Päivä 29 / 1.10.2012 / Woodland Hills, CA - Burbank, CA [Conan @ Warner Brothers] - Hollywood, CA [Mel's Drive-In] - Woodland Hills, CA
Neljännen viikon päätteeksi maileja oli kertynyt reilu 5400 ja osavaltiolistaan ei ollut tullut yhtään lisää, koska olimme koko neljännen viikon ajan Kaliforniassa.
Matkan viidennen viikon maanantaiaamuna rentouduimme. Olimme Rikun kanssa pyytäneet päästä Conanin yleisöön - Markku oli halunnut jättää tämän väliin - ja olimme saaneet paria viikkoa aiemmin sähköpostin ja vielä viikkoa ennen puhelinsoiton, että pääsemme mukaan.
Lähdimme hotellilta Warner Brothersin studioille Burbankiin puoli yhden tienoilla. Ajomatka oli noin parikymmentä minuuttia, ja Los Angelesin liikenteessä ei poikkeuksellisesti ollut ruuhkaa (tämän opimme seuraavan parin päivän aikana). Oli todella kuuma päivä, korkeimmillaan 106 Fahrenheitia eli yli 40 Celsius-astetta. Tästä kuumuudesta teki erilaisen Singaporen ja Indonesian kuumuuteen se, että Los Angelesissa ilma oli kuivaa, jolloin tuollainen kuumuus oli siedettävämpää.
Conanin yleisössä olemiseen tarvitaan kärsivällisyyttä, koska päivän ohjelmaan sisältyy monta tuntia odottelua, mutta se oli todellakin odottamisen arvoista! Saavuimme studiolle yhdeltä ja löysimme parkkipaikan pysäköintihallista suht nopeasti. Sen jälkeen menimme turvatarkastuksen läpi hakemaan lippujamme. Kameraa ei saa viedä edes odotusalueelle, mutta kännykän saa, mikä on hassua, koska esim. Rikun kännykällä saisi kuvattua parempia videoita kuin kamerallani. Sitten odottelua olikin edessä noin kaksi ja puoli tuntia. Conanin yleisö otetaan vastaan varsinaisen studioalueen ulkopuolella olevassa pysäköintihallissa, joten lähettyvillä ei ollut mitään, missä olisimme voineet kuluttaa aikaa. Pysäköintihalli oli puolestaan niin täynnä, ettemme halunneet lähteä liikkeelle parkkipaikan menettämisen pelossa. Siispä kävimme vain lyhyellä kävelyllä toteamassa, että hieman viileämmässä parkkihallissa on siedettävämpää odottaa, ja palasimme odotusalueelle.
Vähän ennen kuin lähdimme bussikuljetuksella Conanin studiolle saimme mehujäät, jotka viilensivät mukavasti, ja studiolle saapuessamme tarjolla oli Gatorade-pulloja. Portaat noustuamme olimme katsomon yläosassa, ja työntekijät ohjasivat yleisön paikoillensa. Pääsimme todella hyvään kohtaan katsomoa, melko ylös ja keskelle, josta näimme hyvin koko shown. Katsomossa pelkkää odottelua ei enää ollut paljoa - juuri sopivasti, että ehti katsella ympärilleen studion jokaista yksityiskohtaa. Studioisäntä tuli lämmittelemään yleisöä ja bändi kävi esiintymässä parin biisin verran katsomossa. Pian taputtamisharjoitukset vaihtuivat todeksi ja Conan olikin jo yleisön edessä.
Tällä kertaa Conanin vieraina olivat Rashida Jones, Adam deVine ja vierailevana bändinä oli The Shins. Paikalla ollessa koko jutusta sai paljon enemmän, vaikka varsinainen shown sisältö onkin lähes kokonaisuudessaan nähtävillä televisiosta. Oli mielenkiintoista seurata Conanin touhuja tauoilla ja niin edelleen.
Lähdimme ajamaan vähän ennen auringonlaskua Hollyoodiin ja yllätys yllätys, Sunset Boulevardille. Ajoimme takaisin Hollywood Boulevardia ja menimme syömään Mel's Drive-Iniin aivan Hollywood & Highlandin risteyksen tuntumaan. Tarjoilija oli ehdottomasti reissun paras, ja annoimmekin hänelle noin 40% tipin normaalin 15-20% sijaan. Kävimme lyhyesti kävelyllä pitkin Walk of Famea ja ajoimme takaisin hotellille - katsomaan Conania, tällä kertaa televisiosta :)
Päivä 30 / 2.10.2012 / Woodland Hills, CA - Hollywood, CA [Paramount Pictures & Walk of Fame] - Santa Monica, CA [Santa Monica Pier & Terry Prince] - Woodland Hills, CA
Tiistaiaamuna lähdimme kohti Paramount Picturesin elokuvastudioita. Kun Universal ja Warner Bros ovat nykyään Burbankissa, Paramount on edelleen Hollywoodissa. Luulimme lähtevämme liikkeelle ajoissa, mutta liikenneruuhkat olivatkin aivan toisenlaiset kuin edellisenä päivänä. Ehdimme kuitenkin ajoissa 10.30 alkaneelle kierrokselle.
Henkilöllisyystarkistusten jälkeen meidät johdatettiin odottamaan kierroksen alkamista Paramountin kahvilan edustalle. Seuraava parituntinen oli niin mahtava, että sitä on vaikea kuvailla. Pääsimme käymään Paramountin elokuvateatterissa ja useilla kuvauspaikoilla, joita hyödynnetään eri tarkoituksiin aina tarpeen mukaan. Tunnistatko nämä portaat?
Kierrokseen sisältyi useita mielenkiintoisia yksityiskohtia, ja käyntejä lavasteissa, joissa sarjoja parhaillaan kuvataan. Varsinaisia kuvauksia emme nähneet, mutta opimme paljon elokuvanteosta mainion oppaamme johdattamana.
Kierros päättyi kohtaan, josta Hollywood-kyltti näkyy Paramountin alueelle. Elokuvastudiokierros on joka taalan arvoinen, ja vaikka itse vierailin Paramountilla 2008, opin jälleen paljon lisää, ja kierros oli suurelta osin erilainen kuin edellinen käyntini.
Paramountilta menimme jälleen syömään Mel'siin, jotta Markkukin pääsi vlitsemaan pöytäjukeboksista musiikkia. Ruoka oli jälleen hyvää.
Seuraavaksi lähdimme Walk of Famelle. Kävelimme Hollywood & Highlandilta Capitol Recordsille asti ihastelemaan suurta cd-pinoa ja toiseen suuntaan Chinese Theaterin edustalle, josta löytyy starojen käden- ja jalanjälkiä. Jossain vaiheessa suomalainen pariskunta, joka oli juuri tullut Hollywoodiin vietettyään pari päivää Santa Monicassa, kuuli jutustelumme, ja vaihdoimme kuulumisia ja vinkkejä matkan varrelle.
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun ehdimme takaisin autoon. Ruuhka kohti Santa Monicaa oli järkyttävä, ja matka, jonka olisi pitänyt kestää puoli tuntia, kesti noin puolitoista tuntia, ja samoin kävi Santa Monicasta palattaessa. Emme siis ehtineet Santa Monican kuuluisalle pitkälle laiturille ennen kuin aurinko oli jo painunut taivaanrannan taakse ja jäljellä oli vain oranssi kajo.
Santa Monica Pier oli kuitenkin käymisen arvoinen, koska kosketinsoittaja Terry Prince, jonka tapasin samassa paikassa neljä ja puoli vuotta sitten eli helmikuussa 2008, oli siellä jälleen! Hän oli kuulemma juuri palannut Santa Monicaan soittamaan oltuaan sitä ennen mm. Saksassa kiertueella. Tällä kertaa emme kuulleet hänen esiintymistään, koska soittimet oli jo pakattu, mutta hänen musiikkiaan kannattaa todella mennä kuuntelemaan!
Seuraavana päivänä oli aika jättää länsirannikko ja lähteä paluumatkalle kohti New Yorkia. Matkan puoliväli saavutettu, eli mikä parasta, puolet lomasta oli vielä jäljellä. Oikea kesto tämänkaltaiselle road tripille todellakin on kaksi kuukautta, koska koko juttu olisi jäänyt kesken, jos jo nyt olisi pitänyt lähteä kotiin.
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti