Iowasta Nebraskan halki Grand Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistoihin

Kirjoitettu autossa lauantaina 22.9.2012 lähdettyämme Twin Fallsista, Idahosta kohti Kaliforniaa ja South Lake Tahoeta. Aikaa kului nelisen tuntia ja Riku ajoi tuona aikana viitisensataa kilometriä :)

Päivä 13 / 15.9.2012 / Winterset, IA - Omaha, NE - Gretna, NE

Lauantaiaamuna lähdimme Wintersetin keskustan kautta kohti Nebraskaa. Minkä olimme jo aiempinakin päivinä huomanneet ja mistä Wintersetin Super8-motellin omistaja Billkin muistutti, kannattaa pysyä poissa Interstateilta ja valita pienempiä valtateitä maisemareiteistä nauttimiseksi. Onnistuimme valinnassamme ajaa Omahaan tietä 92, jonka varrella maissipellot alkoivat vaihtua vähitellen viljapelloiksi. Kuviin ei tietenkään saanut ikuistettua tunnelmaa ja sitä miltä siellä näytti, joten suosittelen ajamaan sitä kautta niin ymmärtää mistä puhumme :)







Tankkasimme pienen paikkakunnan huoltoasemalla, jonka vieressä oli loppuunmyyntiä pitänyt kangaskauppa. Pysähdyimme tekemään lisää tuliaisostoksia ;)




Pysähdyimme Omahan keskustassa myöhäiselle lounaalle ja samalla kävelimme Old Marketin alueella.




Valitsimme ruokapaikaksi Wheatfields Eatery & Bakeryn, koska paikka ja terassilla syöneiden ruoat näyttivät hyvältä. Ruoka taisikin olla reissun tähän mennessä toiseksi parasta (Syracusen Dinosaur BBQ pitänee kärkisijaa pitkään) - Riku söi jättiwrapin ja minä kana-pinaattikreppejä.







Pienen kävelymatkan päässä Old Marketista olisi ollut mahdollista ylittää joki kävelysiltaa pitkin: toisessa päässä Iowan osavaltio ja toisessa Nebraska, mutta jouduimme jättämään tämän väliin ajaessamme turistineuvonnassa suositeltuun outdoor-kauppaan, joka ei sitten osoittautunutkaan aivan toivotunlaiseksi (sai Riku sentään Paracord-rannekkeen, joten aivan tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä). Turistineuvonnassa vierähtikin tovi, kun siellä meitä auttaneet omahalaiset olivat kiinnostuneita Suomesta ja matkastamme, ja me puolestaan halusimme tietä Omahasta ja Nebraskasta.

Jatkoimme Omahan länsipuolelle Gretnaan KOA West Omaha / Lincolnin leirintäalueelle, ja ensimmäistä kertaa kokosimme teltan valoisan aikaan. Riku hyödynsi varhaisen leirintäalueelle saapumisemme käymällä juoksulenkillä lähistöllä ja sillä aikaa minä pesin ja kuivasin koneellisen pyykkiä leirintäalueen pyykkituvassa. Pesu maksoi $1.50, kuivaus saman ja pesuaineen 1-2 koneelliseen sai ostettua dollarilla. Leirintäalue oli puitteiltaan paras tähän mennessä. Oli KOA-leirintäalueiden etuviikonloppu jäsenkortin omistajille, joten tarjolla oli myös ilmaisia aktiviteetteja ja ruokaa. Pidimme illalla matkan ensimmäisen telttaelokuvaillan.







Päivä 14 / 16.9.2012 / Gretna, NE - Minden, NE - North Platte, NE

Vietimme sunnuntaiaamupäivän leirintäalueella ja lähdimme sitten ajamaan kohti Mindeniä, jossa tarkoituksemme oli vierailla Pioneer Villagessa. Madison Countyn silloilla samaan aikaan vieraillut pariskunta suositteli paikkaa meille: näytillä olisi ollut mm. eri vuosimalleja vanhoista amerikanraudoista. Saavuimme Pioneer Villagen pihaan juuri, kun se oli mennyt kiinni. Harmillista - ja yllättävää, että paikka oli mennyt kiinni jo puoli viideltä! Ovessa luki winter hours eli talviaukioloaika - ja lämmintä oli jotakin 25 Celsius-asteen tienoilla...




Matkalla kohti Mindeniä pysähdyimme lounastamaan Applebee's-ravintolassa, joka muistuttaa Suomen Amarilloa/Chico'sia. Ravintola oli yksi monista valtateiden risteyskohdassa. Ravintolan vieressä taukoa piti myös satojen, ellei tuhansien, pikkulintujen parvi. Heidän taukonsa kesti pidempään kuin meidän, ja otimme kuvia parvesta lähtiessämme:







Jatkoimme kohti North Plattea, ja suurimman osan matkasta ajoimme tietä 23. Täällä, kuten jo aiempina päivinä, oli huomattavissa kuinka kuivaa Yhdysvalloissa tällä hetkellä on. Joet maan keskiosassa, ainakin suuri osa niistä, ovat kuivuneet, ja aurinko on polttanut kaiken keltaruskeisiin sävyihin. Kiinnitimme myös huomiota toinen toistaan pienempiin kaupunkeihin keskellä ei-mitään. Ne kaikki toistivat samaa kaavaa: tervetulokyltti - asukasluku parikymmentä tai parisataa, tehdas tien toisella puolella, rautatien varrella, ja muutama asuintalo - ja sitten "kaupunki" oli jo ohi.




Maisemat valtatieltä 23 olivat kuivuneista joenuomista ja auringonpolttamista sävyistä huolimatta upeat, ja suosittelemmekin tätä tietä Nebraskan halki matkaaville. Pysähdyspaikkoja olisi tosin tarvittu useampikin, kun kymmenien mailien päähän tasaisten näkymien alueella kuin kumpujen ja niiden välisten laaksojen halki ajaessamme. Kuvat pysähdykseltä ovat Rikun päivityksessä.




Tien varrella oli yliajetuksi joutuneita pesukarhuja. Olimme nähneet tätä päivää ennen parin pesukarhun ylittävän tien, peura käveli tien poikki torstai-iltana Wintersetiin ajaessamme, ja ennen North Plattea kalkkuna oli joutua onnettomuuteen syöksähtäessään tielle eteemme - onneksi Riku ehti jarruttaa.

Päivä kääntyi iltaan saapuessamme motellille, josta olimme varanneet majoituksen TripAdvisor-arviointien kannustamana. Pettymys pitkän ajopäivän jälkeen oli suuri, kun ensin huoneen oven avatessamme vastaan tuli todella epämiellyttävä ummehtunut ilma kuin seinä ja sitten löysimme taulun kehyksen sisältä luteen - onneksemme emme olleet alkaneet tarkistaa vuodetta tai tuoneet matkatavaroitamme sisään vielä siinä vaiheessa! Vastaanottovirkailija tai omistaja muuttui iloisesta ja ystävällisestä vihaiseksi kuin ampiainen, kun menin sanomaan asiasta, ja vaati nähdä löytöni. Vielä kehyksen vieressäkin hän väitti sitä vain roskaksi! Hän julisti, ettei heillä ole luteita, mutta hän antaa mielellään rahamme takaisin, joten lähdimme heti (itsepähän ei tarjonnut esim. toista huonetta). Emme todellakaan ymmärrä, miten kyseinen motelli on saanut niin hyvät suositukset!

Etsimme aikamme sopivaa majoitusta paikkakunnalta, mutta hinnat olivat sen verran korkeita, että tyydyimme Walmartin parkkipaikkaan, joka näytti rauhalliselta. Samalla pysäköintialueella yötä vietti lisäksemme kolme muuta seuruetta (yksi asuntoauto - sellainen mitä näkee Suomessakin, kaksi RV:tä eli bussin kokoinen asuntoauto) ja yksi rekka. Yö autossa sujui hyvin ja hyvin nukutti - makuupusseissa emme sentään nukkuneet, vaan vain tyynyjen ja huopien kanssa.

Kahden viikon jälkeen mailimittari näytti 2666.6, eli 2. viikolla ajoimme vajaa 1500 mailia, ja osavaltioita viisi lisää: Ohio, Indiana, Illinois, Iowa ja Nebraska.

Päivä 15 / 17.9.2012 / North Platte, NE [Buffalo Bill's Scout's Rest Ranch] - Gering, NE

Kolmannen viikon maanantaiaamu oli ensimmäinen aamu, jolloin palelsi. Lämpötila oli Celsius-asteissa vain muutaman asteen plussan puolella. Pohjoisemmaksi ajaessa edessä olikin yhä jäätävämmän kylmiä öitä, mutta kuitenkin kesäisen lämpimiä, aurinkoisia päiviä. Olemme saaneet nauttia auringonpaisteesta kylliksemme viime päivinä!

Olimme jääneet yöksi North Platteen vieraillaksemme maanantaiaamupäivänä Buffalo Billin ranchilla. Ranchilla oli hyvinkin ylellisen oloinen omakotitalo hienoine erkkereineen, spring house eli kylmäkellari, suuri hevostalli, pieni lampi ja ympärillä tietysti paljon maita.










Ajoimme North Plattesta Geringiin, Scottsbluffin viereen. Aikavyöhyke vaihtui tämän ajon aikana toisen kerran, eli tällä kertaa Central Time Zone > Mountain Time Zone. Näimme useamman tavarajunan, jossa oli reippaasti yli 100 vaunua, ja odottelimme parissa tasoristeyksessä tovin.




Tie 26 oli jälleen todellinen maisemareitti. Tämän ja edellisen päivän aikana näimme upeiden maisemien lisäksi myös todella suuria karjatiloja teiden varsilla, mutta suuresta koostaan huolimatta ne ehtivät vilahtaa ohi ennen kuin olin valmiina ottamaan kuvan.




Saavuimme majapaikkaamme pian kolmen jälkeen. Monument Inn & Suites osoittautui matkamme toiseksi parhaaksi majoitukseksi, kärkisijaa pitää edelleen Hyannisin SeaCoast Inn Cape Codissa. Vietimme rennon iltapäivän hotellilla ja illalla kävimme syömässä Steel Grillissä, jota vastaanoton henkilökunta suositteli.




Päivä 16 / 18.9.2012 / Gering, NE [Scotts Bluff National Monument] - Dubois, WY

Aamulla lähdimme parin mailin päähän matkan ensimmäiseen ulkoilukohteeseen, eli Scotts Bluff National Monumentille. Tämä maamerkki keskellä preerian tasankoa tarjosikin unohtumattomat näköalat ja oli aivan upea paikka. Vierailukeskuksen henkilökunta oli oikein ystävällistä ja esittelyvideosta saimme vinkkejä siitä, miten pioneerit jaksoivat aikanaan vaeltaa halki Amerikan. Ajoimme huipulle, kävelin sieltä alas, Riku kääntyi puolenvälin jälkeen takaisin ja palasi hakemaan auton.













Kaktukset, preeriatuuli, polttava aurinko ja jyhkeät kallioseinämät painuivat mieleen. Lähtiessämme Riku huomasi vierailukeskuksessa kansallispuistopassin, johon voi kerätä leimoja kaikista Yhdysvaltain kansallispuistoista. Scotts Bluff National Monumentista tuli Rikun reissun suosikkipaikka tähän mennessä, ja se kestikin Yellowstoneen asti :)

Jatkoimme matkaa, ja jossain vaiheessa huomasimme Exit-kyltin Ayres Natural Bridgelle, jolloin teimme pikaisen päätöksen poistua moottoritieltä ja etsiä kyseisen kivisillan. Paikka olisi ollut juuri sopiva piknikille! Sillan päälle kapuamisessa ja ennen kaikkea polkua alas pääsemisessä oli haastetta, mutta se oli vaivan arvoista.













Ajoimme iltapäivän ja pitkän illan Duboisin pikkukaupunkiin Wyomingin osavaltioon, jossa majoituimme jälleen leirintäalueella (KOA Dubois / Wind River). Riku kasasi urhoollisesti teltan, vaikka oli tosi kylmä. Lämpötila taisi käydä miinuksenkin puolella yön aikana. Kyseinen yö oli tarkoitus ajaa, mutta en edelleenkään pysty ajamaan (en uskalla riskeerata hyvin parantunutta niskaani nopeilla liikkeillä), joten ajaminen siirtyi päiväajalle.

Päivä 17 / 19.9.2012 / Dubois, WY - [Grand Teton National Park: Jenny Lake - Moose - Jackson Lake Lodge] - [Yellowstone: Grant Village]




Lähdimme aamulla Duboista kohti Grand Tetonin ja Yellowstonen kansallispuistoja. Maisemat paranivat hetki hetkeltä.




Sisäänpääsymaksu, jolla olisi saanut viettää näiden kahden kansallispuiston alueella viikon, oli $25/auto. Grand Tetonin alueella ajoimme ensin Jenny Lakelle ihailemaan peilityyntä järveä vasten piirtyviä vuorenhuippuja. Jo sitä ennen halusimme pysähtyä ihastelemaan maisemaa useamman kerran.










Jenny Lakelta ajoimme läpi Grand Tetonin kansallispuiston. Pysähdyimme syömään Jackson Lake Lodgen Pioneer Grillillä. Salaattini sinihomejuustokastike oli parasta koskaan maistamaani kastiketta. Saimme ihailla Jackson Laken maisemia ajaessamme kohti pohjoista ja Yellowstonen kansallispuistoa. Eläinhavainnot jäivät Grand Tetonin puolella yhteen peuraan.




Yellowstoneen eteläportilta saapuvat huomio: heti sisäänkäynnin jälkeen on todella upeat kanjonimaisemat oikealla puolella, ja siinä on vain pieni alue pysähtymistä varten! Emme ehtineet reagoida tarpeeksi nopeasti, joten se kanjoni jäi tarkemmin ihastelematta.




Ajoimme Grant Villagen leirintäalueelle ja kokosimme teltan. Leirintäalueelle saapuessamme saimme tarkat ohjeet mm. ruoan säilyttämisestä, koska alueella liikkuu paljon karhuja.

Valoisaa oli vielä reilun tunnin verran, joten kävimme ensin Grant Villagen vierailukeskuksella, jonka takapihalla oli aterioimassa nuori hirvi, ja sitten ajoimme vähän matkaa Yellowstone-järven rantaa ja saimme ihastella höyryävää maaperää ensi kertaa. Yellowstonessa on pysyttävä poissa thermal arealta, ettei maa ala kirjaimellisesti polttaa jalkojen alla!













Vietimme matkan toisen telttaelokuvaillan illan jo pimennyttyä ja menimme aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme herätä aikaisin varsinaiseen Yellowstone-päivään, josta Riku voi kertoa ensin. :)
-Liisa

- Posted using BlogPress from my iPad