Polveni leikattiin 21.12.2012, ja nyt on toipumisen ja kuntoutuksen aika. Samalla on hyvää aikaa muistella matkaamme ja kertoa siitä myös täällä blogissa. Pahoittelut, että blogipäivityksiin on tullut näinkin pitkä tauko! Tämä päivitys kertoo siitä, mihin viimeksi jäin, eli seitsemännen viikon ensimmäisestä neljästä päivästä. Seuraavaa päivitystä ei tarvitse odotella kahta kuukautta. Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille lukijoillemme, mukavia matkoja Suomessa ja maailmalla!
Päivä 43 / 15.10.2012 / Choctaw, OK - [Route 66] - Pittsburg, KS
Heräsimme seitsemännen viikon maanantaiaamuna Oklahoma Cityn itäpuolelta KOA-leirintäalueelta ja saatuamme ladattua lisää puheaikaa prepaid-puhelinliittymäämme AT&T:llä otimme suunnan kohti Amerikan pääkatua. Pian jo löytyi kylttejäkin, jotka opastivat meidät Route 66:n reitille, ja karttakirja oli jälleen suureksi hyödyksi. Monettakohan kertaa jo totean, että vaikka navigaattori onkin näppärä, ei tällaiselle reissulle kannata lähteä pelkän navin kanssa!
Pysyttelimme Route 66:lla useamman tunnin, vaikka matkanteko tätä reittiä olikin paljon hitaampaa kuin isoja valtaväyliä pitkin. Tien varrella oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja mukavanoloisia pieniä paikkakuntia, toisenlaisia – eläväisempiä – kuin aiemmat maantien varrella näkemämme pienet paikkakunnat. Tällainen ei jaksaisi ehkä kiinnostaa koko Route 66:n pituudelta, mutta jälleen kerran saimme huomata, kuinka road tripille kannattaa aikatauluttaa reilusti aikaa myös hitaampia teitä pitkin matkustamiseen, vaikka Rainman-elokuvasta tuttu teiden 152 ja 37 risteys Oklahoma Cityn länsipuolella jäikin tällä kertaa vierailematta.
Mieleen Route 66:n varrelta jäivät etenkin tien varressa ollut armadillo ja että eräs pieni paikkakunta oli nimeltään Chandler, josta tuli tietenkin mieleen tv-sarja Frendit (aiempi kuva taitaa kuitenkin olla jostakin muusta pikkukaupungista reitin varrelta). Route 66:lla oli myös outoja juttuja vailla selityksiä, kuten tämä ”historical building” (tämä oli ehkä vielä Oklahoman puolella):
Osavaltio vaihtui Oklahomasta Kansasiin. Iltapäivällä saavuimme Pittsburgiin, Rikun vaihto-opiskelukaupunkiin. Tämä on siis eri paikkakunta kuin vähän isompi kaimansa Pittsburgh! Ensivaikutelma Pittsburgista oli todella positiivinen, ja voin helposti kuvitella, että opiskelijat viihtyvät Pittsburgissa hyvin, vaikkei se mikään metropoli olekaan. Yliopistolla on selkeästi suuri rooli kaupungissa, koska Pittsburg State University oli kirjoitettu vesitorniinkiin.
Meillä oli kova nälkä, joten menimme syömään yhteen Rikun suosikkipaikoista, nimeltään Freddy’s. Täältä sai yhdet reissun parhaimmista ranskalaisista perunoista – ohuita, rapeita ja sopivan suolaisia :) Freddy’s-ketjun ravintoloita on eniten Kansasissa (ilmeisesti yhteensä 17), mutta muistakin osavaltioista niitä löytyy, ja ketju kasvaakin koko ajan - tällä hetkellä Yhdysvalloissa on reilu kuutisenkymmentä mahdollisuutta Freddy's-roskaruokaan.
Seuraavaksi menimme kirjautumaan hotelliin, joka valitettavasti osoittautui pettymykseksi (merkkejä luteista – taas – onneksemme meillä ei ollut matkatavaroita mukana tarkastusta tehdessämme). Lähdimme takaisin Freddy’siin ja löysimme yöpymiseen ratkaisun, jonka tehtyämme menimme paikalliseen baariin nimeltään 5th Street Bar & Grill viettämään iltaa Rikun kaverin Craigin kanssa.
Päivä 44 / 16.10.2012 / Pittsburg, KS [Pittsburg State University]
Lähdimme aamulla viettämään Rikun erityispäivää Pittsburg State Universityn, Pittsburgin yliopiston, kampusalueelle. Kauniista ruskan väreistä huolimatta sää oli suomalaisperspektiivistä tarkasteltuna mukavan lämmin.
Kiertelimme hetken ennen kuin tapasimme Rikun ystävän Belin ja menimme yhdessä lounaalle meksikolaiseen ravintolaan. Vietimme alkuiltapäivän hänen kanssaan ja sitten kävelimme kampusalueella kahdestaan. Riku esitteli minulle hänen vaihto-opiskeluajaltaan tuttuja opiskelurakennuksia ja asuntolan, jonka edessä Riku tässä hymyilee:
Tapasimme myös Rikun ROTC-koulutuksesta tutun Steven, joka tunnisti Rikun heti nähdessään, useamman vuoden jälkeen. Oli mukava nähdä, kuinka miehet vaihtoivat kuulumisia. Saimme myös Steveltä hyvän vinkin Memphisiin: Peabody-hotellin kuuluisat ankat tulivat matkaohjelmaamme hänen vinkkaamanaan.
Koska lounaani jäi aika pieneksi – ruoka oli aivan liian tulista minulle, vaikka sen piti olla mietoa – kävimme jälleen syömässä Freddy'sin mainioita ranskalaisia perunoita (edelleen ohuimpia mitä on olemassa) :). Ehdimme myös kävellä hetken Pittsburgin keskustassa, elokuvateatteri Foxin luona, ennen kuin menimme viettämään iltaa Rikun ystävän Loganin kanssa. Foxin seinään oli havainnollisestettu elokuvateatterin kunnostussuunnitelma ja -budjetti elokuvateatterille sopivalla tavalla:
Loganin ehdotuksesta menimme ensin 5th Street Bariin syömään dollarin tacoja (Taco Tuesday – minäkin maistoin, mutta Riku ja Logan ahkeroivat paljon suuremman määrän) ja sitten jatkoimme iltaa Rikun vaihtoaikojen kantapaikassa Mooreman'sissa, jossa pelasimme biljardia. Seuraamme liittyi myös muita Loganin kavereita, jotka Rikukin muisti vaihto-opiskeluajoiltaan.
Hassua, että olemme tunteneet Rikun kanssa melkein kolme vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pelasimme yhdessä biljardia. Biljardi oli mukavaa, mutta Mooreman’s ei ollut ehkä paikka minun makuuni. Viimeistään torakat naistenhuoneen lattialla sinetöivät mielipiteeni… Rikulla oli kuitenkin hauskaa koko illan, joten se oli pääasia!
Päivä 45 / 17.10.2012 / Pittsburg, KS - Joplin, MO
Nukuttuamme pitkään kävimme ensin myöhäisellä lounaalla ostarilla, leipäpaikassa Mall's Deli, jonka jälkeen Riku kävi parturissa. Mall's Delistä sai muuten myös herkullista suklaakaakaota, joka maksoi reilun dollarin(!) - Suomessa tällaisesta saisi maksaa missä tahansa ainakin kolminkertaisen hinnan. Sitten meidän oli aika jatkaa matkaa ja jättää Pittsburg taakse, niin mukava kuin siellä(kin) olisi ollut viipyä pidempään.
Ajoimme viereisen osavaltion Missourin puolelle osavaltion lounaiskulmassa sijaitsevaan Jopliniin, ja koska olo ei ollut kovin virkeä, päätimme jäädä yöpymään jo läheiselle KOA-leirintäalueelle. Jopliniin oli osunut tornado keväällä 2011, ja se oli aiheuttanut merkittäviä tuhoja mm. sairaalalle ja ylipäätään koko kaupunkiin. Kaupungin halki ajaessamme emme olisi osanneet arvata, kuinka suuria tuhoja se oli kärsinyt tuolloin. Pittsburg on aivan lähellä, vain reilun parinkymmenen mailin päässä, mutta Riku oli oppinut vaihto-opiskeluaikanaan, että Pittsburg on kuulemma suojassa luonnontuhoilta intiaaniprinsessalta saamansa siunauksen ansiosta. Toivottavasti siunaus suojaa Pittsburgia tulevaisuudessakin!
Käytyämme kääntymässä Joplinin keskustassa etsimme hyvän aikaa leirintäaluetta. Navigaattorin mielestä sinne olisi päässyt metsän poikki. Tässä kohtaa suureksi avuksi oli KOA-leirintäalueopas, joka on saatavilla sekä sähköisenä että paperiversiona. Saavuimme lopulta leirintäaluueelle ennen seitsemää, joten meidän ei tarvinnut käyttää Night registeration boxia, kuten niin monella leirintäalueella, vaan vastaanotto oli vielä avoinna.
Telttapaikka oli ruohokentällä. Kiitokseksi Rikulle monesta teltan kokoamisesta ja purkamisesta kokosin teltan tällä kertaa kokonaan yksin. Ok, suoritus ei ollut ehkä tasoltaan yhtä hyvä kuin Rikun tai yhdessä kokoamisen tuloksena, mutta teltta pysyi pystyssä koko yön, ja sehän oli pääasia!
Pyykkitupa ei ollut kovin houkutteleva, joten oli hyvä, ettei meillä ollut välttämätöntä tarvetta pestä pyykkiä juuri silloin. Kylpyhuoneet olivat ihan hyvät, mutta koko matkallamme ensimmäiset, joissa KOA:n kylpyhuoneeseen pääsemiseksi tarvitsi ovikoodin. Vietimme telttaleffailtaa ja katsoimme elokuvan Hangover, jonka aioimme katsoa jo ennen Vegasia, mutta hauskaa se oli näin Vegasissa käynnin jälkeenkin.
Päivä 46 / 18.10.2012 / Joplin, MO - Eureka Springs, AR [Historic District] - Marion, AR
Yö oli melko kylmä, mutta teltassa oli silti hyvä nukkua verrattuna muutamaan matkan aikana autossa nukkumaamme yöhön. Torstaiaamuna oli aika päättää, mitä kautta ajaisimme Memphisiin. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut ajaa Arkansasin osavaltion halki erässä matkablogissa suositellun Fort Smithin ja Little Rockin kautta Tenneesseen osavaltion länsilaidalle, mutta päädyimmekin toiseen reittivalintaan Rikun kaverin Loganin suositeltua Arkansasin pohjoisosassa olevaa viehättävää pikkukaupunkia nimeltään Eureka Springs. Tämä osoittautui loistavaksi valinnaksi!
Eureka Springsiä voisi sanoa hyvällä tavalla omassa ajassaan eläväksi, hippityyliseksi sateenkaarikaupungiksi keskellä etelävaltioita, ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä käymään! Suosittelemme tekemään ostoksia viehättävissä pienissä puodeissa. Mainitsemisen arvoinen on ehdottomasti ainakin Glory B's, jonka pienet mietelausetaulut olivat upeita. Metallikylteistä ja -purkeista pitävien taivaskin löytyi, ja kaikkea mielenkiintoista oli niin paljon, että minulle tuli vaikeus valita – lopulta päädyin ostamaan Elvis-aiheisen metallikyltin ja minisäästölippaan.
Kuivalihan ystäville juuri oikea paikka on Maryn kuivalihakoju Main Streetin varrella. Juuri kuivalihanmyyjä Maryltä opimme, kuinka paljon mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä Eureka Springsissä ja sen lähialueilla olisikaan, joten jos jonkin lukijamme matkareitti kulkee (ja kannattaa kyllä kulkea) tätä kautta, kannattaa tälle seudulle varata ainakin pari päivää! Kaupungissa on päivittäin kävelykierroksia, joka paikan nähtyäni olisi takuulla mielenkiintoinen. Mikäli uskonnolliset kohteet kiinnostavat, täältä löytyy pari erityistä: Thorncrownin kappeli näyttää ulkoilmakappelilta, koska sen seinät ovat kokonaan lasia (tässä mekin olisimme ehkä vierailleet, ellemme olisi jo aiemmin viettäneet ylimääräistä aikaa matkamme varrella) ja Jeesusta esittävä massiivinen Christ of the Ozarks -veistos on toinen seudun uskonnollinen ylpeydenaihe. Muutaman mailin päässä Eureka Springistä on myös tippukiviluola nimeltään Onyx Cave, ja alueen luonto näytti ylipäätään todella kauniilta. Eureka Springistä lähtiessämme näimme motoristeille tarkoitetun majapaikan, eikä ihmekään, koska lähistön tiet ovat kuin tehtyjä moottoripyöräilijöille. Motoristeille on tarjolla ilmeisesti myös monenlaisia tapahtumia ja kierroksia.
Kuivalihamyymälä näytti tältä:
Eureka Springissä sopivan ravintolan löytämiseksi suosittelemme suuntaamaan Main Streetin sijaan ylös mäkeä tai portaita korkeammalla sijaitseville kaduille (Spring Street lähikatuineen).
Erehdyimme syömään Main Streetillä paikassa, jossa pyydettyäni sipulitonta annosta minulle tuotiin annos, jossa oli noin sentin paksuinen punasipuliviipale. Onneksi kuitenkin vain viipale, eikä haketta, joten sain nostettua sen helposti syrjään. ;) Kyseessä oli myös ainoa amerikkalainen ravintola, jossa ei ilmeisesti olisi pitänyt jättää tippiä, koska kassahenkilö hämmentyi täysin halutessani jättää laskua suuremman summan?! (Paikassa oli kuitenkin ollut pöytääntarjoilu.) Muuten ihmiset olivat oikein ystävällisiä ja positiivisesti ihmeissään siitä, miten kaksi suomalaista olivat päätyneet noin kahden tuhannen asukkaan Eureka Springsiin!
Vielä muutama käytännön huomio: Pysäköintitilaa on rajoitetusti, ja kaikki paikat ainakin Historic Districtissä näyttivät olevan maksullisia, joten auto kannattaa jättää sinne, missä näkee tilaa – vaikka muutamasta tunnista johtuisikin maksamaan muutaman dollarin. Kannattaa ottaa huomioon, että tiistaisin Eureka Springsissä monet paikat näyttivät olevan keskustassa kiinni (arvoitukseksi tosin jäi, miksi), joten se ei ole paras ostospäivä. Siellä tuli muutenkin olo, että kaupunki elää "vanhassa ajassa", ja se oli ehdoton osa paikkakunnan viehätystä – lähtiessämme näkemämme kaupungin sympaattinen rautatieasema vain vahvisti sitä.
Ajoimme pitkän illan aivan Memphisin tuntumassa, kuitenkin vielä Arkansasin osavaltion puolella, olevalle KOA-leirintäalueelle. Kuten muinakin päivinä, Riku ahkeroi taas ratin takana, mutta on onneksi ollut ihailtavan innostunut ajamisesta. Liittymä valtatieltä pienemmälle tielle oli aivan järjetön, eikä kovassa nopeudessa voinut jarruttaa sellaiseen liittymään, joten jouduimme tekemään parinkymmenen mailin mutkan tämän takia. Leirintäalue oli puitteiltaan kohtalainen, mutta jälleen kerran telttapaikat oli sijoitettu ajattelemattomasti lähimmäksi tietä, joten nukuimme jälleen jo tutuiksi tulleilla Camryn etupenkeillä.
Seuraavaksi edessä oli yksi Liisan etukäteen eniten odottamista kaupungeista, Memphis, ja ennen kaikkea vierailu Elviksen kotona Gracelandissa, joista seuraava blogipäivitykseni kertoo. Kannattaa siis käydä vilkuilemassa blogia tammikuun aikana!
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti