Päivä 25 / 28.9.2012 / San Francisco, CA - [Pigeon Point Lighthouse] - Santa Cruz, CA - Pacific Grove, CA [Point Pinos Lighthouse] - Carmel, CA - Monterey, CA
Perjantaiaamuna San Franciscossa oli pilvistä ja sumuista ajaessamme kaupungin halki ja Highwaylle 1, jonka varrella vietimme matkan seuraavat kolme päivää. Matka jatkui harmillisen sumuisena suuren osan perjantaipäivästä ja seuraavinakin päivinä, mutta siitä huolimatta Tyynenmeren rantaa pitkin matkustaminen oli mahtava kokemus, ja lämpötila kohosi jatkuvasti Los Angelesia lähestyttäessä alun vajaasta paristakymmenestä Celsius-asteesta 35 asteen paikkeille.
Ajettuamme ensin San Franciscon keskustassa ja noin tunnin verran valtatiellä 1 pysähdyimme lyhyesti Pigeon Pointin majakalla katselemaan merelle.
Jatkoimme reilun tunnin verran Santa Cruziin. Siellä kävimme ensin ihailemassa luonnonkivisiltaa Natural Bridges State Beachilla, jossa jäljellä on vielä yksi kolmesta luonnonsillasta. Uloin silta romahti 1900-luvun alussa ja toinen sortui myrskyssä vuonna 1980, mutta onneksi vielä tämä yksi on jäljellä. Vettä pakoon juossut lintu järjesti meille ylimääräisen ohjelmanumeron.
Ajoimme rannalta Santa Cruzin keskustaan. Olin selvittänyt lounaspaikan etukäteen, mutta se oli lounasajasta huolimatta kiinni, joten söimme lounaaksi sushia viereisessä ravintolassa nimeltään I Love Sushi. Siellä oli hyviä Unagi-rullia, California-rullat olivat ok. Outoa oli, että osa sushiannoksista olisi tarjoiltu kastikkeiden kanssa, mutta onneksi huomasin asian ruokalistalta ja sain nauttia sushini ihan vain soijan kera. Jos olisimme lomailleet vain Kaliforniassa, Santa Cruzissa olisi hyvin voinut viettää puoli päivää tai päivän.
Ajoimme Santa Cruzista pari tuntia Montereyn viereen Pacific Groveen, jossa oli päivän pääkohde eli Point Pinos Lighthouse. Kyseisen majakan alakerrokset ovat itse asiassa majakanvartijan talo, joten pääsimme samalla vierailemaan majakanvartijan talossakin! Paikalla oli myös nykyinen majakan dosentti, 1950-luvulla talossa asunut nainen, jonka mies oli ollut majakanvartija. Point Pinos on yksi Yhdysvaltojen länsirannikon vanhimmista majakoista.
Majakanvartijan talossa oli monta mielenkiintoista yksityiskohtaa:
Ollessamme lähdössä majakalta meistä tarjouduttiin ottamaan yhteiskuva, ja sehän sopi meille yhteisen kaksiviikkoisemme ikuistamiseksi.
Majakan lähellä oli hautausmaa, jonka olivat valloittaneet Bambi sukulaisineen. Eräs rouva kertoi ohi kävellessään, että tuodut kukkakimput eivät välttämättä haudoilla kauaa pysy, vaan häviävät parempiin suihin.
Ajoimme seuraavaksi hotellille ja kirjauduimme sisään. Majoituimme Super8-tienvarsimotellissa, jonka neljän hengen huone oli tilava ja siisti, ja seudun yleistä alkaen $200 motelli- ja hotellihintatasoa mukavasti edullisempi veroineen vähän alle $130 hintaan. Yhdysvalloissa matkustaessa on aina ilo, kun löytää suihkun, josta tulee vettä kunnollisella paineella ja jonka lämpötilaa pystyy säätämään.
Minä ja Riku lähdimme ennen yhteistä illallista ajelulle Carmeliin, jota oli kovasti kehuttu opaskirjoissa. Se oli kuitenkin pettymys. Carmel on keski-iän ylittäneiden golfinharrastajien paikka luksustuotekauppoineen ja samanlaiseksi osoittautui 17 Mile Drive samana iltana. Ellei autonasi siis ole Ferrari, Lexus tai vastaava, ei kannata suunnitella illallista 17 Mile Driven varteen!
Poistuttuamme superautojen keskeltä vaivautuneena tämän vuoden Toyota Camryllamme ajoimme Montereyn keskustaan, joka vaikutti todella kivalta. Harmi, että meidän täytyi jatkaa matkaa seuraavana aamuna, koska Montereyn keskustaan olisi mielellään mennyt tutustuman tarkemminkin. Söimme The Mucky Duckissa, jonka valitsimme, koska se näytti kivalta, ja se olikin mukava istuskelupaikka ja ruokakin oli hyvää. Illan kruunasi osaltani viereinen suklaapuoti.
Päivä 26 / 29.9.2012 / Monterey, CA - [Point Lobos] - Big Sur [Café Kevah] - Pismo Beach, CA - Santa Maria, CA
Lähdimme aamulla jatkamaan matkaa ensin kohti Big Suria ja sitten Pismo Beachille ja yöksi Santa Mariaan. Ensin kuitenkin pysähdyimme Point Lobosissa, jota majakalla meitä opastanut mies oli kehunut seudun kauneimmaksi paikaksi. Aaltojen osumista rantakallioon oli kiva katsoa ja rantakallio oli muotoutunut todella mielenkiintoiseksi.
Matkalla kohti Big Suria pysähdyimme ihastelemaan merimaisemaa ja pilveen peittyvää rantakalliota.
Big Surissa pysähdyimme lounaalle ulkoilmakahvila Café Kevahiin.
Korkeimmalla tasanteella on ravintola Nepenthe, sen alla Café Kevah, josta myös mukava näköala ja alimpana mukava pieni kauppa. Erityisin tuote oli kaupan parvekkeella - tällaisen haluaisin omallekin parvekkeelle!
Big Surista oli muutaman tunnin ajomatka Pismo Beachille. Pysähdyimme jälleen aika ajoin ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Minäkin menin ratin taakse parin mailin ajaksi, niin sain kokea millaista on ajaa Highway 1:llä. Pysähdyimme myös kun Riku huomasi rannalla satoja hylkeitä. Heillä oli meneillään jälleen yksi rento päivä.
Istuuduimme Pismo Beachille viettämään piknikiä Subway-eväinemme juuri ennen auringonlaskua. Tämä piknik oli kestoltaan noin kymmeneksen perinteisistä vappupiknikeistä, mutta paikka, kaikella kunnioituksella Helsingin puistoja kohtaan, oli hieman erityisempi.
Pismo Beachilla(kin) olisi viihtynyt pidempään, niin rannalla kuin rantabulevardin kaupoissa ja ravintoloissa, ja olimme harkinneet majoittuvamme siellä, mutta Santa Marian Best Western Plus Big America oli vienyt voiton TripAdvisorin arvioiden perusteella. Hyviin arvioihin olikin syytä, koska tämä oli paras tienvarsimajoitus tähän mennessä: tilava ja siisti huone ja kylpyhuone ja jopa ok aamiainen, vaikkakin jälleen kerran kertakäyttöastioilta.
Päivä 27 / 30.9.2012 / Santa Maria, CA - Santa Barbara, CA - Malibu, CA - Los Angeles/Woodland Hills, CA
Kolmannen Highway 1 -ajopäivän lämpötilat ja pilvettömältä taivaalta porottava aurinko houkuttelivat aamusta lähtien rannalle. Lähdimme Santa Mariasta kohti Santa Barbaraa. Ensimmäisen rannan pysäköintialue oli täynnä, mutta seuraavalle pääsimme. Valitettavasti rannalle oli kulkeutunut kasvillisuutta ja rannan läheisyydessä oli merenpohjassa jos jonkinlaista kasvia, mutta tämän esteradan ylitettyä pääsi uimaankin. Vaikkei tuullut paljon, aika ajoin mereltä tuli rantaan aika reippaita aaltoja.
Pysähdyimme aterioimaan Taco Bellissä ja jatkoimme sitten kohti Malibua.
Rannat muuttuivat paljon siistimmän näköisiksi kasvillisuuden määrän osalta, eli uimaan kannattaa mennä Malibussa. Malibussa oli upeaa olla rannalla auringonlaskun aikaan, vaikkemme enää ehtineetkään uimaan.
Ajoimme yöksi Los Angelesin alueelle Woodland Hillsiin, jossa majoituimme Best Western Woodland Hills Innissä. Tämäkin majoitusvalinta onnistui, koska huone oli mukava, lähellä oli mm. ruokakauppoja ja matka Hollywoodiin oli kohtuullinen. Samalla rahalla olisimme saaneet Hollywoodista ehkä dormisängyt, jos niitäkään, eikä pysäköinnistä tarvinnut maksaa ylimääräistä. Hotellilla oli ulkouima-allas, joka jäi minulta ja Rikulta testaamatta, koska sinne pääsi vain iltakahdeksaan asti ja vesi olisi ollut mukavan lämmintä vasta puolenpäivän tienoilla.
Vaikka olisi ollut kiva lähteä katsomaan Los Angelesia iltavalaistuksessa, päätimme jäädä illaksi majapaikkaan, koska seuraavana päivänä Rikulle ja minulle oli luvassa erityisohjelmaa. :)
-Liisa
- Posted using BlogPress from my iPad
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti