Yö teltassa meni hyvin, vaikka telttapaikka olikin paljon edellistä karumpi. Leirintäalue oli jälleen tasoltaan ok.
Lähdimme leirintäalueelta yhdeksän jälkeen kohti Clevelandia. Kaikilla paikkakunnilla on muuten mukavia tervetulotoivotuskylttejä, kuten tämä maanantain lähtöpaikkakunnallamme:
Suurimman osan matkasta ajoimme Interstatea I-90 pitkin länteen, joka tarkoitti tietenkin tietullikoppeja aika ajoin. Maksua Clevelandiin mennessä noin neljän tunnin ajomatkalla kertyi kymmenisen taalaa ja saman verran Clevelandin ja leirintäalueen väliltäkin. Onneksi maksut eivät ole samanlaiset kaikilla valtateillä.
Sunnuntai oli ollut ensimmäinen kokonainen päivä maanantain jälkeen, ettei ollut satanut ollenkaan. Myös matkan toisena maanantaina saimme nauttia upeasta lomailu- ja ajosäästä.
Määränpäänämme siis oli Clevelandin Rock And Roll Hall Of Fame. Kaupanpitäjä Mohawk Traililla pari päivää aiemmin oli kertonut, että kaikilta Clevelandiin menijöiltä kuuluu kysyä "Clevelandiin? Tarkoituksellako?" ja ehkä olisimmekin muuten skipanneet tämän kaupungin Intersatea pitkin, kuten kävi mm. New Yorkin osavaltion puolella Albanylle pari päivää aiemmin, mutta rokkimuseo kiinnosti. :)
Sinne parkkipaikalta kävellessämme näimme lippupuutarhan. Selvittämättä jäi, mitä varten tai esimerkiksi kenen muistolle liput olivat (lappujahan lipuissa näyttää kiinni olevan).
Rokkimuseo oli kauniilla paikalla järven rannalla.
Rock And Roll Hall Of Famessa oli hauska 12 minuutin video siitä, mitä oli ennen rockia. Se oli hyvä aloitus vierailulle. Pisimpään viivyimme osastolla, joka oli omistettu Elvikselle. Siellä pyöri taltiointi 70-luvun alusta, Elvis On Tour, jossa Elvis myös kommentoi välillä laulamisen lisäksi. Koska emme ehtineet katsoa tästä kuin pätkiä (oli iltapäivä ja paikka meni kiinni puoli kuudelta), ostin sen blu-raynä museokaupasta. Elvis näytti pitävän hyvää huolta faneistaan, joten ei ihmekään, että puoli Amerikkaa oli häneen lääpällään. Ja minunkin Elvis-kuume vain nousi matkalla kohti Gracelandia, etenkin kun elokuvascreenin edessä oli yksi Elviksen Cadillac, vuosimallia 1975. (Tässä kohtaa harmitti eniten, ettei siellä saanut kuvata.) Tämän hän oli myöhemmin antanut henkivartijalleen. Tämän Cadillacin ostoa edeltäneenä päivänä Elvis oli ostanut 13 Cadillacia yhteishintaan $140.000 - läheisilleen, ja yhden naiselle, joka oli ihastellut Cadillaceja liikkeen ikkunan takaa!
Museon muissa kerroksissa vierailimme tätä alinta nopeammin. Musiikkinäytteitä olisi ollut saatavilla paljon, mutten malttanut niihin keskittyä - Riku kuunteli joitakin. Seinä, johon oli koottu rocklegendojen nimikirjoituksia (valitettavasti ei aitoja, vaan lasiin kopioituja), oli mielenkiintoinen.
Ulkona huomasimme, että rakennuksen eteen pysäköityyn Johnny Cashin restauroituun keikkabussiin olisi ollut kierroksiakin, ja sekös harmitti! Viimeinen kierros oli ollut noin 20 minuuttia aiemmin. Maltoin sentään hieman hymyllä kitaroiden keskellä.
Riku halusi tästä pitkän ajopäivän ja seuraavasta lyhyemmän, joten ajoimme vielä pitkän illan Middleburyyn, Indianan osavaltion puolelle, jälleen KOA-leirintäalueelle. Maileja pelkästään tälle päivälle kertyi vajaa 400, mutta matkanteko pitkin Interstatea on tosi nopeaa.
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti