Vinkkejä road tripin matkabudjetin suunnitteluun

Road trip Yhdysvalloissa ei suinkaan ole edullisin mahdollinen tapa matkustaa, mutta se on paras tapa nähdä ja kokea Yhdysvallat. Tähän on koottu ajatuksia siitä, missä kohtaa matkabudjettia voi tai kannattaa säästää ja missä kohtaa ei välttämättä kannata. Lisäksi tässä on tietoa mm. tietulleista, joita emme itse osanneet arvioida ennen omaa matkaamme kovin tarkasti. 

Lennot ja auto

Lennot kannattaa varata hyvissä ajoin, ellei niiden hankkimista halua jättää viime hetken tarjousten varaan.

• Edulliset lennot voi bongata esimerkiksi Facebookin Lentodiilit-sivun kautta (tosin tästä ei ole omia käyttökokemuksia). 
• Edullisia lentoja useampaan paikkaan Yhdysvaltoihin on saatavilla nykyään myös mm. Norwegianilta. Myös Finnairin hinnat kannattaa tarkastaa etenkin, jos matkustaa perinteisten lomakausien ulkopuolella. 
• Omat lentomme ostimme SAS:ilta, jota emme kuitenkaan lentoyhtiönä suosittele, vaikka henkilökunta olikin todella palvelualtista etenkin paluumatkalla.
• Edulliset lentoliput voivat muuttua äkkiä kalliiksi ylimääräisistä matkatavaroista tai matkalaukun ylipainosta tulevien kustannusten takia. Me selvisimme lentokentällä onneksi 65 dollarilla. Tietysti lisäksi tarvitsee maksaa ylimääräisen matkatavaran ostosta, mutta kelvollisen ison matkalaukun voi löytää esimerkiksi Walmartista alle 50 dollarilla.

Olemme kertoneet vinkkejä auton vuokraamiseen ja autovuokraamojen vertailuun sivulla Matkasuunnitelmia. Lisäksi muutamia huomioita näin jälkikäteen:

• Auto on niin olennainen osa road tripiä, että sen valinta kannattaa tehdä huolella ja edullisin vaihtoehto ei mitä todennäköisimmin ole paras. Kaikkia lisäpalveluja (esim. roadside plus) ei ole todellakaan välttämätöntä ostaa, mutta kannattaa varmistua siitä, että vakuutusturva on kohdallaan ja että autoon mahtuu mukavasti. Ilmastoinnille ja tilavalle takakontille on varmasti käyttöä.
• Polttoaineen kulutuksessa on eri automerkkien välillä huomattavia eroja, ja pitkällä road tripillä polttoaineen tarve voi vaikuttaa budjettiin satoja euroja.
• Ainakin meidän kokemuksemme mukaan paikan päällä vuokraamossa kyseisessä kokoluokassa olleiden autojen valikoima oli suppea, vaikka Hertz mainosti useita eri vaihtoehtoja.
• Pitkälle road tripille auto kannattaa varata ajoissa. 

Tietullit, polttoaine ja pysäköinti

Tietulleihin tarvittava rahamäärä riippuu siitä, missä päin Yhdysvaltoja matkustaa ja millaisia teitä pitkin ajaa.

• Tietulleja on etenkin itä- ja länsirannikoilla ja itärannikon ja Chicagon välillä. Jos muistamme oikein, Nevadan ja Tennesseen väliin ei lännestä itään palattaessa tainnut olla yhtään tullillista tietä, vaikkemme niitä silloin edes vältelleet. 
• Tyypillinen tietulli oli $3-$6, joinakin päivinä tietulleja tuli maksettavaksi yhteensä noin kympillä. Kallein tietullimaksu tuli silloin, kun emme olleet hoksanneet ottaa tietullilappua miehittämättömältä tietullipisteeltä ensimmäistä kertaa tullillista tietä käyttäessämme. Tuolloin muutamille maileille tuli hintaa $12.55 ja kaupan päälle sai närkästyneen virkailijan. 
• Yhteensä tietulleihin taisi mennä noin $85, mutta välttelimme tullillisten teiden käyttöä muutamissa kohdissa matkaa, jos muita hyviä vaihtoehtoja oli tarjolla. Usein tietulliton tie on hitaampi, mutta reittinä mielenkiintoisempi.
• Yksi mahdollisuus olisi ollut maksaa tullimaksut elektronisella EZ Passilla, mutta me käytimme mieluummin käteistä. Pientä käteistä kannattaa varata autoon valmiiksi tullimaksujen maksamista varten. 
• Lista tietulleista Yhdysvalloissa englanniksi

Samoin polttoaineen hinta vaihtelee osavaltioittain ja alueittain, ja polttoaineiden hinnoista saa hyvää tietoa suunnittelua varten sivulta Gas Buddy. Toivoimme vuokraamamme amerikkalaisen auton, mutta niitä ei ollut saatavilla Newarkin Hertziltä haluamassamme kokoluokassa, joten valitsimme Toyota Camryn. Tämä tietenkin tarkoitti toisaalta, että polttoaineeseen meni vähemmän rahaa kuin olimme suunnitelleet. Lisäksi polttoaineen keskihinta jäi jonkin verran alhaisemmaksi mihin olimme valmistautuneet. Kallein ostamamme polttoaine taisi maksaa $4.259/gallona  Kaliforniassa ja edullisin taisi olla $3.359/gallona Virginiassa.

Pysäköintivaihtoehtoja on kaikkea maksuttoman ja kymmenien dollarien pysäköintimaksun väliltä.

• Suurkaupunkien keskustoissa pysäköinti on yleensä todella kallista, autoa kun ei halua jättää minne tahansa. Se oli yksi syy, miksi suosimme hostellien sijaan leirintäalueita tai tienvarsimotelleja, joissa pysäköinti sisältyi huonehintaan. 
• Esimerkiksi sisätilapysäköinti Bostonin keskustassa parkkihallissa maksoi 30 dollaria/vuorokausi, Chicagossa pysäköinti hostellin pihassa maksoi 25 dollaria/vuorokausi ja San Franciscossa ulkopysäköinti kauppakeskuksen pihassa majoituksen lähellä 16-19 dollaria/vuorokausi. Vähintään vuorokauden kestäneet pysäköinnit on sisällytetty budjetissamme majoitus-kohtaan.
• Sisätilapysäköinti hotellin parkkihallissa sisältyi huonehintaan ja päivittäisiin palvelumaksuihin Las Vegasissa MGM Grandissa.
• Päiväpysäköintejä meille kertyi noin $50 verran, josta puolet kahden päivän aikana Hollywoodissa Los Angelesissa. 
• Pysäköintimaksu perustui joko aikaan tai oli kertamaksu kyseiselle päivälle.
• Pikkukaupungeissa pysäköinnistä tarvitsi maksaa ainakin Eureka Springissä ($5/3h).
• Pysäköinnistä ei tarvinnut maksaa esimerkiksi Walmartien tai Premiut Outletien pihoissa.

Majoitus

Majoitus on yksi matkustuksen isoimpia kulueriä. Idean telttailuun KOA-leirintäalueilla saimme toisesta matkablogista. Jopa yleensä telttailua harrastamattoman mielestä tämä oli hyvä valinta surkeimpien motellien käyttämisen sijaan! Majoituksesta on yleisesti lisää omalla sivullaan, mutta budjetin kannalta muutamia asioita:

• Jos omistaa teltan, makuupussin ja makuualustan valmiiksi, telttailu on tietenkin vielä edullisempaa kuin silloin kun ne tarvitsee ostaa. Kuitenkin jos ne tarvitsee ostaa, kannattaa ne hankkia vasta Yhdysvalloista.
• Vaikka yöpyisi paljon leirintäalueilla, joka viikolla kannatta suunnitella yöpyvänsä myös sisätiloissa.
• Jos majoituksen suhteen aikoo pysyä budjetissa, majoituksen varavaihtoehdot kannattaa kartoittaa jo Suomessa, jos ensimmäinen vaihtoehto ei vastaakaan odotuksia tai esimerkiksi sää estää telttailun.
• Muista näyttää Autoliiton jäsenkorttia, jolla saat Yhdysvalloissa AAA-alennuksen (yleensä -10 % tai -15 %). Puolestaan KOA-leirintäalueilla on on oma Value Kard. Näistä on tietoa sivulla Matkatarvikkeet.
• KOA-leirintäalueidenkin hinnoissa on suuria eroja sijainnista riippuen. Suosituimpien turistikohteiden vieressä olevat KOA-leirintäalueet voivat olla puolet kalliimpia verrattuna muutaman kymmenen mailin päässä olevaan, mahdollisesti tasokkaampaan KOAan.
• Ainakin me yövyimme lopulta sisätiloissa mieluummin harvemmin, mutta hieman tasokkaammin (esim. Hampton Inn -ketjun hotellissa) kuin edullisimmin, vaikkakin hieman useammin.
• Hyviä kokemuksia tuli myös Best Western -ketjusta (etenkin Best Western Plus), Super 8 -ketjusta että etenkin TripAdvisorin käyttäjien suosiossa yleisesti olevista ei-ketjupaikoista, kuten San Remo San Franciscossa tai SeaCoast Inn Hyannisissa Cape Codissa. Huomaathan, että ketjuhotelleissa huoneen saa usein edullisemmin, jos sen varaa jonkin verran etukäteen.
• Jos majoituksessa on valmis jakamaan kylpyhuoneen, tarkoittaa se useimmiten paljon edullisempaa hintaa (hostellit).
• Majoituksen tiedot kannattaa aina tutkia sekä TripAdvisorista, Googlesta että Bed Bug Registrystä ja Bed Bug Reportsista ikävien yllätysten (ja siten lisäkustannusten) välttämiseksi.

Muita kuluja, jotka kannattaa ottaa huomioon matkan rahankäyttöä suunnitellessa

• Syömiseen ja juomiseen tarvittava päiväbudjetti riippuu tietenkin täysin siitä, millaisissa paikoissa syö ja minkä verran juhlii. 15 dollaria riittää mennen tullen pelkkään pikaruokaan ja banaaneihin, mutta meille sopivampi oli 20-25 dollaria/henkilö/päivä.
• Emme ole Suomessa tottuneet automaksuihin, jotka Yhdysvalloissa ovat yleisiä mm. kansallispuistoissa ja muissakin kohteissa. Automaksuista on tarkempaa tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Vaikka liikkuminen tapahtuukin pääosin autolla, tulee matkalla tilanteita, jolloin on kätevämpää käyttää julkisia liikennevälineitä tai taksia. Näistä kustannuksista on myös tarkempia tietoa Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Aktiviteetteihin käytettävä raha muodostaa ison osan matkabudjetista. Kannattaa jo etukäteen suunnitella, haluaako matkaan sisällyttää esim. helikopterimatkan tai jonkin muun luksusosuuden. Lippuja ynnäillessä kympit vaihtuvat äkkiä satasiin, mutta toisaalta aktiviteetteihin kannattaa varata rahaa. Myös lippukustannuksista on lisätietoja Matkabudjetti-sivun kommenttien vastauksissa.
• Internetin käyttö ja prepaid-puhelinkortti: on tilanteita, joissa internetin käytöstä joutuu maksamaan, vaikka maksuton wifi onkin yleinen. Prepaid-puhelinkorttia tarvitaan mm. varausten tekoon tien päällä ja tuttujen kontaktointiin. Näihin kannattaa varata muutama kymppi, tietenkin matkan kestosta riippuen.
• Kameran muistikortti täyttyy road tripillä äkkiä, ja uusien muistikorttien hankkiminen syö odottamattomien kustannusten budjettia, ellei tähän ole varautunut etukäteen joko muistikorteilla tai budjetoimalla.
• Paketin lähettäminen Yhdysvalloista Suomeen on kallista, mutta voi olla jossain tilanteessa tarpeellista ja järkevää. Reilun 16 kilon isokokoisen paketin lähettäminen Suomeen maksoi noin $120 ja se saapui reilussa kahdessa viikossa.
• Yleensä käteistä nostettaessa tarvitsi maksaa nostomaksu. Vaikka rahaa nostaisi satoja dollareita kerralla, nostomaksuista kertyy parin kuukauden matkan aikana useampi kymppi. Kurssi on parempi ostaessa luottokortilla, ja MasterCard ja Visa käyvät lähes joka paikassa.

-Liisa

Hurrikaani Sandyn sotkemat suunnitelmat ja kotiinpaluu

On jo lokakuu 2013, ja on aika palata lähes vuoden takaisiin tunnelmiin. Kirjoittaminen on jäänyt kuluvan vuoden aikana melko minimiin, kun ennen tätä road trippiä minulle tullut välilevynpullistuma on hankaloittanut merkittävästi tietokoneella, ja tabletillakin, kirjoittamista. Riku on puolestaan tehnyt paljon töitä ja on parhaillaan valmistautumassa lähtöön aivan uudenlaisiin seikkailuihin! On kuitenkin korkea aika kirjoittaa matkapäiväkirja loppuun. Tarkoituksenamme on vielä jossakin vaiheessa muistella blogin sivuilla matkamme kohokohtia ja tehdä pientä yhteenvetoa. Kysymyksiä ja kommentteja saa mieluusti lähettää edelleen, jos jokin on jäänyt askarruttamaan.

Päivä 55 / 27.10.2012 / Fredericksburg, VA - Washington DC - Limerick, PA - New Tripoli, PA

Matkan kahdeksannen viikon lauantai käynnistyi leirintäalueella Virginian osavaltiossa. Kuuntelimme aamusta alkaen radiota, jossa kerrottiin itärannikkoa uhkaavasta hurrikaanista, ja pakkasimme tavaroitamme, koska tiesimme, että täyttä takakonttia ei voi myrskytuulen pauhatessa aukoa. Myrskyvaroituksista huolimatta Halloween-koristeet olivat vielä tälläkin leirintäalueella paikallaan.








Tarkoituksenamme oli viettää lauantaipäivä Washington DC:ssä. Riku oli selvittänyt etukäteen, että kaupungin lähistöllä olisi armeijatavaran kauppa nimeltään Full Metal Jacket, ja se olikin päivän ensimmäinen määränpäämme. Riku viihtyi kaupassa useamman tovin ja kauppias teki hänelle sopivan Paracord-rannekkeen.




Jatkoimme matkaa Washington DC:n keskustaan, jossa olimme ajatelleet käydä ainakin Capitolissa ja Lincoln Monumentilla. Molemmat kuitenkin jäivät haaveeksi, koska emme onnistuneet löytämään ainuttakaan parkkipaikkaa täpötäydestä kaupunkikeskustasta useasta yrityksistä huolimatta. Jouduimme siis tyytymään katselemaan kaupunkia auton ikkunoista. Pari tuntia parkkipaikkaa etsittyämme päätimme jatkaa matkaa kohti Philadelphiaa, koska hurrikaanin lähestyminen kävi yhä selvemmäksi.




Ajoimme Philadelphian lähellä sijaitsevaan Premium Outlet Malliin Limerickiin tekemään ostoksia, koska ahkerasta shoppailusta huolimatta vielä muun muassa osa tuliaisista oli ostamatta. Olimme paikalla vasta loppuillasta, joten shoppailuintoa jäi vielä seuraavallekin päivälle lähiseudun toiseen Premium Outlet Malliin. Vaikka nämä ostarit eivät olleet yhtä viihtyisiä kuin Bostonin ja Chicagon lähellä olleet, suosittelemme lämpimästi kyseisiä outletteja. Kaikilla näillä ostareilla on kymmeniä merkkituotekauppoja, ja hinnat sopivat pienemmällekin kukkarolle.

Illalla totesimme, että Philadelphiaan ei olisi kiva mennä sateella, koska suurin osa nähtävyyksistä olisi ollut ulkona. Päätimmekin jatkaa suoraan hieman pohjoisemmaksi viettämään reissun viimeistä leirintäalueyötä, KOA Allentowniin New Tripoliin, mutta tämän yön nukuimme jo autossa. Matkalla näimme talon, joka oli yltä päältä täynnä isoja, hehkulampun kokoisia, värivaloja. Näytti kuin superjouluvalot olisivat vallanneet talon! Harmi, ettei siitä ole kuvaa, melkein olisi pitänyt pysähtyä ikuistamaan se hirvitys. Sen rinnalla melkein hävettää, että aikanaan pidin naapurin pieniä välkkyviä jouluvaloja järkyttävinä.

Päivä 56 / 28.10.2012 / New Tripoli, PA - Easton, PA - Tannersville, PA - Easton, PA

Sunnuntaiaamun pääaihe oli sama kuin lauantainkin, eli hurrikaani tai vähintään todella voimakas myrsky oli lähestymässä, ja meidän oli keksittävä paikka, minne mennä sitä suojaan. Säätiedotteita tutkittuamme päädyimme siihen, että meidän kannattaisi jäädä suhteellisen lähelle lentokenttää, mutta kuitenkin Pennsylvanian osavaltion puolelle. Ahkeran TripAdvisor-tarkastelun jälkeen ja aiempien hyvien kokemusten perusteella menimme Hampton Inn -hotelliin Eastoniin. Yritimme ensin tehdä varauksen puhelimitse, mutta sitten menimme suoraan hotellille ja saimme mukavan huoneen. Tässä vaiheessa teimme varauksen kahdeksi yöksi, kun toivoimme, että pääsisimme vielä loppulomaksi New Yorkiin, vaikka se epätodennäköistä olikin.








Lähdimme viettämään sunnuntai-iltapäivää The Crossings Premium Outlet Malliin Tannersvilleen. Sitä ennen kävimme syömässä parhaassa roskaruokaketjussa, jonka maa päällään kantaa, eli paikassa nimeätään Five Guys. Uskomatonta mutta totta, myös minulle maistui tuon paikan hampurilainen ja vielä kaikilla mausteilla (sanoo ihminen, joka ei yleensä koske pitkällä tikullakaan esimerkiksi ketsuppiin tai sinappiin)! Salaisuus lienee heidän käyttämissään hyvissä raaka-aineissa mm. pihvin osalta.

Matkalla ostarille näimme ihmisiä huoltoasemalla jonoksi asti. Mekin tankkasimme, varmuuden vuoksi täyden tankin, ja nostimme käteistä. Linnut lensivät suurissa parvissa kuin Day After Tomorrow -leffassa.




Iltapäivä ja ilta menivät kuitenkin mukavissa merkeissä Premium Outlet Mallilla. Ostin mm. pari paitaa, joista tuli suosikkejani heti Suomeen palattuani, ja Riku löysi hyvän juoksutakin Under Armourilta - ja minä neuvottelin siihen pienen alennuksen :D (Jos ei muita lahjoja ole, niin puhelahjat nyt ainakin. Osoittautuivat käteviksi myös muutamilla hotelleilla.)

Illalla kävimme ruokakaupassa ennen paluuta hotellille, ja kauppa, etenkin vesihylly, oli ostettu lähes tyhjäksi. Löytyi sieltä kuitenkin evästä meillekin, ja eväinemme linnottauduimme hotellille odottamaan myrskyn nousemista.

Kahdeksannella viikolla listaan tuli yhteensä viisi osavaltiota lisää, joskin vierailut osassa niistä olivat kovin lyhyitä: North Carolina, Virginia, Maryland, Delaware ja Pennsylvania sekä District of Columbia. Kaikissa kuitenkin pysähdyimme vähintään jaloittelemaan. Maileja oli mittarissa noin 10 480, eli kahdaksannella viikolla taitoimme matkaa reilut 1 300 mailia.

Päivä 57 / 29.10.2012 / Easton, PA

Koko maanantaipäivä meni myrskyä odotellessa sisätiloissa. Päivällä oli vielä tarpeeksi hyvä sää käydä hakemassa ruokaa, mutta hyvää autopaikkaa ei kannattanut menettää, joten Riku kävi ruoanhakureissulla jalan. Osassa paikoista oli jo lappu luukulla.

Oli selvää, että myrsky vaikuttaisi koko itärannikkoon merkittävästi. Olimme varanneet majoituksen Manhattanilta New Yorkista matkamme kahdeksi viimeiseksi yöksi jo Suomessa, ja soitin paikan omistajalle peruakseni tulomme. Omistaja kertoi, että aluetta evakuoitiin parhaillaan. Olikin täysin oikea päätös olla lähtemättä pienen kaaoksen vallassa olevaan New Yorkiin. Myöhemmin huomasin netistä, että suunnittelemamme majapaikka oli myrskytuhojen vuoksi suljettu viikkokaupalla myrskyn jälkeen. Teimmekin varauksen hotelliin, jossa majoituimme parhaillaan, torstaihin asti. Onneksi varasimme huoneen tuolloin, koska tiistaina hotelli olikin jo aivan täynnä.

Tuuli ja sade yltyivät koko ajan. Juuri kun olin ehtinyt postata Facebookiin, etteivät sähköt ole menneet, ne menivät. Kello oli tuolloin vajaa kahdeksan illalla. Edessä oli yö ilman sähköä.

Olimme ladanneet iPadien akut täyteen, joten katsoimme iPadilta elokuvan taskulamppujen valossa. Kävin hotellin alakerrassa, mutta hotellin käytävät olivat kuin suoraan kauhuelokuvasta, joten pysyttelimme huoneessamme. Jossakin vaiheessa uni tuli myrskyn pauhusta huolimatta.

Päivä 58 / 30.10.2012 / Easton, PA

Tiistaiaamuna nukuimme pitkään siksikin, koska sähköjä ei ollut. Aamiaissalissa oli tarjolla vähän leipää ja hedelmiä, joita hain meille hotellihuoneeseen. Sitten nukahdin uudestaan. Kun puoleltapäivin heräsimme, valot paloivat, ja sähkökatko oli ohi! Sade jatkui ulkona, ja lippu olisi kannattanut laskea alas lipputangosta ennen myrskyä, jottei näky olisi ollut näin surullinen:




Jossakin vaiheessa iltapäivää myös television elokuvapalvelu alkoi toimia. Näiden muutaman hotellipäivän aikana katsoimmekin mm. elokuvat Ted ja The Campaign, joista jälkimmäinen tuntuu suomalaisesta näkökulmasta aika absurdilta, mutta nähtyämme ja kuultuamme republikaanien ja demokraattien vaalitaistelua kaikessa hulluudessaan koko syksyn ajan, voimme hyvin sanoa, että The Campaign on varsin realistinen kuvaus siitä, mitä Jenkeissä tapahtuu vaalien alla!

Päivä 59 / 31.10.2012 / Easton, PA

Keskiviikkoaamuna hotelliaamiaisella oli varsin täyttä, ja salissa oli hyvin epätyypillisiä hotellivieraita. Lähialueen ihmiset olivat joutuneet jättämään myrskytuhoista kärsineet kotinsa ja tulemaan hotelliin. Parin kilometrin päähän hotellista sähköt palasivat vasta torstaina, joten saimme olla hyvin tyytyväisiä siihen, että kohdallamme sähkökatkos kesti vain yhden yönseudun.




Oli matkamme viimeinen kokonainen päivä Yhdysvalloissa. Hotellilta lähteminen ei kuitenkaan huvittanut, koska paikallisuutisissa oli jatkuvasti sanottu Pennsylvaniassa olevan myrskytuhoja ja ylimääräistä liikennettä pyydettiin välttämään. Lisäksi matkaväsymys painoi. Viimeisiksi päiviksi olisi varmasti riittänyt energiaa ilman myrskyä, mutta myrskyn sotkettua suunnitelmat katsoimme parhaaksi levätä ja ottaa rennosti.

Päivä 60 / 1.11.2012 / Easton, PA - Newark, NJ - Oslo

Torstaiaamuna oli aika pakata loputkin matkatavarat, luopua monista läpi Amerikan meitä palvelleista tavaroista ja sulloa rinkat niin täyteen kuin mahdollista. Luovutimme mukavalle respatyöntekijälle telttamme, kylmälaukkumme ja yhden makuualustan. Makuupussit ja täytettävän makuualustan Riku kiinnitti rinkkoihin, ja ne tulivat mukanamme Suomeen saakka. Parin dollarin tyynyt ja pyyhkeet lensivät hotellin roskalavalle (toisissa olosuhteissa olisimme toki luovuttaneet nämä kierrätyskeskukseen tms.). Hiustenkuivaajan jätin huonesiivoojalle.




Ajoimme Eastonista noin tunnin matkan New Jerseyn osavaltion puolelle Newarkin lentokentälle. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin, koska autonluovutus oli tehtävä alkuiltapäivästä, ja koska emme tienneet, olisiko matkan varrella viivytyksiä. Myrskyn jälkiä oli kuitenkin juuri tällä tieosuudella enää varsin vähän näkyvissä ja matka Newarkiin sujui nopeasti.




Kentällä ajoimme suoraan luovuttamaan auton. Auton tarkastus oli ohi hetkessä, ja sitten Hertzin työntekijä ajoi meidät oikean terminaalin eteen. Maileja matkamittariin oli kertynyt edellisenä kahtena kuukautena huimat 10 541 mailia yhteensä 31 osavaltiossa, vaikkei oikeasti tuntunut yhtään siltä, että olimme ajaneet (Riku oli ajanut ja minä matkustin sujuvasti vieressä) lähes 17 000 kilometriä!




Kentällä tavaroiden sullominen laukkuihin jatkui, ja Riku jätti hellät jäähyväiset häntä hyvin palvelleille, loppuun asti käytetyille Blend-merkkisille kengille. Jouduimme maksamaan yhdestä ylimääräisestä laukusta ylipainomaksua kun kiloja oli maksimimäärä 32, muttemme onneksi myös ylimääräisen laukun maksua. Aluksi vaaka näytti reippaasti yli 32 kiloa, joten käsimatkatavaroihin tuli muutama ylimääräinen kirja kannettavaksi.




Iltapäivä lentokentällä sujui lounastaessa ja odotellessa koneen lähtöä. Lentokentällä oli kovin ruuhkaista, koska alkuviikon lennot oli peruttu. Lähinnä se näkyi kentällä niin, että tarkastuksissa oli pitkät jonot. Lentomme lähti myöhässä, joten meillä oli aikaa lukea kirjoja ja ihmetellä mm. neljää alle kouluikäistä lasta, joilla kaikilla oli sylissään oma tablettitietokone.

Pääsimme matkaan kohti Osloa pari tuntia aikataulua jäljessä. Koska lentomme Oslosta Helsinkiin oli siirtynyt jo pari kertaa syksyn mittaan (älä koskaan lennä SAS:illa!), ei meillä ollut minkäänlaista kiirettä Osloon.

Päivä 61 / 2.11.2011 / Oslo - Helsinki

Lento saapui Osloon paikallista aikaa aamupäivästä. Edessä oli liuta turvatarkastuksia. Sitten väsytti niin paljon, että torkahdimme hetkeksi kentän lattialle. Ennen Helsingin koneen lähtöä kävimme syömässä hyvää, mutta hyvin hinnakasta sushia lentokentän Yo! Sushissa.

Lento Oslosta Helsinkiin oli onneksi lyhyt. Oli perjantai-iltapäivä/alku-ilta Suomen aikaa, ja Rikun isä oli meitä kentällä vastassa. Lämmin, paikoin polttavan kuuma Yhdysvaltain syyskesä vaihtui hetkessä Suomen marraskuisiin pakkaslukemiin.

Tavarat parvekkeelle (kaiken varalta, vaikkemme onneksi ötököille altistuneetkaan), itse pitkään kuumaan suihkuun, ja kotisohva ja oman sängyn lakanat tuntuivat oikein mukavilta hetken aikaa... Vaikkei siinä pitkään mennytkään, kun matkakuume alkoi jälleen jyskyttää mielessä. Takana oli niin upea matka, että vaikka sitä on yrittänyt kymmenin tuhansin sanoin ja sadoin kuvin tänne blogiinkin selittää, niin suurin osa jää silti kertomatta. Kumpikaan meistä ei vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Turha tätä on sen enempää selittää - ymmärrät varmasti mistä puhun, jos olet joskus vastaavan matkan tehnyt.

Jos unelmasi on tehdä road trip halki Amerikan, kaksi sanaa: Tee se!
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Suuntana LA, opasteena Tyynenmeren rantaviiva

Tätä kirjoittaessa matkasimme pitkin historiallista Amerikan pääkatua, eli Route 66, Oklahoma Citystä kohti Kansasin Pittsburgia seitsemännen matkaviikkomme ensimmäisenä päivänä. Pittsburgissa olikin niin paljon ohjelmaa, että kuvatalkoot sain valmiiksi vasta eilen illalla, ja tuolloin Joplinin KOA:n wifiä käytti niin moni, etten saanut yhteyttä. Nyt uusi yritys! Kiitos bloginlukija R:lle vinkistä oikeanlaisista é-kirjaimista, toivoo nimimerkki "Olen omistanut iPadin noin kolme kuukautta, kekseliäisyyteni on rajallista enkä ole lukenut ohjekirjaa". Nyt minäkin voin kirjoittaa cafen sijasta café.

Päivä 25 / 28.9.2012 / San Francisco, CA - [Pigeon Point Lighthouse] - Santa Cruz, CA - Pacific Grove, CA [Point Pinos Lighthouse] - Carmel, CA - Monterey, CA

Perjantaiaamuna San Franciscossa oli pilvistä ja sumuista ajaessamme kaupungin halki ja Highwaylle 1, jonka varrella vietimme matkan seuraavat kolme päivää. Matka jatkui harmillisen sumuisena suuren osan perjantaipäivästä ja seuraavinakin päivinä, mutta siitä huolimatta Tyynenmeren rantaa pitkin matkustaminen oli mahtava kokemus, ja lämpötila kohosi jatkuvasti Los Angelesia lähestyttäessä alun vajaasta paristakymmenestä Celsius-asteesta 35 asteen paikkeille.




Ajettuamme ensin San Franciscon keskustassa ja noin tunnin verran valtatiellä 1 pysähdyimme lyhyesti Pigeon Pointin majakalla katselemaan merelle.







Jatkoimme reilun tunnin verran Santa Cruziin. Siellä kävimme ensin ihailemassa luonnonkivisiltaa Natural Bridges State Beachilla, jossa jäljellä on vielä yksi kolmesta luonnonsillasta. Uloin silta romahti 1900-luvun alussa ja toinen sortui myrskyssä vuonna 1980, mutta onneksi vielä tämä yksi on jäljellä. Vettä pakoon juossut lintu järjesti meille ylimääräisen ohjelmanumeron.




Ajoimme rannalta Santa Cruzin keskustaan. Olin selvittänyt lounaspaikan etukäteen, mutta se oli lounasajasta huolimatta kiinni, joten söimme lounaaksi sushia viereisessä ravintolassa nimeltään I Love Sushi. Siellä oli hyviä Unagi-rullia, California-rullat olivat ok. Outoa oli, että osa sushiannoksista olisi tarjoiltu kastikkeiden kanssa, mutta onneksi huomasin asian ruokalistalta ja sain nauttia sushini ihan vain soijan kera. Jos olisimme lomailleet vain Kaliforniassa, Santa Cruzissa olisi hyvin voinut viettää puoli päivää tai päivän.







Ajoimme Santa Cruzista pari tuntia Montereyn viereen Pacific Groveen, jossa oli päivän pääkohde eli Point Pinos Lighthouse. Kyseisen majakan alakerrokset ovat itse asiassa majakanvartijan talo, joten pääsimme samalla vierailemaan majakanvartijan talossakin! Paikalla oli myös nykyinen majakan dosentti, 1950-luvulla talossa asunut nainen, jonka mies oli ollut majakanvartija. Point Pinos on yksi Yhdysvaltojen länsirannikon vanhimmista majakoista.




Majakanvartijan talossa oli monta mielenkiintoista yksityiskohtaa:







Ollessamme lähdössä majakalta meistä tarjouduttiin ottamaan yhteiskuva, ja sehän sopi meille yhteisen kaksiviikkoisemme ikuistamiseksi.




Majakan lähellä oli hautausmaa, jonka olivat valloittaneet Bambi sukulaisineen. Eräs rouva kertoi ohi kävellessään, että tuodut kukkakimput eivät välttämättä haudoilla kauaa pysy, vaan häviävät parempiin suihin.




Ajoimme seuraavaksi hotellille ja kirjauduimme sisään. Majoituimme Super8-tienvarsimotellissa, jonka neljän hengen huone oli tilava ja siisti, ja seudun yleistä alkaen $200 motelli- ja hotellihintatasoa mukavasti edullisempi veroineen vähän alle $130 hintaan. Yhdysvalloissa matkustaessa on aina ilo, kun löytää suihkun, josta tulee vettä kunnollisella paineella ja jonka lämpötilaa pystyy säätämään.




Minä ja Riku lähdimme ennen yhteistä illallista ajelulle Carmeliin, jota oli kovasti kehuttu opaskirjoissa. Se oli kuitenkin pettymys. Carmel on keski-iän ylittäneiden golfinharrastajien paikka luksustuotekauppoineen ja samanlaiseksi osoittautui 17 Mile Drive samana iltana. Ellei autonasi siis ole Ferrari, Lexus tai vastaava, ei kannata suunnitella illallista 17 Mile Driven varteen!

Poistuttuamme superautojen keskeltä vaivautuneena tämän vuoden Toyota Camryllamme ajoimme Montereyn keskustaan, joka vaikutti todella kivalta. Harmi, että meidän täytyi jatkaa matkaa seuraavana aamuna, koska Montereyn keskustaan olisi mielellään mennyt tutustuman tarkemminkin. Söimme The Mucky Duckissa, jonka valitsimme, koska se näytti kivalta, ja se olikin mukava istuskelupaikka ja ruokakin oli hyvää. Illan kruunasi osaltani viereinen suklaapuoti.




Päivä 26 / 29.9.2012 / Monterey, CA - [Point Lobos] - Big Sur [Café Kevah] - Pismo Beach, CA - Santa Maria, CA

Lähdimme aamulla jatkamaan matkaa ensin kohti Big Suria ja sitten Pismo Beachille ja yöksi Santa Mariaan. Ensin kuitenkin pysähdyimme Point Lobosissa, jota majakalla meitä opastanut mies oli kehunut seudun kauneimmaksi paikaksi. Aaltojen osumista rantakallioon oli kiva katsoa ja rantakallio oli muotoutunut todella mielenkiintoiseksi.













Matkalla kohti Big Suria pysähdyimme ihastelemaan merimaisemaa ja pilveen peittyvää rantakalliota.




Big Surissa pysähdyimme lounaalle ulkoilmakahvila Café Kevahiin.







Korkeimmalla tasanteella on ravintola Nepenthe, sen alla Café Kevah, josta myös mukava näköala ja alimpana mukava pieni kauppa. Erityisin tuote oli kaupan parvekkeella - tällaisen haluaisin omallekin parvekkeelle!




Big Surista oli muutaman tunnin ajomatka Pismo Beachille. Pysähdyimme jälleen aika ajoin ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Minäkin menin ratin taakse parin mailin ajaksi, niin sain kokea millaista on ajaa Highway 1:llä. Pysähdyimme myös kun Riku huomasi rannalla satoja hylkeitä. Heillä oli meneillään jälleen yksi rento päivä.







Istuuduimme Pismo Beachille viettämään piknikiä Subway-eväinemme juuri ennen auringonlaskua. Tämä piknik oli kestoltaan noin kymmeneksen perinteisistä vappupiknikeistä, mutta paikka, kaikella kunnioituksella Helsingin puistoja kohtaan, oli hieman erityisempi.













Pismo Beachilla(kin) olisi viihtynyt pidempään, niin rannalla kuin rantabulevardin kaupoissa ja ravintoloissa, ja olimme harkinneet majoittuvamme siellä, mutta Santa Marian Best Western Plus Big America oli vienyt voiton TripAdvisorin arvioiden perusteella. Hyviin arvioihin olikin syytä, koska tämä oli paras tienvarsimajoitus tähän mennessä: tilava ja siisti huone ja kylpyhuone ja jopa ok aamiainen, vaikkakin jälleen kerran kertakäyttöastioilta.

Päivä 27 / 30.9.2012 / Santa Maria, CA - Santa Barbara, CA - Malibu, CA - Los Angeles/Woodland Hills, CA




Kolmannen Highway 1 -ajopäivän lämpötilat ja pilvettömältä taivaalta porottava aurinko houkuttelivat aamusta lähtien rannalle. Lähdimme Santa Mariasta kohti Santa Barbaraa. Ensimmäisen rannan pysäköintialue oli täynnä, mutta seuraavalle pääsimme. Valitettavasti rannalle oli kulkeutunut kasvillisuutta ja rannan läheisyydessä oli merenpohjassa jos jonkinlaista kasvia, mutta tämän esteradan ylitettyä pääsi uimaankin. Vaikkei tuullut paljon, aika ajoin mereltä tuli rantaan aika reippaita aaltoja.







Pysähdyimme aterioimaan Taco Bellissä ja jatkoimme sitten kohti Malibua.







Rannat muuttuivat paljon siistimmän näköisiksi kasvillisuuden määrän osalta, eli uimaan kannattaa mennä Malibussa. Malibussa oli upeaa olla rannalla auringonlaskun aikaan, vaikkemme enää ehtineetkään uimaan.










Ajoimme yöksi Los Angelesin alueelle Woodland Hillsiin, jossa majoituimme Best Western Woodland Hills Innissä. Tämäkin majoitusvalinta onnistui, koska huone oli mukava, lähellä oli mm. ruokakauppoja ja matka Hollywoodiin oli kohtuullinen. Samalla rahalla olisimme saaneet Hollywoodista ehkä dormisängyt, jos niitäkään, eikä pysäköinnistä tarvinnut maksaa ylimääräistä. Hotellilla oli ulkouima-allas, joka jäi minulta ja Rikulta testaamatta, koska sinne pääsi vain iltakahdeksaan asti ja vesi olisi ollut mukavan lämmintä vasta puolenpäivän tienoilla.




Vaikka olisi ollut kiva lähteä katsomaan Los Angelesia iltavalaistuksessa, päätimme jäädä illaksi majapaikkaan, koska seuraavana päivänä Rikulle ja minulle oli luvassa erityisohjelmaa. :)
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad