9/10/2012

Ostoksia Wrenthamin outlet-ostoskylässä ja päivä Bostonissa

Päivä 4 / 6.9.2012 / Middleboro, MA - Wrentham, MA - Boston, MA

Ensimmäinen aamu leirintäalueella oli hieman viileä, mutta sää lämpeni nopeasti. Leirintäalue vaikutti suht eläväiseltä näin alkusyksystäkin. Syyspäivien lämpötilat eroavat Suomen koleudesta toki merkittävästi. Telttailijoita ei ollut kuin pari, mutta kaikenkokoisia matkailuautoja sen sijaan vähintään kolmekymmentä leirintäalueen eri puolilla, ehkä enemmänkin. Mökeissäkin näytti olevan asukkaita.











Maksettuamme majoituksen päärakennuksella järjestelimme matkatavaramme niin, että valmistauduimme ottamaan vain repun ja pienen lentolaukun Bostoniin. Tämä järjestely osoittautui toimivaksi suurkaupungissa, ja aiommekin tehdä samoin myös esim. Chicagossa. Pysäköintihalleista kun kuitenkin aina on jonkin verran matkaa hostelliin tai hotelliin, jossa yövymme.

Emme kuitenkaan lähteneet suoraan Bostoniin. Majoitusta maksaessamme kysyimme vinkkiä isosta ostoskeskuksesta Bostonin lähellä, ja meille suositeltiin leirintäalueelta puolen tunnin ajomatkan päässä ollutta ostosparatiisia nimeltään Wrentham Village Premium Outlets. Lähdinme ajamaan kohti Wrenthamia niin, että olimme perillä suunnilleen puoliltapäivin. Osoittautui, kuten toki nimestä olisi voinut päätellä, että kyseessä ei ollut vain ostoskeskus vaan iso ostoskylä - suomalaisen pikkukaupungin keskustan kokoinen!




Teimme ostoksia: Riku osti urheiluvaatteita -30% alennuksella (merkki on kuulemma jenkkihintoihin verrattuna kalliimpi Suomessa), itse ostin koruja ja vaatteita, ja alennus taisi olla kaikissa vähintään -50%. Riku yritti löytää myös vaelluskenkiä ja -vaatteita, mutta mieluisia ei vielä löytynyt, eikä myöskään minulle pikkulaukkua, jota kaipaan joka päivä enemmän ja enemmän (en ottanut sellaista lainkaan mukaan, koska ostan aina joka matkalta uuden).

Viiden tunnin ostosrupeaman päätteeksi kävimme syömässä paikan food courtissa, jollaisia on viime vuosina ilmestynyt Suomeenkin. Siis useita ruokailuvaihtoehtoja: kiinalaista, pizzaa, voileipiä jne. ja näille yhteinen iso alue, jossa on pöydät ja tuolit. Valitsimme tällä kertaa Sbarron pizzapalat. Pidämme molemmat smoothiesta, ja Riku meni ostamaan vielä sellaisen, mutta mikä pettymys: liikkeen nimi oli fresh-jotain, mutta mansikka-kiivi"smoothie" sisälsi kiivisiirappia jne. ja oli kaukana raikkaasta, tuoreista hedelmistä valmistetusta smoothiesta! Siispä jätettyämme juomatta siirapin ja syötyämme törkeän hyvät pizzapalat lähdimme etsimään autoamme suurelta parkkipaikalta ja kohti Bostonia.

Olimme alun perin ajatelleet menevämme torstaina Salemiin Bostonin lähelle, mutta tämän miellyttävän muutoksen suunnitelmiin vuoksi päätimme jättää Salemissa käynnin lauantaille. Sen sijaan ajoimme Bostoniin Quincyn kautta, näin saimme ihailla merenrantaa ja nähdä Bostonin piirtyvän vasten taivaanrantaa auringon jo laskiessa.




Ajoimme Bostonin keskustaan, ja meitä tervehtivät upeat punatiiliset vanhat rakennukset ja korkeat pilvenpiirtäjät. Olimme selvittäneet jo Suomessa, että Ritz-Carltonin alla on Millenium Parking Garage, joka olisi hostellimme lähellä ja johon auton voisi turvallisesti jättää hintaan $30/vuorokausi. Tätä protestoin pitkään, että hinta auton säilyttämisestä on lähes sama kuin hinta omasta yöpymisestä, mutta halusimme nähdä myös kaupunkeja matkamme varrella ja luonnollisesti haluamme pidempien pysähdysten ajaksi automme turvaan. Siispä kalliit pysäköintimaksut otettiin matkan kustannuksissa huomioon yöpymällä hostelleissa Saimme sentään auton sisätilaan - näimme myös ulkoparkkiksen, jossa hinta olisi ollut mukavat $29/vuorokausi.

Suunnistimme siis jalan muutaman korttelin päähän, keväällä auenneeseen HI Bostoniin. Siellä kohtasimme reissun seuraavan vastoinkäymisen: olimme varanneet 2 paikkaa 6 hengen sekadormista, mutta hostelli oli ylibuukattu, ja meidät olisi laitettu ensimmäiseksi yöksi eri dormeihin. Sehän ei tietenkään meille käynyt jo siksikin, että tavaramme olivat samassa laukussa. Emmekä ylipäätään halunneet eri huoneisiin. Mikä oli ärsyttävintä, tilannetta ei selitetty meille lainkaan ennen kuin meille vain ojennettiin eri huoneiden avaimet! Aikanme väänsimme asiasta, ja lopulta saimme heiltä sen verran rahaa kuin erotus on samassa huoneessa yöpymiseen toisessa hostellissa, 40 Berkeleyssä, joka ei majoita useampaa kuin yhtä vierasta dormeihin, eli saimme oman huoneen. Tähän meni paljon aikaa ja vaivaa, ja jouduimme siirtymään tavaroinemme (minäkin onneksi pystyin kantamaan jotain pientä) noin kilometrin verran toiselle hostellille, mutta palvelu ensimmäisessä oli niin surkeaa, ettei muuta vaihtoehtoa ollut.

Yövyimme lopulta molemmat yöt 40 Berkeleyssä. Hostellille sisäänkirjautumisen jälkeen kävimme kävelyllä kauniissa naapurustossa, jossa oli upeita taloja, ja istuimme iltaa läheisessä baarissa.








Baarista palatessamme kävimme hostellin viereisessä Seven-Elevenissä ostamassa vielä pientä iltapalaa. Sieltä löytyi ihan oikeaa smoothieta :) Hostellilla oli kaikista näkemistäni hostelleista paras oleskelutila - suuri, hyviä huonekaluja - joten hyödynsimme vielä sitä yön tunteina. Selviteltäviä asioita koskien jatkoreittiä riitti, joten blogipäivitykset jäivät siltä illalta. Respan väki halusi tietää, miten hyvää yötä sanotaan suomeksi, ja pidin heille pikakurssin siitä, miten h, y, ä ja ö sanotaan. Tällaiset pienet kohtaamiset ovat aina ulkomailla ollessa yhtä mukavia.

Torstai oli sään puolesta jo parempi päivä. Koko ajan on ollut kyllä lämmintä, mutta tiistaina ja keskiviikkona satoi aika lailla, emmekä olleet sen takia voineet mennä merenrantaristeilylle Cape Codissa. Liian kuumaa ei tarvitsekaan olla.

Päivä 5 / 7.9.2011 / Boston ja Cambridge, MA

Perjantaina lähdimme viettämään Boston-päivää puoliltapäivin valvottuamme edellisiltana myöhään. Sää oli puolipilvinen ja oli tosi lämmin. Olin huomannut hostellin antamasta esitteestä aamulla parinkin eri olutpanimon tehdaskierrokset. Molempia emme ennättäneet tehdä, mutta Samuel Adamsin olutpanimolla pääsimme vierailemaan. Menimme lähettyville metrolla - reissun ensimmäinen metromatka, ja jälleen yksi lisää listaan vierailluista metroista ympäri maailman - ja panimo oli vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Aulassa ennen varsinaista panimokierrosta oli esillä Samuel Adamsin tuotevalikoimaa ja historiaa.








Kierros tehtaalla päättyi oluenmaisteluun. Riku urakoi lasien tyhjennyksen meidän molempien puolesta :D Minäkin maistoi hieman, ja vaikken oluesta pidäkään (ja kun alkoholijuomat ovat muutenkin kiellettyjä välilevynpullistuman lääkkeiden vuoksi), oli olut, jota saa vain Bostonista hanasta, parasta koskaan maistamaani olutta. Lisäksi opimme oluenmaisteluvaiheet sisältäen värin ihailua, kirkkauden katselua ja sitä varsinaista maistelua :) Onneksi opas ei valinnut minua uhrikseen kysyessään eräältä joukosta, jotka ensimmäistä kertaa maistoivat Samuel Adamsin olutta, miksi - jo kyseinen nainen sai sen verran rankkaa buuausta kertoessaan, ettei pidä oluesta :D








Itselleni kierros ei ollut mikään elämys, mutta Riku selvästi tykkäsi - ja hyvä niin, etenkin kun hän joutuu ajamaan koko ajan ainakin ensimmäiset viikot. Oloni on kylläkin ollut viime päivinä jo yllättävän hyvä, joten ehkä pääsen ratin taakse vielä tulevien viikkojen aikana! Toki edelleenkään en voi esim. kantaa mitään, koska huomaan kyllä, että pullistuma muistuttaa itsestään ylimääräisestä rasituksesta, kuten matkatavaroiden siirtelystä. Flunssakin onneksi hellitti pian alettuaan, joten tässähän on päässyt ihan lomailun makuun!

Olutpanimolta jatkoimme jälleen metrolla kohti Harvardia, joka on itse asiassa Cambridgen puolella.




Iltapäivä oli jo pitkällä, joten menimme Harvardin metroaseman läheisen kirjakaupan kahvilaan lounaalle. Jaoimme wrapin ja patongin, ja tässä paikassa oli saatavilla myös kippo erilaisia meloneja (ilman mitään siirappeja/ks. edellinen päivä). Autoon kun on vaikea ottaa mukaan oikeastaan muita hedelmiä kuin banaaneja, etenkin kun meillä ei ainakaan vielä ole kylmälaukkua.








Myöhäisen lounaan jälkeen (ja ostettuamme pinon kirjoja) kävimme tietysti kävelyllä Harvardin yliopiston alueella. Eräs suomalainen nuori nainen tuli pyytämään, että ottaisin kuvan kamerallaan hänestä kuultuaan jutustelumme :)
















Harvardista menimme metrolla Fenway Parkiin juuri pahimman iltapäiväruuhkan aikaan. Ehdimme käydä vielä ostamassa kansion, johon säilömme kaikki luottokorttikuitit tarkistamista varten, sekä kortit ja esitteet, jotka säilytämme ihan vain koska haluamme :) Jokaisessa liikkeessä tarjotaan jäsenkorttia, niin myös tässä. "We are just visiting", olemme vain käymässä, tulee jo näin muutaman päivän jälkeen lähes automaattisesti meiltä molemmilta. Osa myyjistä kysyy sen jälkeen, mistä olemme. Tähän mennessä paras reaktio tuli myyjältä perjantai-iltana, kun hän kysyi, "Where is that?" eli missä se on :D

Jatkoimme kohti baseball-stadionia, kun yllättäen alkoi rankkasade ja lyhyt ukkosmyrsky noin puolta tuntia ennen kuin pelin olisi pitänyt alkaa, joten pelin alku viivästyi. Sitten ei enää satanut koko iltana. Tämän viivästyksen vuoksi meille jäi hyvää aikaa tehdä Red Sox -fanituoteostoksia :D Olimme jo katselleet etukäteen netistä, että Red Soxin tunnus, B-kirjain, on aika kivan näköinen. Ja kun kyseessä on tylsä, mutta amerikkalaisten keskuudessa valtavan suosittu laji, pitihän meidän yrittää samaistua joukkoon. Ostin svetarin (jota tosin en koko iltana voinut käyttää, kun muutenkin oli jo kuuma) ja Riku osti minimailan. Sopivaa lippistä ei Rikulle vielä löytynyt.




Menimme katsomoon jo kun valmistelut olivat käynnissä:








Sitten oli tietenkin kansallishymnien aika (vastassa siis oli Toronto Blue Jays), ja sitten päästiin seuraamaan peliä.




Mennessäni ostamaan kesken pelin vesipullon minulle kuitenkin tuli olo, että olen väärässä paikassa, koska kaikilla luki paidassa, lakissa tai jossain muualla Red Sox, joten kävin vielä katsomassa lippiksiä ja löysin meille molemmille sopivan koon, joten pystyimme sitten naamioitumaan aina tarvittaessa.








Peli itsessään on aivan käsittämättömän tylsä - etenkin kun ei ymmärtänyt kaikkea mitä tapahtui - vaikka Riku yrittikin kovasti selittää. Siksi ei ollut vaikea päätös lähteä pois kesken seitsemännen vuoroparin aikana, etenkin, kun Red Sox oli häviöllä.




Eniten illassa yllätti se, kuinka suuri stadion oli lähes jokaista paikkaa myöten täynnä, vaikkei ollut mikään ratkaiseva peli (kai). Mutta se näkyi, että bostonilaiset rakastavat omiaan ja jaksavat kannustaa heitä loppuun asti, ja lopputulos kai olikin tasaisempi kuin lähtiessämme ollut tilanne 1-5 (tai jotain sinne päin). Kannatti käydä kuitenkin!




Jatkamme pian matkaa, joten eilisen ja lauantain tapahtumien kertominen jää toiseen kertaan...
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

Beer tasting, baseball, and Dinosaur BBQ

Day 5 / 9/07/2012 / Boston and Cambridge, MA

The day in Boston had a nice start, we went to the Samuel Adams brewery and took a tour there. Yes, the first day I wasn't driving and I'm drinking first thing in the morning. But hey, I'm on holiday. The tour was really interesting and we learned why all of the bigger beer brands in the States, like Budweiser, taste like they've been watered down, and what ingredients do what to the beer.




After the tour, or as a part of the tour, we got to taste three Samuel Adams beers. First was Boston Lager which is a good, quality lager. The second one was Octoberfest which seems like an upgrade to Boston Lager and it is sold more than any other Sam Adams beer if you consider only the days that the beer is on sale, Octoberfest being sold only around this time of the year. The last beer was also the best one, Red Brick. The beer got it's name from the red brick buildings that are everywhere in Boston and of course from the color of the beer. The most interesting thing about this beer is that you can only get it from tab and only in Boston. It seems that people take pride from being from Boston and Samuel Adams is using that pretty well in its marketing and brand building.







After the tour we decided to balance our day and went from a Boston alcohol sanctuary to a sanctuary of knowledge, Harvard. The whole campus area is huge and we only visited a small portion of it but still I think we got a good climpse of the atmosphere there.







We also visited a Harvard bookstore which was hard to forget as it had Harvard flags and banners everywhere in the store, I guess the students need to be reminded of where they study or maybe it's just for the tourists.




The final stop of the day was the most important place in Boston, Fenway Park. Even early on when we were planning the trip we decided that we would go see a baseball game since neither of us had ever seen one.







Since baseball is such a huge thing in Boston, I think we made a good choice with the Red Sox, just too bad that they lost but from what I've heard, it's pretty common. The Red Sox had just returned from a long road trip so the stadium was full and the atmosphere was great.




Everybody seemed to be wearing something from the Red Sox store so we decided to try and blend in with the locals. Don't know if it worked but at least we tried.




Day 6 / 9/08/2012 / Boston, MA - Salem, MA - [Mohawk Trail] - Deerfield, MA - Greenfield, MA - Bennington, VT - Middleville, NY

On Saturday it was time to get back on the road.




We first headed just north of Boston to hunt some witches in Salem. We didn't see anyone flying with a broom but then again we didn't wait for the sunset so maybe after it there would have been more supernatural things to spot. We did visit the Salem Witch Museum which had interesting information about the famous witch hunts of 1692.



After Salem we set out to route 2 and the Mohawk Trail which was, for me, the best part of the road trip so far, at least when it comes to the sceneries. Almost the whole trail is surrounded by big forrests and huge hills and rivers, or a river. It's just a beautiful place that would be great for hiking and canooing and just outdoors activities and we can recommend this trail to everybody who is interested in the above mentioned things or to anyone who likes driving in smaller, devious roads in hills and forests. Unfortunately the weather was rainy almost the whole time so we couldn't enjoy the sceneries as much as we would have liked.

On the trail we stopped to a souvenir shop just to buy something to drink but we ended up spending over an hour there talking to the very nice shopkeeper.







After spending longer on the Mohawk trail and because we had to readjust the pressure of our tires, problems using psi and a lousy air compressor, we didn't arrive to our campground until 1am. Still we put up our tent for the first time and slept pretty well on our new air mats and in sleeping bags.




Day 7 / 9/09/2012 / Middleville, NY - Herkimer, NY - Syracuse, NY - Farmington, NY

The KOA Herkimer Diamond campground was at an awesome location, right next to a river. The campground seemed like the kind of place you could easily spend more time in with lots of activites possible.




After doing some shopping in the local Walmart we headed out for today's main attraction, Dinosaur BBQ, in Syracuse. Those of you who have watched Man vs. Food might recognize the place. And it was at least as good as it seemed on tv.
The ribs were amazing, the meat almost fell of the bones, by far the best ribs I've ever had and maybe ever will.



-Riku

- Posted using BlogPress from my iPad

9/09/2012

Soccer and shopping - days 3 & 4

Day 3 / 9/05/2012 / Hyannis, MA - Foxborough, MA [Gillette Stadium] - Middleboro, MA

The third day started with some camera problems. We were trying to copy the pictures from the camera to Liisa's iPad without copying the pictures that were already on the iPad and Liisa accidently removed all of the pictures from the camera. We lost every picture from our second day. We used the whole morning to research how we could save the pictures. The innkeepers were extremely helpful, they let us check-out at 2 pm when the actual check-out would have been 11 am. They also knew there would a program available online we could use to restore the pictures. The program, Stellar, seemed to work as it found all of the pictures but we couldn't save the pictures anywhere before buying the program and when we bought it, there was a 4 to 24 hours handling period for the order. So we have to wait to get our hands on a computer before we can try again.

After the camera problems we set out to Cape Cod Chips Factory. There we took a tour of the factory which was a little disappointing. All we saw were factory workers clearly tired of their work. At least we got some chips without preservatives for our trip.




The drive to the factory and from the factory to our next destination, our first campground, was an interesting one as it was pooring. It was raining so hard that it was difficult to see anything and driving on a highway made sure I had no problems staying focused.




We arrived to our KOA campground after the office had closed but they have a very convenient system. If you check-in after business hours, there is a mailbox with all of the free camping spots and you just have to sign a sheet with your information and enclose the money or your credit card information in an envelope and they handle your check-in in the morning and you get your receipt when the office opens.




After checking our tent site we headed to Gillette Stadium to see a Major League Soccer game. My goal is to see a game in every continent, just have figure out how I can see one in Antarctica, maybe the scientists have teams there... When I was about to buy tickets to the game, a guy wearing an employee badge came and gave us tickets to the game for free.











The game wasn't too good but wasn't too bad either. The home team, New England Revolutions won the game pretty easily. After the game we went back to the campground and as it was already well past midnight we decided to just sleep in the car.

Day 4 / 9/06/2012 / Middleboro, MA - Wrentham, MA - Boston, MA

Thursday day was shopping day. We found an outlet mall, or an outlet village, pretty close to the campground and we managed to spend a few hours there quite easily. Even I managed to find something to buy though not as much as Liisa.




Next stop was Boston where we would have our first day without driving. The drive from the mall to Boston was uneventful and we got there before sunset and drove around the city before parking the car. We decided to leave the car to an indoor parking lot. When planning the trip we realized that if we were going to spend time in the bigger cities, we would have to spend money on parking as well as accommodation. For example the car park in Boston cost us $60 and we were in Boston for about 40 hours.

After parking our car we went to the hostel we had booked, Hostelling International Boston. We found out however that the hostel was overbooked. After arguing with the evening manager for about half an hour we managed to get a room in another hostel just ten minutes away. We were really disappointed with the service at HI because they had made a mistake and seemed really unwilling to do anything about it. Luckily the room we got was at 40 Berkeley where the service was great and the whole place seemed like a nice place. Even the breakfast was good, the best so far and the first place that offered bacon and eggs instead of just some sweet things like every other place so far.

After settling in the hostel we decided to go for a beer. The receptionist recommended an Irish pub nearby and since we were in Boston that seemed appropriate. The place was some kind of mixture of a pub, nightclub, and sports bar. Since Boston is the home of Samuel Adams it seems that in every bar you can get at least Samuel Adams' Boston Lager and probably some other Sam Adams beers. This is a good thing because unlike the major US beer brands, like Budweiser and Coors, Sam Adams has really good craft beers and they taste like a beer should taste like. Because I had already had a Sam Adams the previous night at the campground, I decided to have a Blue Moon instead. I also tried something new, Harpoon IPA. If you like IPAs, it's worth a try.




More tales from Boston coming soon...
-Riku

- Posted using BlogPress from my iPad

9/06/2012

Ensimmäiset kohokohdat: majakkavierailu Cape Codissa ja jalkapalloa Foxboroughssa

Päivä 2 / 4.9.2012 / West Greenwich, RI - Providence, RI - North Truro, MA [Cape Cod Light] - Provincetown, MA - Hyannis, MA

Vietimme 2. matkapäivän aamupäivän motellilla. Aamiaista tarjoiltiin kello kymmeneen saakka, ja huone oli luovutettava yhteentoista mennessä. Aamiaisella yllätyin siitä, että käytössä olivat kertakäyttöastiat! Tarjolla oli paahtoleipää ja bageleita, hilloja, vaahterasiirappia ja maapähkinävoita, muroja, muffinseja, mehua - aika sokerista, eikö totta!

Ylipäätään motellin hinta-laatusuhdetta ajatellen, lähempänä Cape Codia ja Bostonia Best Western -ketjussa hinta näytti lähes tuplaantuvan, mutten usko laadun nousevan samassa tasossa. Tämä oli hyvä valinta ensimmäiselle yölle. Jos olisimme saapuneet motellille aiemmin, olisimme hyödyntäneet myös uima-allasta ja Riku kuntosalia (itse olen välilevynpullistumani takia kuntoilukiellossa).

Lähdimme liikkeelle motellilta, ja tankattuamme auton (keskikulutus selvinnee paremmin joltakin toiselta päivältä, koska Manhattanin ruuhkassa paloi takuulla paljon bensaa) ajoimme noin 20 minuutin päässä olevaan Providencen kaupunkiin. Ensimmäinen päivä oli ollut aurinkoinen, mutta kuten olimme sääennustetta tutkittuamme osanneet odottaa, nyt satoi. "Amerikassa kaikki on suurta", sanotaan, ja se näyttää pitävän paikkansa: sadepisaratkin ovat isompia. Harmillisesti sade ei tauonnut, joten kävimme vain Providence Placen kauppakeskuksessa. Pääasia täältä hankittavaksi oli AT&T:n prepaid-puhelinkortti, ettei majapaikkavarauksia ym. tarvitse soitella kansainvälisinä puheluina. Lisäksi kävimme mm. Abercrombie & Fitchillä.

(Kirjoitettu lokakuussa 2013: Muistan elävästi kuvailleeni tähän kohtaan majakkavierailuamme Cape Cod Lightissa portaiden kiipeämisestä vanhan majakan paikalla käymiseen, kaikkea muuta Cape Codissa päivän aikana tekemäämme ja auton ikkunoista näkemäämme ja niin edelleen. Nämä kappaleet ovat näköjään hukkuneet bittiavaruuteen matkalla blogiin! Sanottakoon, että Cape Cod Light on todellakin vierailun arvoinen paikka. Siellä voisi helposti viettää muutaman yön, tai vaikka viikonkin, jos esimerkiksi vuokraisi mökin - tai hyvillä telttailusäillä. Provincetown oli myös oikein mielenkiintoinen sateenkaarikaupunki Cape Codin kärjessä! Samoin siellä oli monta muuta mukavaa pikkukaupunkia, esimerkiksi Hyannis, jossa yövyimme. Toivon vielä joskus palaavani Cape Codiin.)

Ajoimme Hyannisin merenrantakaupunkiin ja siellä yövyimme SeaCoast Innissä. Meillä oli ollut tarkoitus telttailla, mutta huonon sääennusteen takia emme uskaltautuneet vielä telttailemaan. Kävimme kuitenkin ostamassa teltan Sports Authoritystä, joka oli avoinna kymmeneen. Sitten olisimme menneet syömään SeaCoast Innin omistajan meille suosittelemaan Spanky's Clam Shackiin, mutta se, kuten myös kadun toisella puolella ollut ruokapaikka, olivat jo lopettaneet ruokatarjoilun (aukioloajat ovat ilmeisesti sen mukaan, onko ihmisiä syömässä vai ei, koska tarjoilija kertoi syyksi sen, että oli ollut niin hiljaista), joten jatkoimme amerikkalaisten ruokaketjujen parissa. Tällä kerralla saman katon alta löytyi niin KFC kuin Taco Bell, ja otimme ruoat mukaamme majapaikkaan.

Päivä 3 / 5.9.2012 / Hyannis, MA - Foxborough, MA [Gillette Stadium] - Middleboro, MA

Valvoimme myöhään mukavan tilavassa ja siistissä huoneessamme, joten enää kolmannen matkapäivän aamuna en herännyt viideltä :) Aamiaista tarjoiltiin jälleen kello kymmeneen, ja vaikka minun ei edellispäivän aamiaisen jälkeen olisi pitänyt yllättyä kertakäyttöastioista, yllätyin silti. Tarjolla oli suht sama valikoima kuin edellisessä paikassa. Aamiaisen jälkeen varmistin check-out-aikaa, joka olisi ilmeisesti ollut yhdeltätoista, mutta hyvä palvelu vain jatkui ja meille sanottiin, että voimme pitää huoneemme kahteen asti! Tämä osoittautuikin hyödylliseksi, koska mokasin ihan kunnolla pian huoneeseen palattuamme: tarkoitukseni oli tuoda kameralta iPadille 2. matkapäivän kuvat. Kuitenkin, koska 1. matkapävän kuvat olivat kamerassa, en halunnut niitä tuplana. Ruudulla oli kaksi vaihtoehtoa: tuo kaikki tai poista kaikki, ja minä tyhmä ajattelin, että se tarkoittaa että poista kaikki valinnat - eli että olisin sitten vain valinnut tietyt kuvat!! Ja yhdellä painalluksella kaikki katosi. Ei siis tarvitse odotella kuvia 2. päivältä ainakaan hetkeen :( :( Selvitimme asiaa, ja Best Buyssä asialle ei voitu juuri nyt tehdä asialle mitään, mutta Google kertoi ohjelmia, joista yhtä päädyimme kokeilemaan. Kuvat näyttivät vielä olevan muistikortin tiedoissa, mutta ohjelmaanhan ei tietenkään välittömästi oston jälkeen voinut saada tarvittavia tietoja, joten jää nähtäväksi, milloin pystymme seuraavan kerran kuvien palautusta kokeilemaan PC:llä - matkan varrellako, vai vasta Suomessa.

Ei auta kuin ajatella, että hyvä, että tuli mokattua nyt eikä esim. parin viikon päästä... En tosin tajua, miten yhdellä painalluksella voi saada kaiken katoamaan, koska ei iPad mielestäni edes kysynyt, että "oletko varma". Harmi, että tämä sattui juuri majakkavierailupäivän kuville.

Kuvashown keskellä kävimme sekä retkeilytarvikekaupassa, joka oli ollut edellisenä iltana jo kiinni, että uudestaan Sports Authorityssä. Nyt meillä on teltan lisäksi myös makuualustat ja makuupussit, ja olemme valmiit leireilyyn :)





Iltapäivä oli jo pitkällä, kun lähdimme täyden palvelun SeaCoast Innistä kohti Cape Cod Chips Factoryä. Odotin tosin tehdasvierailulta enemmän, ja katseltuamme ikkunan läpi työhönsä kyllästyneen laaduntarkkailijan työskentelyä ja sipsien kulkua hihnoilla olimmekin jo ostamassa pieniä pusseja eri makuja, ja lähdimme jälleen jatkamaan matkaa. Rankkasade oli saanut jo muutaman mailin matkan sipsitehtaalle ajaessamme uuden merkityksen, kun vettä oli tullut niin ettei eteen nähnyt. Ajoimme kohti matkamme ensimmästä leirintäaluetta matkalla Cape Codiin huomaamamme Liquor Storen kautta, josta Riku osti mukaan matkan ensimmäiset oluet ja minä ostin kaksi pulloa vettä :D Plymouthissa pysähdyimme Walmartissa tekemään ostoksia, jotka 1. päivänä olivat jääneet tekemättä, ja sitten ajoimme leirintäalueelle Middleboroon.




Leirintäalueen vastaanotto oli jo mennyt kiinni saapuessamme tänne puoli seitsemältä, mutta vastaanoton olevassa laatikossa oli vapaiden paikkojen tietoja. Omat tiedot ja maksu piti laittaa taskuun, joka pudotettiin postiluukusta, ja vastaanotossa varsinaisesti käydään seuraavana aamuna. Kätevää!




Kävimme katsomassa telttapaikan ja sitten lähdimme ajamaan kohti Foxboroughta ja Gillette Stadiumia, jossa kahdeksalta alkoi MLS (Major League Soccer) -peli. Näin Rikun tavoitteeseen käydä katsomassa jalkapalloa ympäri maailma tuli yksi maanosa lisää. Olimme juuri ostamassa lippuja, kun paikalle tuli mies, jolla oli stadionin työntekijän paita päällä - ja hän halusi antaa meille ilmaiset liput! Säästimme siis yli 100 dollaria! Rikukin pääsi ostosten teon makuun ostaessaan New England Revolutionsin pelipaidan. Riku keskittyi jalkapalloon, minä keskityin syömään kanansiipiä. Onneksi koko iltana ei satanut.




Riku ei halunnut jäädä ruuhkaan, joten lähdimme hieman ennen pelin päättymistä, jolloin tilanne oli kotijoukkueelle 2-0 ja vastustaja oli juuri tehnyt oman maalin. Ajoimme takaisin Middleboroon KOA-leirintäalueelle. Oli pimeää ja väsytti, joten päätimme nukkua autossa ja harjoitella teltan kasaamista seuraavalla leirintäalueella. Hyvin nukutti, minäkin heräsin "vasta" puoli kahdeksalta mentyämme nukkumaan puolenyön tienoilla. Niska ja yläselkäkin ovat yllättävän hyvässä kunnossa - kunhan muistan ottaa rauhallisesti :)
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

9/05/2012

Hit the road, Jack - first two days

Day 1 / Helsinki - Newark, NJ - Garfield, NJ - Westbrook, CT - West Greenwich, RI

After working our asses off during spring and summer, we are finally on the road. After a very cold plane ride over the Atlantic, we arrived to Newark International Airport. Because of Liisa's spinal disc herniation I had the pleasure of carrying both of our big backpacks and my small backpack to Hertz car rental, luckily Liisa was able to pull the small airplane bag on wheels. One of the Customs and Border Protection officers called me a sherpa and tried to make Liisa take one of the bags from me.

Unfortunately Hertz didn't have an American car for us so we had to settle for a 2012 Toyota Camry. Although the car isn't American made, which would have been better for the theme of our trip, it's a nice car. A little too nice, it took me almost ten minutes just to find a way to lower the car seat and I didn't find the hand break until at the end of the day, who would have tought that you don't operate the HAND break with your hand but with your foot.

The beginning of the trip could have started off a little better. We, meaning me, managed to drive through a toll station without taking the toll ticket. At the next toll station there was a guy who wanted the ticket, so instead of paying $2.50 we had to pay $12.55. Not a big mistake but it gave us a little bit of unscheduled excitement. Instead of buying all our camping gear in New Jersey like we had planned, we decided, after having problems finding the stores, to just drive to our motel and go to an outdoor store in Massachusetts or Rhode Island. The neighborhoods where the stores were supposed to be at, seemed sketchy too.

Being tired of the long trip so far we made another mistake, we didn't check the route that my phone's GPS gave us. We meant to drive north of New York to avoid the traffic in the city but of course the GPS guided us over the George Washington Bridge and straight to Manhattan. Luckily the traffic wasn't too bad and it was really nice driving over the bridge and seeing the New York skyline.




The rest of the drive went well and it was interesting to see how the locals drove. Everybody was speeding and passing other cars like on a race track, no wonder that almost every car had at least one dent. We should've kept the drive a little shorter for the first day as I had problems staying focused for the last hour. Though it was probably because of our stop at Denny's for our first diner experience. Fortunately the motel was just next to the Interstate which we were driving.

Day 2 / West Greenwich, RI - Providence, RI - North Truro, MA [Cape Cod Light] - Provincetown, MA - Hyannis, MA

The Best Western West Greenwich was a good place to stay especially as it was quite cheap. After waking up and having breakfast, we headed for the road and drove to Providence which was only a 20 minute drive away. The city seemed like a really nice place but as it was raining really hard we couldn't spend too much time there. Still we, read Liisa, managed to do a little bit of shopping. Maybe I'll find something at the next mall.

Next stop was Cape Cod Light, a lighthouse in Truro. The lighthouse, and Cape Cod overall, is a really interesting area. We could probably spend a whole week here, if we had time, and we can recommend Cape Cod for everybody. This is an area with lots of beautiful sceneries and interesting places, a lot of great looking buildings and a small town feel to it. A nice place for relaxing.

After spending a little longer in the lighthouse and in Provincetown than planned in the morning, we had to hurry up to our accommodation in Hyannis. Our original plan was to camp in Truro but the weather forecast said there would be a thunder storm in the area so we decided to play it safe and book an indoor accommodation. Here in Hyannis we're staying at Seacoast Inn which have had really great reviews in Tripadvisor and you can easily see why. The service is great here, when we checked in the man in the front desk asked us for our plans for the next day and promised to get us driving instructions for all of the places we wanted to visit. They also recommended a restaurant where to eat, Spanky's Clam Shack, which seemed like a great restaurant but unfortunately they had closed already when we managed to get there. We also found a tent for our next night, we'll be spending it on a campground.

Today's objective is to find sleeping bags and pads and do more sightseeing.
-Riku

- Posted using BlogPress from my iPad

9/04/2012

Kohti tuntematonta - ensimmäinen päivä

Helsinki - Newark, NJ - Garfield, NJ - Westbrook, CT - West Greenwich, RI

Blog post in English: stay tuned ;)

Lentokoneessa kohti Newarkia 9/03/2012





(yllä) "Mitään en vienyt" (alla) Parhaat naurut useampaan viikkoon, kun lentokoneviltti lähti mukaan.





Myöhemmin lentokoneessa...

Ruudulla luki juuri, että perille saapumiseen on 48 minuuttia. Enpä olisi uskonut näkeväni päivää, jolloin odottaisin koneen laskeutumista yhtä paljon kuin tänään - nautinhan lentämisestä yleensä tosi paljon. Mutta tiedoksi, että SAS:in koneessa on tosi kylmä! Siispä olen onnistunut hankkimaan itselleni suht flunssaisen olon jo 12 tuntia matkaanlähdöstä :D Kun yhdistää sen mojovaan päänsärkyyn ja käytännössä jokaista paikkaa myöten täyteen koneeseen, ei tämä lukeutune matkan kohokohtiin, mutta eiköhän kaikki vielä iloksi muutu, kunhan päästään Yhdysvaltain maankamaralle! Näin vakaasti uskon. Vielä lisähuomio SAS:in lennosta: elokuvan alkamista ei voi valita. Eli elokuvat pyörivät alusta loppuun kaikilla samaa tahtia, eikä mistään edes näe, monelta jokin elokuva seuraavan kerran alkaa. Kyllä Air France ja Lufthansa voittavat niin lämpötiloissa kuin matkan viihdetarjonnassa mennen tullen.

(Olisi mulla ollut positiivistakin sanottavaa, mutta kone alkoi laskeutumaan ja iPad piti sulkea, joten ehdin tähän mennessä vain valittaa :D)

@ Best Western West Greenwich Inn aamulla 9/04/2012

Jo eilen tien päälle päästyämme ja etenkin nyt nukutun yön jälkeen tunnelma on eiliseen lentokoneessa kirjoitettuun verrattuna aika erilainen! Ok, edelleen on hieman flunssainen olo, ja kello on tietysti sekaisin (heräsin viideltä...), mutta muuten tuntuu mukavammalta :)

Eilen koneen laskeuduttua edessä olivat rajamuodollisuudet. Jo rajalla alkoi lippuilotulitus - Yhdysvaltojen lippuja oli joka puolella - iso lippu roikkui katosta, jokaisen kopin luona oli pieni lippu ja niin edelleen. Jonotus meni paljon nopeammin kuin vuonna 2008 Los Angelesiin saapuessani. Nyt terminaalissa oli oikein työntekijä jakamassa lennoilta saapuneita eri koppien eteen jonoihin. (Mietimme vain, onkohan hänen työnsä päivästä toiseen sitä, että "menkää te kopin 38 eteen ja te koppien 50-52 eteen", vai olisiko lentoasematyöntekijöillä työkiertoa?) Vuoroni tuli - menin ennen Rikua - ja olin ajatellut joutuvani vastaamaan vain "business or pleasure" -tyylisiin kysymyksiin, mutta edessä olikin kunnon tentti: minne olen menossa ja miksi, mitä teen Suomessa, miten minulla voi olla näin pitkä loma jne. Muutaman minuutin tiukan kysymystulvan jälkeen tuli sormenjälkien ja valokuvien vuoro, ja pääsin eteenpäin. Riku kertoi, että häneltä oli myös kysytty loman saannista ja työpaikasta.

Matkatavaramme olivat onneksi pyörimässä hihnalla. Riku joutui siis kantamaan kaiken, minä pystyin vetämään vain pientä lentolaukkua, kun menimme ei tullattavaa -kohdasta nopeasti läpi, onnellisesti ilman matkatavaroiden skannauksia (varmaan olisikin muuten mennyt pidempi tovi selitellessä välilevynpullistuman takia mukana olevaa lääkemäärää), ja lähdimme etenemään kohti AirTrain-pysäkkiä autovuokraamolle päästäksemmme. Lentokenttävirkailija jo ennätti kysymään, miksi en osallistu rinkkojen kantamiseen, kun Rikulla oli suuri työ kahden ison rinkan ja yhden repun kanssa. Kuittasin sen vain sanomalla "He's my hero", ja pääsimme jatkamaan matkaa :)

Hertzin autovuokraamo oli helposti löydettävissä. Siellä meitä palvellut nainen oli ehkä enemmän sitä jenkki-perustasoa? Lähtiessämme hän vain iloitsi, että enää 10 minuuttia (ilmeisesti työvuoroa jäljellä). Isompi harmin aihe oli autokysymys, koska asiakaspalvelija ilmoitti vain kaksi vaihtoehtoa olevan vapaana, Toyota Camry ja Nissan Altima. Autoluokkaa emme halunneet korottaa, ja pienemmissäkään autoissa ei ollut mieluisia, joten päädyimme Toyotaan (se siitä toiveesta tehdä matka amerikkalaisella autolla, mutta kuluttaapahan ainakin vähemmän). Meitä odotti tummanharmaa 12808 mailia ajettu vuoden 2012 malli, jossa ainakin tavaratilan koko näytti oikein sopivan isolta! Autoa oli ehditty jo hieman kolhia - hyvin pieniä jälkiä, mutta kuitenkin - ja siksi olisin toivonut tarkempaa vikojen läpikäyntiä pelkän portilla videoinnin lisäksi (vahatussa pinnassa kun ei kaikki videolla näy), mutta siihen oli tyytyminen, ja lähdimme suunnistamaan ulos lentokenttäalueelta ja ensin kohti Walmartia.




Juuri iloittuani, että pääsimme oikeaan suuntaan, en huomannut vielä yhtä liittymää oikealle tielle, ja vain parin mailin päästä lähdöstä ajoimme 1. kerran harhaan :D Onneksi Riku oli ladannut kännykkäänsä kartat, ja niiden avulla pääsimme määränpäähämme eli Garfieldin Walmartiin. Jouduimme tosin karttakämmini takia ajamaan tullimaksutietä pitkin, jossa seuraava kämmi: tullitien alkamiskohta näytti muutama vuosikymmen hylätyltä, eikä kuittia, joka olisi kertonut, mistä tielle tulimme, ollut missään! Arvelimme, ettei tullimaksua perittäisikään, ja sehän tietysti osoittautui vääräksi toisessa päässä... Kun maksu olisi ollut $2.50, nyt se olikin $12.50, ja virkailija aika tiukkaan sävyyn kyseli, onko tällaista tapahtunut aiemmin... No, siitä selvittiin käteisellä.

Suunnistaminen kaikkien epäselvien teiden ja miljoonien ramppien keskellä ei vaikuttanut mitenkään helpolta. Oli jo ennestään tiedossa, että New Jerseyssä on aika karuja seutuja, mutta seudut osoittautuivat vielä sen verran karummiksi, että kävimme tekemässä Walmartissa vain välipalaostoksia (ja ötökkämyrkkyjä... kaiken varalta, jospa niillä olisi sama vaikutus kuin sateenvarjolla - kun sitä jaksaa kantaa mukana, niin ei sada) ja retkeilytarvikekaupat jätimme suosiolla tältä päivältä väliin. Oli siis aika suunnata kohti Rhode Islandia, ja sitten tuli todistettua GPS:n käyttämisen huonommat puolet! Kun olimme ajatelleet kiertää New Yorkin pohjoista kautta, niin Rikun puhelimen GPS johdattikin meidät - arvaatko jo minne - niinpä niin, George Washingtonin sillalle ja Manhattanille!!!! Onneksi Rikulla oli rautaiset hermot Labor Dayn ruuhkassa!









(alla) Upeita maisemia Atlantin rannikon lähellä ajaessamme (Manhattanin seutuvilla kun meni huomio johonkin muuhun!)




Pysähdyimme Connecticutissa syömään Denny's -nimisessä dinerissa, jossa oli oikein maistuvaa kana-avokadosalaattia (Liisa) ja kana-avokadoburritoja (Riku). Näin jenkkiruokaketjujen bongaus on aloitettu :) Pysähdys tässä tuli ennen kaikkea siksi, koska neurokirurgit suosittivat olemaan istumatta autossa pitkiä matkoja kerrallaan, ja olihan istumista jo aika runsaasti tälle päivälle ollut (lentokoneessakin verryttelin koneen takaosassa:).

Ensimmäinen matkapäivämme oli pitkä sekä aikaerosta johtuen että siksi, halusimme heti tien päälle. Viimeiset kymmenet mailit jo puuduttivat, mutta oikea Exit tieltä I-95 North löytyi, ja tämä ensimmäinen majoituksemme oli aivan Interstaten tuntumassa. Siellä check-inissä vastassa oli Italiasta Yhdysvaltoihin muuttanut Maria, joka oli todella ystävällinen. Patjan alle kurkistettuamme ja saatuamme matkatavarat sisään ei ihmeemmin lyhyen wifin käytön lisäksi iltaohjelmaa tarvittu, kun oli aika käydä nukkumaan. Nyt puolestaan on aika lakata rasittamasta välilevynpullistumaani (vaikka tämä tässä sylissä kirjoittaen suht hyvin sujuukin), koska edessä on uusi päivä :)

-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad

9/03/2012

Unelmien matka edessä! / A journey of dreams ahead!






Kuukausien odotus on nyt päättynyt, kun olemme vihdoinkin matkalla Yhdysvaltoihin. Lensimme juuri tunnin verran Helsinki-Vantaalta Tukholman Arlandan kentälle, ja nyt odotamme pääsyä Newarkin koneeseen. Lennämme siis New Jerseyn puolelle New Yorkin lähelle, kentältä noudamme vuokraamamme auton, ja sitten seikkailumme todella alkaa!

Heinäkuussa minulle tullut välilevynpullistuma piti jännityksessä viime hetkille asti, pääsemmekö matkaan, mutta hyvin kävi! Pullistuma toki vaikuttaa osaltaan matkantekoon (ja blogikirjoitusteni pituuteen...), mutta pääasia on, että voimme tehdä matkan - toivotaan, että suunnitellun pituisenakin.

Auringonpaistetta, terveyttä ja hyvää oloa sekä teille että meille,
-Liisa
-------
Months of waiting is finally over, as we are now on our way to the US! Right now we are at the Stockholm Arlanda airport waiting for our flight to Newark, NJ. And our adventure will really begin as we hit the road from there.

The spinal disc herniation, which I got in July, kept us nervous until the last days before departure, but luckily we could begin our journey. Obviously it will affect our trip (and length of my blog posts...), but the most important thing is, that we can travel - hopefully the whole road trip.

Wishing lots of sunshine and healthiness to both you and us!
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad