aamupäivästä. Edessä oli liuta turvatarkastuksia. Sitten väsytti niin paljon, että torkahdimme hetkeksi kentän lattialle. Ennen Helsingin koneen lähtöä kävimme syömässä hyvää, mutta hyvin hinnakasta sushia lentokentän Yo! Sushissa.

Lento Oslosta Helsinkiin oli onneksi lyhyt. Oli perjantai-iltapäivä/alku-ilta Suomen aikaa, ja Rikun isä oli meitä kentällä vastassa. Lämmin, paikoin polttavan kuuma Yhdysvaltain syyskesä vaihtui hetkessä Suomen marraskuisiin pakkaslukemiin.

Tavarat parvekkeelle (kaiken varalta, vaikkemme onneksi ötököille altistuneetkaan), itse pitkään kuumaan suihkuun, ja kotisohva ja oman sängyn lakanat tuntuivat oikein mukavilta hetken aikaa... Vaikkei siinä pitkään mennytkään, kun matkakuume alkoi jälleen jyskyttää mielessä. Takana oli niin upea matka, että vaikka sitä on yrittänyt kymmenin tuhansin sanoin ja sadoin kuvin tänne blogiinkin selittää, niin suurin osa jää silti kertomatta. Kumpikaan meistä ei vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Turha tätä on sen enempää selittää - ymmärrät varmasti mistä puhun, jos olet joskus vastaavan matkan tehnyt.

Jos unelmasi on tehdä road trip halki Amerikan, kaksi sanaa: Tee se!
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Kohti tuntematonta - ensimmäinen päivä

Helsinki - Newark, NJ - Garfield, NJ - Westbrook, CT - West Greenwich, RI

Blog post in English: stay tuned ;)

Lentokoneessa kohti Newarkia 9/03/2012





(yllä) "Mitään en vienyt" (alla) Parhaat naurut useampaan viikkoon, kun lentokoneviltti lähti mukaan.





Myöhemmin lentokoneessa...

Ruudulla luki juuri, että perille saapumiseen on 48 minuuttia. Enpä olisi uskonut näkeväni päivää, jolloin odottaisin koneen laskeutumista yhtä paljon kuin tänään - nautinhan lentämisestä yleensä tosi paljon. Mutta tiedoksi, että SAS:in koneessa on tosi kylmä! Siispä olen onnistunut hankkimaan itselleni suht flunssaisen olon jo 12 tuntia matkaanlähdöstä :D Kun yhdistää sen mojovaan päänsärkyyn ja käytännössä jokaista paikkaa myöten täyteen koneeseen, ei tämä lukeutune matkan kohokohtiin, mutta eiköhän kaikki vielä iloksi muutu, kunhan päästään Yhdysvaltain maankamaralle! Näin vakaasti uskon. Vielä lisähuomio SAS:in lennosta: elokuvan alkamista ei voi valita. Eli elokuvat pyörivät alusta loppuun kaikilla samaa tahtia, eikä mistään edes näe, monelta jokin elokuva seuraavan kerran alkaa. Kyllä Air France ja Lufthansa voittavat niin lämpötiloissa kuin matkan viihdetarjonnassa mennen tullen.

(Olisi mulla ollut positiivistakin sanottavaa, mutta kone alkoi laskeutumaan ja iPad piti sulkea, joten ehdin tähän mennessä vain valittaa :D)

@ Best Western West Greenwich Inn aamulla 9/04/2012

Jo eilen tien päälle päästyämme ja etenkin nyt nukutun yön jälkeen tunnelma on eiliseen lentokoneessa kirjoitettuun verrattuna aika erilainen! Ok, edelleen on hieman flunssainen olo, ja kello on tietysti sekaisin (heräsin viideltä...), mutta muuten tuntuu mukavammalta :)

Eilen koneen laskeuduttua edessä olivat rajamuodollisuudet. Jo rajalla alkoi lippuilotulitus - Yhdysvaltojen lippuja oli joka puolella - iso lippu roikkui katosta, jokaisen kopin luona oli pieni lippu ja niin edelleen. Jonotus meni paljon nopeammin kuin vuonna 2008 Los Angelesiin saapuessani. Nyt terminaalissa oli oikein työntekijä jakamassa lennoilta saapuneita eri koppien eteen jonoihin. (Mietimme vain, onkohan hänen työnsä päivästä toiseen sitä, että "menkää te kopin 38 eteen ja te koppien 50-52 eteen", vai olisiko lentoasematyöntekijöillä työkiertoa?) Vuoroni tuli - menin ennen Rikua - ja olin ajatellut joutuvani vastaamaan vain "business or pleasure" -tyylisiin kysymyksiin, mutta edessä olikin kunnon tentti: minne olen menossa ja miksi, mitä teen Suomessa, miten minulla voi olla näin pitkä loma jne. Muutaman minuutin tiukan kysymystulvan jälkeen tuli sormenjälkien ja valokuvien vuoro, ja pääsin eteenpäin. Riku kertoi, että häneltä oli myös kysytty loman saannista ja työpaikasta.

Matkatavaramme olivat onneksi pyörimässä hihnalla. Riku joutui siis kantamaan kaiken, minä pystyin vetämään vain pientä lentolaukkua, kun menimme ei tullattavaa -kohdasta nopeasti läpi, onnellisesti ilman matkatavaroiden skannauksia (varmaan olisikin muuten mennyt pidempi tovi selitellessä välilevynpullistuman takia mukana olevaa lääkemäärää), ja lähdimme etenemään kohti AirTrain-pysäkkiä autovuokraamolle päästäksemmme. Lentokenttävirkailija jo ennätti kysymään, miksi en osallistu rinkkojen kantamiseen, kun Rikulla oli suuri työ kahden ison rinkan ja yhden repun kanssa. Kuittasin sen vain sanomalla "He's my hero", ja pääsimme jatkamaan matkaa :)

Hertzin autovuokraamo oli helposti löydettävissä. Siellä meitä palvellut nainen oli ehkä enemmän sitä jenkki-perustasoa? Lähtiessämme hän vain iloitsi, että enää 10 minuuttia (ilmeisesti työvuoroa jäljellä). Isompi harmin aihe oli autokysymys, koska asiakaspalvelija ilmoitti vain kaksi vaihtoehtoa olevan vapaana, Toyota Camry ja Nissan Altima. Autoluokkaa emme halunneet korottaa, ja pienemmissäkään autoissa ei ollut mieluisia, joten päädyimme Toyotaan (se siitä toiveesta tehdä matka amerikkalaisella autolla, mutta kuluttaapahan ainakin vähemmän). Meitä odotti tummanharmaa 12808 mailia ajettu vuoden 2012 malli, jossa ainakin tavaratilan koko näytti oikein sopivan isolta! Autoa oli ehditty jo hieman kolhia - hyvin pieniä jälkiä, mutta kuitenkin - ja siksi olisin toivonut tarkempaa vikojen läpikäyntiä pelkän portilla videoinnin lisäksi (vahatussa pinnassa kun ei kaikki videolla näy), mutta siihen oli tyytyminen, ja lähdimme suunnistamaan ulos lentokenttäalueelta ja ensin kohti Walmartia.




Juuri iloittuani, että pääsimme oikeaan suuntaan, en huomannut vielä yhtä liittymää oikealle tielle, ja vain parin mailin päästä lähdöstä ajoimme 1. kerran harhaan :D Onneksi Riku oli ladannut kännykkäänsä kartat, ja niiden avulla pääsimme määränpäähämme eli Garfieldin Walmartiin. Jouduimme tosin karttakämmini takia ajamaan tullimaksutietä pitkin, jossa seuraava kämmi: tullitien alkamiskohta näytti muutama vuosikymmen hylätyltä, eikä kuittia, joka olisi kertonut, mistä tielle tulimme, ollut missään! Arvelimme, ettei tullimaksua perittäisikään, ja sehän tietysti osoittautui vääräksi toisessa päässä... Kun maksu olisi ollut $2.50, nyt se olikin $12.50, ja virkailija aika tiukkaan sävyyn kyseli, onko tällaista tapahtunut aiemmin... No, siitä selvittiin käteisellä.

Suunnistaminen kaikkien epäselvien teiden ja miljoonien ramppien keskellä ei vaikuttanut mitenkään helpolta. Oli jo ennestään tiedossa, että New Jerseyssä on aika karuja seutuja, mutta seudut osoittautuivat vielä sen verran karummiksi, että kävimme tekemässä Walmartissa vain välipalaostoksia (ja ötökkämyrkkyjä... kaiken varalta, jospa niillä olisi sama vaikutus kuin sateenvarjolla - kun sitä jaksaa kantaa mukana, niin ei sada) ja retkeilytarvikekaupat jätimme suosiolla tältä päivältä väliin. Oli siis aika suunnata kohti Rhode Islandia, ja sitten tuli todistettua GPS:n käyttämisen huonommat puolet! Kun olimme ajatelleet kiertää New Yorkin pohjoista kautta, niin Rikun puhelimen GPS johdattikin meidät - arvaatko jo minne - niinpä niin, George Washingtonin sillalle ja Manhattanille!!!! Onneksi Rikulla oli rautaiset hermot Labor Dayn ruuhkassa!









(alla) Upeita maisemia Atlantin rannikon lähellä ajaessamme (Manhattanin seutuvilla kun meni huomio johonkin muuhun!)




Pysähdyimme Connecticutissa syömään Denny's -nimisessä dinerissa, jossa oli oikein maistuvaa kana-avokadosalaattia (Liisa) ja kana-avokadoburritoja (Riku). Näin jenkkiruokaketjujen bongaus on aloitettu :) Pysähdys tässä tuli ennen kaikkea siksi, koska neurokirurgit suosittivat olemaan istumatta autossa pitkiä matkoja kerrallaan, ja olihan istumista jo aika runsaasti tälle päivälle ollut (lentokoneessakin verryttelin koneen takaosassa:).

Ensimmäinen matkapäivämme oli pitkä sekä aikaerosta johtuen että siksi, halusimme heti tien päälle. Viimeiset kymmenet mailit jo puuduttivat, mutta oikea Exit tieltä I-95 North löytyi, ja tämä ensimmäinen majoituksemme oli aivan Interstaten tuntumassa. Siellä check-inissä vastassa oli Italiasta Yhdysvaltoihin muuttanut Maria, joka oli todella ystävällinen. Patjan alle kurkistettuamme ja saatuamme matkatavarat sisään ei ihmeemmin lyhyen wifin käytön lisäksi iltaohjelmaa tarvittu, kun oli aika käydä nukkumaan. Nyt puolestaan on aika lakata rasittamasta välilevynpullistumaani (vaikka tämä tässä sylissä kirjoittaen suht hyvin sujuukin), koska edessä on uusi päivä :)

-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Unelmien matka edessä! / A journey of dreams ahead!

Kuukausien odotus on nyt päättynyt, kun olemme vihdoinkin matkalla Yhdysvaltoihin. Lensimme juuri tunnin verran Helsinki-Vantaalta Tukholman Arlandan kentälle, ja nyt odotamme pääsyä Newarkin koneeseen. Lennämme siis New Jerseyn puolelle New Yorkin lähelle, kentältä noudamme vuokraamamme auton, ja sitten seikkailumme todella alkaa!

Heinäkuussa minulle tullut välilevynpullistuma piti jännityksessä viime hetkille asti, pääsemmekö matkaan, mutta hyvin kävi! Pullistuma toki vaikuttaa osaltaan matkantekoon (ja blogikirjoitusteni pituuteen...), mutta pääasia on, että voimme tehdä matkan - toivotaan, että suunnitellun pituisenakin.

Auringonpaistetta, terveyttä ja hyvää oloa sekä teille että meille,
-Liisa
-------
Months of waiting is finally over, as we are now on our way to the US! Right now we are at the Stockholm Arlanda airport waiting for our flight to Newark, NJ. And our adventure will really begin as we hit the road from there.

The spinal disc herniation, which I got in July, kept us nervous until the last days before departure, but luckily we could begin our journey. Obviously it will affect our trip (and length of my blog posts...), but the most important thing is, that we can travel - hopefully the whole road trip.

Wishing lots of sunshine and healthiness to both you and us!
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad