Hurrikaani Sandyn sotkemat suunnitelmat ja kotiinpaluu

On jo lokakuu 2013, ja on aika palata lähes vuoden takaisiin tunnelmiin. Kirjoittaminen on jäänyt kuluvan vuoden aikana melko minimiin, kun ennen tätä road trippiä minulle tullut välilevynpullistuma on hankaloittanut merkittävästi tietokoneella, ja tabletillakin, kirjoittamista. Riku on puolestaan tehnyt paljon töitä ja on parhaillaan valmistautumassa lähtöön aivan uudenlaisiin seikkailuihin! On kuitenkin korkea aika kirjoittaa matkapäiväkirja loppuun. Tarkoituksenamme on vielä jossakin vaiheessa muistella blogin sivuilla matkamme kohokohtia ja tehdä pientä yhteenvetoa. Kysymyksiä ja kommentteja saa mieluusti lähettää edelleen, jos jokin on jäänyt askarruttamaan.

Päivä 55 / 27.10.2012 / Fredericksburg, VA - Washington DC - Limerick, PA - New Tripoli, PA

Matkan kahdeksannen viikon lauantai käynnistyi leirintäalueella Virginian osavaltiossa. Kuuntelimme aamusta alkaen radiota, jossa kerrottiin itärannikkoa uhkaavasta hurrikaanista, ja pakkasimme tavaroitamme, koska tiesimme, että täyttä takakonttia ei voi myrskytuulen pauhatessa aukoa. Myrskyvaroituksista huolimatta Halloween-koristeet olivat vielä tälläkin leirintäalueella paikallaan.








Tarkoituksenamme oli viettää lauantaipäivä Washington DC:ssä. Riku oli selvittänyt etukäteen, että kaupungin lähistöllä olisi armeijatavaran kauppa nimeltään Full Metal Jacket, ja se olikin päivän ensimmäinen määränpäämme. Riku viihtyi kaupassa useamman tovin ja kauppias teki hänelle sopivan Paracord-rannekkeen.




Jatkoimme matkaa Washington DC:n keskustaan, jossa olimme ajatelleet käydä ainakin Capitolissa ja Lincoln Monumentilla. Molemmat kuitenkin jäivät haaveeksi, koska emme onnistuneet löytämään ainuttakaan parkkipaikkaa täpötäydestä kaupunkikeskustasta useasta yrityksistä huolimatta. Jouduimme siis tyytymään katselemaan kaupunkia auton ikkunoista. Pari tuntia parkkipaikkaa etsittyämme päätimme jatkaa matkaa kohti Philadelphiaa, koska hurrikaanin lähestyminen kävi yhä selvemmäksi.




Ajoimme Philadelphian lähellä sijaitsevaan Premium Outlet Malliin Limerickiin tekemään ostoksia, koska ahkerasta shoppailusta huolimatta vielä muun muassa osa tuliaisista oli ostamatta. Olimme paikalla vasta loppuillasta, joten shoppailuintoa jäi vielä seuraavallekin päivälle lähiseudun toiseen Premium Outlet Malliin. Vaikka nämä ostarit eivät olleet yhtä viihtyisiä kuin Bostonin ja Chicagon lähellä olleet, suosittelemme lämpimästi kyseisiä outletteja. Kaikilla näillä ostareilla on kymmeniä merkkituotekauppoja, ja hinnat sopivat pienemmällekin kukkarolle.

Illalla totesimme, että Philadelphiaan ei olisi kiva mennä sateella, koska suurin osa nähtävyyksistä olisi ollut ulkona. Päätimmekin jatkaa suoraan hieman pohjoisemmaksi viettämään reissun viimeistä leirintäalueyötä, KOA Allentowniin New Tripoliin, mutta tämän yön nukuimme jo autossa. Matkalla näimme talon, joka oli yltä päältä täynnä isoja, hehkulampun kokoisia, värivaloja. Näytti kuin superjouluvalot olisivat vallanneet talon! Harmi, ettei siitä ole kuvaa, melkein olisi pitänyt pysähtyä ikuistamaan se hirvitys. Sen rinnalla melkein hävettää, että aikanaan pidin naapurin pieniä välkkyviä jouluvaloja järkyttävinä.

Päivä 56 / 28.10.2012 / New Tripoli, PA - Easton, PA - Tannersville, PA - Easton, PA

Sunnuntaiaamun pääaihe oli sama kuin lauantainkin, eli hurrikaani tai vähintään todella voimakas myrsky oli lähestymässä, ja meidän oli keksittävä paikka, minne mennä sitä suojaan. Säätiedotteita tutkittuamme päädyimme siihen, että meidän kannattaisi jäädä suhteellisen lähelle lentokenttää, mutta kuitenkin Pennsylvanian osavaltion puolelle. Ahkeran TripAdvisor-tarkastelun jälkeen ja aiempien hyvien kokemusten perusteella menimme Hampton Inn -hotelliin Eastoniin. Yritimme ensin tehdä varauksen puhelimitse, mutta sitten menimme suoraan hotellille ja saimme mukavan huoneen. Tässä vaiheessa teimme varauksen kahdeksi yöksi, kun toivoimme, että pääsisimme vielä loppulomaksi New Yorkiin, vaikka se epätodennäköistä olikin.








Lähdimme viettämään sunnuntai-iltapäivää The Crossings Premium Outlet Malliin Tannersvilleen. Sitä ennen kävimme syömässä parhaassa roskaruokaketjussa, jonka maa päällään kantaa, eli paikassa nimeätään Five Guys. Uskomatonta mutta totta, myös minulle maistui tuon paikan hampurilainen ja vielä kaikilla mausteilla (sanoo ihminen, joka ei yleensä koske pitkällä tikullakaan esimerkiksi ketsuppiin tai sinappiin)! Salaisuus lienee heidän käyttämissään hyvissä raaka-aineissa mm. pihvin osalta.

Matkalla ostarille näimme ihmisiä huoltoasemalla jonoksi asti. Mekin tankkasimme, varmuuden vuoksi täyden tankin, ja nostimme käteistä. Linnut lensivät suurissa parvissa kuin Day After Tomorrow -leffassa.




Iltapäivä ja ilta menivät kuitenkin mukavissa merkeissä Premium Outlet Mallilla. Ostin mm. pari paitaa, joista tuli suosikkejani heti Suomeen palattuani, ja Riku löysi hyvän juoksutakin Under Armourilta - ja minä neuvottelin siihen pienen alennuksen :D (Jos ei muita lahjoja ole, niin puhelahjat nyt ainakin. Osoittautuivat käteviksi myös muutamilla hotelleilla.)

Illalla kävimme ruokakaupassa ennen paluuta hotellille, ja kauppa, etenkin vesihylly, oli ostettu lähes tyhjäksi. Löytyi sieltä kuitenkin evästä meillekin, ja eväinemme linnottauduimme hotellille odottamaan myrskyn nousemista.

Kahdeksannella viikolla listaan tuli yhteensä viisi osavaltiota lisää, joskin vierailut osassa niistä olivat kovin lyhyitä: North Carolina, Virginia, Maryland, Delaware ja Pennsylvania sekä District of Columbia. Kaikissa kuitenkin pysähdyimme vähintään jaloittelemaan. Maileja oli mittarissa noin 10 480, eli kahdaksannella viikolla taitoimme matkaa reilut 1 300 mailia.

Päivä 57 / 29.10.2012 / Easton, PA

Koko maanantaipäivä meni myrskyä odotellessa sisätiloissa. Päivällä oli vielä tarpeeksi hyvä sää käydä hakemassa ruokaa, mutta hyvää autopaikkaa ei kannattanut menettää, joten Riku kävi ruoanhakureissulla jalan. Osassa paikoista oli jo lappu luukulla.

Oli selvää, että myrsky vaikuttaisi koko itärannikkoon merkittävästi. Olimme varanneet majoituksen Manhattanilta New Yorkista matkamme kahdeksi viimeiseksi yöksi jo Suomessa, ja soitin paikan omistajalle peruakseni tulomme. Omistaja kertoi, että aluetta evakuoitiin parhaillaan. Olikin täysin oikea päätös olla lähtemättä pienen kaaoksen vallassa olevaan New Yorkiin. Myöhemmin huomasin netistä, että suunnittelemamme majapaikka oli myrskytuhojen vuoksi suljettu viikkokaupalla myrskyn jälkeen. Teimmekin varauksen hotelliin, jossa majoituimme parhaillaan, torstaihin asti. Onneksi varasimme huoneen tuolloin, koska tiistaina hotelli olikin jo aivan täynnä.

Tuuli ja sade yltyivät koko ajan. Juuri kun olin ehtinyt postata Facebookiin, etteivät sähköt ole menneet, ne menivät. Kello oli tuolloin vajaa kahdeksan illalla. Edessä oli yö ilman sähköä.

Olimme ladanneet iPadien akut täyteen, joten katsoimme iPadilta elokuvan taskulamppujen valossa. Kävin hotellin alakerrassa, mutta hotellin käytävät olivat kuin suoraan kauhuelokuvasta, joten pysyttelimme huoneessamme. Jossakin vaiheessa uni tuli myrskyn pauhusta huolimatta.

Päivä 58 / 30.10.2012 / Easton, PA

Tiistaiaamuna nukuimme pitkään siksikin, koska sähköjä ei ollut. Aamiaissalissa oli tarjolla vähän leipää ja hedelmiä, joita hain meille hotellihuoneeseen. Sitten nukahdin uudestaan. Kun puoleltapäivin heräsimme, valot paloivat, ja sähkökatko oli ohi! Sade jatkui ulkona, ja lippu olisi kannattanut laskea alas lipputangosta ennen myrskyä, jottei näky olisi ollut näin surullinen:




Jossakin vaiheessa iltapäivää myös television elokuvapalvelu alkoi toimia. Näiden muutaman hotellipäivän aikana katsoimmekin mm. elokuvat Ted ja The Campaign, joista jälkimmäinen tuntuu suomalaisesta näkökulmasta aika absurdilta, mutta nähtyämme ja kuultuamme republikaanien ja demokraattien vaalitaistelua kaikessa hulluudessaan koko syksyn ajan, voimme hyvin sanoa, että The Campaign on varsin realistinen kuvaus siitä, mitä Jenkeissä tapahtuu vaalien alla!

Päivä 59 / 31.10.2012 / Easton, PA

Keskiviikkoaamuna hotelliaamiaisella oli varsin täyttä, ja salissa oli hyvin epätyypillisiä hotellivieraita. Lähialueen ihmiset olivat joutuneet jättämään myrskytuhoista kärsineet kotinsa ja tulemaan hotelliin. Parin kilometrin päähän hotellista sähköt palasivat vasta torstaina, joten saimme olla hyvin tyytyväisiä siihen, että kohdallamme sähkökatkos kesti vain yhden yönseudun.




Oli matkamme viimeinen kokonainen päivä Yhdysvalloissa. Hotellilta lähteminen ei kuitenkaan huvittanut, koska paikallisuutisissa oli jatkuvasti sanottu Pennsylvaniassa olevan myrskytuhoja ja ylimääräistä liikennettä pyydettiin välttämään. Lisäksi matkaväsymys painoi. Viimeisiksi päiviksi olisi varmasti riittänyt energiaa ilman myrskyä, mutta myrskyn sotkettua suunnitelmat katsoimme parhaaksi levätä ja ottaa rennosti.

Päivä 60 / 1.11.2012 / Easton, PA - Newark, NJ - Oslo

Torstaiaamuna oli aika pakata loputkin matkatavarat, luopua monista läpi Amerikan meitä palvelleista tavaroista ja sulloa rinkat niin täyteen kuin mahdollista. Luovutimme mukavalle respatyöntekijälle telttamme, kylmälaukkumme ja yhden makuualustan. Makuupussit ja täytettävän makuualustan Riku kiinnitti rinkkoihin, ja ne tulivat mukanamme Suomeen saakka. Parin dollarin tyynyt ja pyyhkeet lensivät hotellin roskalavalle (toisissa olosuhteissa olisimme toki luovuttaneet nämä kierrätyskeskukseen tms.). Hiustenkuivaajan jätin huonesiivoojalle.




Ajoimme Eastonista noin tunnin matkan New Jerseyn osavaltion puolelle Newarkin lentokentälle. Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin, koska autonluovutus oli tehtävä alkuiltapäivästä, ja koska emme tienneet, olisiko matkan varrella viivytyksiä. Myrskyn jälkiä oli kuitenkin juuri tällä tieosuudella enää varsin vähän näkyvissä ja matka Newarkiin sujui nopeasti.




Kentällä ajoimme suoraan luovuttamaan auton. Auton tarkastus oli ohi hetkessä, ja sitten Hertzin työntekijä ajoi meidät oikean terminaalin eteen. Maileja matkamittariin oli kertynyt edellisenä kahtena kuukautena huimat 10 541 mailia yhteensä 31 osavaltiossa, vaikkei oikeasti tuntunut yhtään siltä, että olimme ajaneet (Riku oli ajanut ja minä matkustin sujuvasti vieressä) lähes 17 000 kilometriä!




Kentällä tavaroiden sullominen laukkuihin jatkui, ja Riku jätti hellät jäähyväiset häntä hyvin palvelleille, loppuun asti käytetyille Blend-merkkisille kengille. Jouduimme maksamaan yhdestä ylimääräisestä laukusta ylipainomaksua kun kiloja oli maksimimäärä 32, muttemme onneksi myös ylimääräisen laukun maksua. Aluksi vaaka näytti reippaasti yli 32 kiloa, joten käsimatkatavaroihin tuli muutama ylimääräinen kirja kannettavaksi.




Iltapäivä lentokentällä sujui lounastaessa ja odotellessa koneen lähtöä. Lentokentällä oli kovin ruuhkaista, koska alkuviikon lennot oli peruttu. Lähinnä se näkyi kentällä niin, että tarkastuksissa oli pitkät jonot. Lentomme lähti myöhässä, joten meillä oli aikaa lukea kirjoja ja ihmetellä mm. neljää alle kouluikäistä lasta, joilla kaikilla oli sylissään oma tablettitietokone.

Pääsimme matkaan kohti Osloa pari tuntia aikataulua jäljessä. Koska lentomme Oslosta Helsinkiin oli siirtynyt jo pari kertaa syksyn mittaan (älä koskaan lennä SAS:illa!), ei meillä ollut minkäänlaista kiirettä Osloon.

Päivä 61 / 2.11.2011 / Oslo - Helsinki

Lento saapui Osloon paikallista aikaa aamupäivästä. Edessä oli liuta turvatarkastuksia. Sitten väsytti niin paljon, että torkahdimme hetkeksi kentän lattialle. Ennen Helsingin koneen lähtöä kävimme syömässä hyvää, mutta hyvin hinnakasta sushia lentokentän Yo! Sushissa.

Lento Oslosta Helsinkiin oli onneksi lyhyt. Oli perjantai-iltapäivä/alku-ilta Suomen aikaa, ja Rikun isä oli meitä kentällä vastassa. Lämmin, paikoin polttavan kuuma Yhdysvaltain syyskesä vaihtui hetkessä Suomen marraskuisiin pakkaslukemiin.

Tavarat parvekkeelle (kaiken varalta, vaikkemme onneksi ötököille altistuneetkaan), itse pitkään kuumaan suihkuun, ja kotisohva ja oman sängyn lakanat tuntuivat oikein mukavilta hetken aikaa... Vaikkei siinä pitkään mennytkään, kun matkakuume alkoi jälleen jyskyttää mielessä. Takana oli niin upea matka, että vaikka sitä on yrittänyt kymmenin tuhansin sanoin ja sadoin kuvin tänne blogiinkin selittää, niin suurin osa jää silti kertomatta. Kumpikaan meistä ei vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Turha tätä on sen enempää selittää - ymmärrät varmasti mistä puhun, jos olet joskus vastaavan matkan tehnyt.

Jos unelmasi on tehdä road trip halki Amerikan, kaksi sanaa: Tee se!
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad