Päivä 38 / 10.10.2012 / Flagstaff, AZ - Williams, AZ - [Grand Canyon: Mather Point - Lipan Point - Desert View] - Holbrook, AZ
Heräsimme keskiviikkona Flagstaffin leirintäalueella Grand Canyon -päivään. Kuten matkamme muinakin päivinä ensimmäisellä viikolla olleiden sateiden jälkeen, aurinko paistoi ajaessamme ensin Williamsin kaupunkiin. Olimme bonganneet sen jostakin matkablogista ja halusimme käydä siellä, koska Williams on Route 66:n varrella ja elää Route 66 -turismista. Kävimme muutamissa matkamuistomyymälöissä, Riku osti 12-packin Grand Canyon -panimon olutta ja söimme Route 66 Cruiser's Caféssa.
Williamsista meni ajaessa Grand Canyonille reilun tunnin ajan. Päivä oli tuolloin jo pitkällä, joten ehdimme ihastella kanjonia vain muutaman tunnin ajan ennen kuin pimeä tuli, mutta se oli tarpeeksi. Ensin menimme katsomaan kanjonia Mather Pointille vierailukeskuksen tuntumaan. Valtava kanjonihan se on, ja kun Riku opasti minut kanjonin laidalle siten että silmäni olivat kiinni, näkymä oli häkellyttävän upea silmät avatessani, mutta tämä ei kuitenkaan aivan yltänyt matkan hienoimpien elämysten kärkeen. Grand Canyon on kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoinen, jos liikkuu tällä alueella.
Kanjonin laidalle vieneen reitin varrella oli kaikenlaista kaunista:
Auringonlasku Grand Canyonilla sisältyi luonnollisesti iltapäivämme ohjelmaan, ja ehdimme sitä varten Lipan Pointille, jota oli kehuttu Lonely Planetin oppaassa, eikä turhaan! Auringonlasku oli aivan upea. Sitä ennen pysähdyimme tien varrella olleilla pysähdyspaikoilla, mutta ainakin Mather Pointilta itään päin kanjoni näytti suht samalta paikasta kuin paikasta. Ehkä kokemus olisi ollut toisenlainen, jos olisimme varanneet aikaa kanjonilla vaelteluun ja läntiseen päähän kanjonia.
Ehdimme vielä käväistä Desert View:llä ennen kuin tuli täysin pimeää, ja sinne kyllä olisi kannattanut tulla valoisalla. Emme vain tällä kertaa ehtineet enempää, ja halusimme jo eteenpäin matkallamme, joten emme enää jääneet odottamaan auringonnousua kanjonille, vaan ajoimme kanjonilta pimeän tultua Holbrookin leirintäalueelle parin tunnin ajan.
Päivä 39 / 11.10.2012 / Holbrook, AZ - Grants, NM
Torstai oli ajopäivä Arizonasta New Mexicon puolelle. Albuquerquessa oli meneillään useamman päivän kestävä Balloon Festival, jonka takia emme ajaneet Albuquerqueen asti, vaan jäimme kaupungin länsipuolelle.
Pysähdyimme matkalla aika ajoin Navajo-intiaanien matkamuistomyymälöille. Varsinaiset reservaatit halusimme jättää rauhaan, vaikka ilmeisesti esimerkiksi Arizonassa olisi saatavilla erikseen varattavia kierroksia reservaattialueille. Eräällä pysähdyksellä söimme erittäin kyseenalaisella kojulla valmistettua oikein herkullista intiaanien frybreadia. Suosittelemme lämpimästi!
Yksi mielenkiintoinen pysähdyspaikka oli Continental Divide:
Näissä maisemissa kelpasi matkustaa osavaltiosta toiseen:
Grantsin KOA-leirintäalueen toimisto oli vielä avoinna, kun saavuimme sinne juuri ennen seitsemää. Telttapaikat olivat hevosaitauksen lähellä, joten edessä oli jälleen yksi yö auton etupenkeillä. Kävimme syömässä reissun aikana hyväksi osoittautuneessa diner-ketjussa - Denny'sissä - muutaman mailin päässä ja pesimme pyykkiä ja päivitimme blogia leirintäalueen pyykkihuoneella yöhön asti.
Päivä 40 / 12.10.2012 / Grants, NM - Albuquerque, NM - Roswell, NM
Lähdimme aamupäivällä Grantsin leirintäalueelta kohti Albuquerqueta. Auton huoltovalo oli syttynyt jälleen, joten veimme auton mailien vaatimaan huoltoon Firestonelle. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, huoltolasku meni suoraan Hertzille Hertzin ja Firestonen välisen sopimuksen perusteella. Tällä välillä kävimme lounaalla paikassa, josta oli saatavilla kanansiipiä kaikilla mahdollisilla kastikkeilla.
Albuquerquen päätekemisemme oli tarkoitus olla ajelu Sandia Peak Tramwayllä. Tuuli liian kovaa, joten se ei ollut avoinna, ja lähdimme jatkamaan matkaa suoraan Roswelliin. Pitkäkään ajopäivä ei tuntunut (ainakaan matkustajan penkillä) pitkältä, koska alati vaihtuvat maisemat olivat jälleen niin kiinnostavia katsella.
Roswelliin oli useamman tunnin ajomatka, joten sinne saapuessamme oli jo pimeä. Olimme varanneet majoituksen Super8-motellista, joka osoittautui pettymykseksi. Majoituimme sen sijaan Hampton Innissa, joka oli loistava valinta. Rentouduimme uima-altaalla ja porealtaassa ja Riku kävi suomalaisessa saunassa. Luit oikein: suomalaisessa saunassa - uima-altaan vieressä oli Finlandia-sauna, josta todisteena seuraava kuvamateriaali.
Päivä 41 / 13.10.2012 / Roswell, NM [International UFO Museum] - Abilene, TX
Lauantaina olimme hotellilla aamupäivän ja Riku kävi kuntosalilla, uimassa ja saunassa vielä aamullakin. Ensin kävimme matkailijainfossa, jossa meille selvisi, että alue, jolla väitetty ufo-episodi oli tapahtunut, oli yksityisomistuksessa eikä sinne ollut pääsyä. Turisti-infon opas otti kuitenkin ryhmäkuvan alieneista:
Iltapäivän ratkoimme vuoden 1947 tapahtumia Roswellissa vuonna 1991 perustetussa ufo-museossa, jolle oli annettu juhlallinen nimi: International UFO Museum And Research Center. Luulisi, että niillä kävijämäärillä olisi voinut päivittää museon 2000-luvulle, mutta luimme suhteellisen mielenkiintoisen informaation alkeellisilta, tulostetuilta ja laminoiduilta tai muovitetuilta lappusilta.
Lopputulos: perustuen museossa esitettyihin tietoihin pidämme mahdollisena, että maapallon ulkopuolelta lähestyttiin meitä vuonna 1947. Kuinka erilainen maailmankuvamme voisikaan olla, jos tapahtumista puhuttaisiin suoraan!
Roswell voisi ottaa enemmänkin irti kaupunkiin tulevasta turismista kuin parin matkamuistomyymälän ja yhden tyyliltään pahasti aikaansa taakse jääneen museon verran. Kaupungissa sentään oli alien-katuvalot.
Illan ajomatkaan kohti Texasin Abilenea tuli ylimääräistä jännitystä, kun näimme suuria ukkosmyrskyjä kolmessa eri suunnassa. Meidän kohdallamme ei kuitenkaan edes satanut koko iltana. Sääennuste yöksi lupasi kuitenkin ukkosmyrskyä myös Abilenen alueelle ja aiemmin siellä oli ollut jopa tornadovaroitus, joten yritimme löytää hotellimajoituksen.
Meitä ei onnistanut, koska ensimmäisessä hotellissa sängyn pysyvämpi asukas tuli näyttäytymään sänkyä tarkastaessamme, seuraavalla hotellilla oli kovin rauhatonta (aulaan tuli mies pidellen kättään taskussaan jollakin kiiltävällä - kääntöveitsi? Ase? Olimmehan Texasissa...) ja viimeinen hotellikokeilumme päättyi sängyltä löytyneisiin pieniin veritahroihin - merkki luteista.
Onneksi olemme tarkistaneet kaikkien majoitusten sängyt kasvavalla huolellisuudella ja tarkkuudella tyynyistä lakanoihin, patjojen väliin ja sängyn alle ja olemme välttyneet nukkumasta tai tuomasta matkatavaroitamme luteiden saastuttamaan huoneeseen. Aion kirjoittaa aiheesta vielä erillisen artikkelin, mutta yhtä kaikki: etsimme itse ensin tietoa mahdollisista ludehavainnoista netistä ennen hotellille menoa ja saavuttuamme käymme läpi sängyn ennen huoneeseen asettumista. Suosittelemme samaa kaikille matkaajille, näyttipä huone kuinka hyvältä hyvänsä. Päällisin puolin kyseisenkin illan huoneet olivat oikein kivoja ja siistejä!
Palatessamme leirintäalueelle, jolta olimme lähteneet huonon sään pelossa, sääennuste oli muuttunut ja saimme nukkua yön rauhassa - rajuilman varalta nukuimme kuitenkin autossa, kun leirintäalue ei taaskaan houkutellut telttailuun.
Päivä 42 / 14.10.2012 / Abilene, TX - Dallas, TX [The Sixth Floor Musem] - Choctaw, OK
Matkan kuudennen viikon sunnuntaina heräsimme auringonsäteisiin Abilenen KOA-leirintäalueella, jossa tehdään parhaillaan remonttia, ja halusimme vain karistaa kaupungin pölyt jaloistamme niin nopeasti kuin mahdollista. Lähdimme kohti Dallasia ja pysähdyimme matkalla ostamaan lounasta huoltoaseman yhteydessä olleesta Subwaystä, jonka työntekijät olivat ihmeissään ja innoissaan, mitä kieltä puhuimme keskenään. Dallasiin saapuessamme navigaattorille oli käyttöä teiden viidakossa:
Dallasin vierailukohteena oli The Sixth Floor Museum, josta tarkka-ampujan väitetään ampuneen luotinsa JFK:n saadessa surmansa perjantai-iltapäivänä marraskuussa 1963. Museossa oli paljon mielenkiintoista tietoa, ja olikin harmillista, ettei siellä saanut kuvata. Museo sijaitsee tässä rakennuksessa ja etualalla kuvassa katuun maalattuna on rasti, jonka kohdalla Kennedyn päähän osui kuolettava luoti.
Museossa sekä minua että Rikua mietitytti kohta, jossa Kennedya ammuttiin. Ikkunoista oli suora näkymä kadulle, jota pitkin saattue ajoi ennen kääntymistä kadulle, jolla JFK sai surmansa, siitäkin huolimatta, että ampumispaikkaa ennen auto tuli tiukkaan mutkaan - etenihän se muutenkin hitaasti kaikkien väkijoukkojen ollessa hurraamassa presidentille.
Museon kuva- ja videomateriaali oli todella mielenkiintoista ja viivyimme museossa yli kaksi tuntia. Audiokierros oli vain kohtalainen, mutta kuitenkin kuuntelemisen arvoinen, ja oli tietenkin hyvänä apuna ohjaamassa museovieraita paikasta toiseen. Museossa oli esitelty myös muita teorioita tapahtuneesta kuin se virallinen versio, jonka mukaan Oswald olisi toiminut yksin. Mielestäni salaliittoajatuksia vain vahvistaa se, että Jack Ruby ampui Lee Harvey Oswaldin ennen kuin hän ehti oikeuden eteen.
Totuus sen enempää Roswellin ufosta kuin JFK:n murhasta ei selvinne koskaan. Molemmat museot herättivät paljon ajatuksia, ja niin edellisillan ajomatka kohti Texasia kuin sunnuntai-illan ajomatka kohti Oklahomaa sujuivat vaihtaen ajatuksia molempien museoiden annista. Edellisillan hotellikokemuksien vuoksi sänkyjen tarkastukseen lopen kyllästyneinä yövyimme Oklahoma Cityn itäpuolella KOA-leirintäalueella.
Kuudennen viikon päättyessä olimme saapuneet matkan 20. osavaltioon. Kuudennella viikolla olimme matkustaneet Nevadan lisäksi Arizonassa, New Mexicossa ja Texasissa ja maileja oli mittarissa 7975,7.
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti